Olen alkoholisti, Olen juonut 70-luvun alusta asti enempi ja vähempi. Taukojakin on ollut, viimeksi puoli vuotta sitten yli vuoden. Luulin jo päässeeni eroon juomahelvetistä, kuvittelin olevani kuivilla, neuvoin jopa muita itsevarmuudella kuinka raitistutaan. Työni olen silti hoitanut säntillisesti, niin ainakin luulen.
No, siinähän kävi ns.vanhanaikaisesti, kuten jokainen juoppo tietää, kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja luulin kykeneväni kohtuukäyttöön, mitä se tarkoittaakaan, saunakaljat, pari paukkua juhlissa, lasi viiniä ruoan kanssa etc.
Nyt on takana viime viikkoina kiihtynyt lähes puolen vuoden kestänyt jokseenkin päivittäinen alkoholin käyttö. Päiväannos on ollut luokkaa eurokossu/ vrk.Lisäksi mahdolliset alkoholipitoiset ruokajuomat.
Kaljaa tai viiniä en yleensä juo, koska niistä ei saa enää mitään vaikutusta.
Humalassa en tunne olevani lainkaan, vaan vaikutuksenalainen oloni on nykyään normaaliolotila, tila jossa pystyn suoriutumaan työelämästä, sekä elämästä kotioloissa. Vähäiset välissä olevat selvät päivät taas tuntuvat suorastaan sairaan helvetillisiltä. Siis olo on ikäänkuin pakko olla pienessä kännissä.
Miten tästä on mahdollista yleensäkään päästä kuiville. Luulenpa että en ole ainoa tästä kärsivä. Katkaisuhoito olisi tietysti oikea ratkaisu, mutta sosiaalinen pokka ei siihen alistu, perhe ei tiedä ongelman vakavuutta. Ei ole miestä asian vakavuutta edes vaimolle tunnustaa, vaikka kai se tiedossa on. Kyllähän juopottelu täytyy näkyä. Eli perhe kärsii. Kunto tietenkin rapautuu. Sydämessä ilmenee jo rytmihäiriöitä.
Aamuisiin särkee pohkeita ja iho kutiaa. Taitaa maksa jo oireilla.
Vaikka kuinka monta kertaa aloittaa katkaisun, aina sitä retkahtaa hirveän krapulan ja vieroitusoireiden korjaus-sarjan jälkeen.
Huomenna alkaa taas täysraittius, kuten satoja kertoja ennenkin. Toivottavasti.
No, siinähän kävi ns.vanhanaikaisesti, kuten jokainen juoppo tietää, kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja luulin kykeneväni kohtuukäyttöön, mitä se tarkoittaakaan, saunakaljat, pari paukkua juhlissa, lasi viiniä ruoan kanssa etc.
Nyt on takana viime viikkoina kiihtynyt lähes puolen vuoden kestänyt jokseenkin päivittäinen alkoholin käyttö. Päiväannos on ollut luokkaa eurokossu/ vrk.Lisäksi mahdolliset alkoholipitoiset ruokajuomat.
Kaljaa tai viiniä en yleensä juo, koska niistä ei saa enää mitään vaikutusta.
Humalassa en tunne olevani lainkaan, vaan vaikutuksenalainen oloni on nykyään normaaliolotila, tila jossa pystyn suoriutumaan työelämästä, sekä elämästä kotioloissa. Vähäiset välissä olevat selvät päivät taas tuntuvat suorastaan sairaan helvetillisiltä. Siis olo on ikäänkuin pakko olla pienessä kännissä.
Miten tästä on mahdollista yleensäkään päästä kuiville. Luulenpa että en ole ainoa tästä kärsivä. Katkaisuhoito olisi tietysti oikea ratkaisu, mutta sosiaalinen pokka ei siihen alistu, perhe ei tiedä ongelman vakavuutta. Ei ole miestä asian vakavuutta edes vaimolle tunnustaa, vaikka kai se tiedossa on. Kyllähän juopottelu täytyy näkyä. Eli perhe kärsii. Kunto tietenkin rapautuu. Sydämessä ilmenee jo rytmihäiriöitä.
Aamuisiin särkee pohkeita ja iho kutiaa. Taitaa maksa jo oireilla.
Vaikka kuinka monta kertaa aloittaa katkaisun, aina sitä retkahtaa hirveän krapulan ja vieroitusoireiden korjaus-sarjan jälkeen.
Huomenna alkaa taas täysraittius, kuten satoja kertoja ennenkin. Toivottavasti.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voit jopa hieman lisätä juomista, sillä terveellinen määrä on 17 annosta per päivä!
Idiootti jaksaa jankuttaa lapsellisuuksiaan.
ei puolen vuoden putkea kannata seinään katkaista. jostain rauhoittavia lääkkeitä ja niillä muutaman päivän aikana "korvaat" alkoholin ja lopetat.
Tuolla historialla on aivan turha kuvitellakaan kohtuukäyttöä.
Vahvasta koukusta irtipääsyyn tarvitaan suunnilleen puolen vuoden juomattomuus, ja silloinkin ollaan vielä kriittisellä rajapyykillä, retkahdukset kun juoksevat karkeasti 3:n jaksotuksella - 3 päivää, 3 viikkoa, 3 kuukautta, puoli vuotta.
Aika ottaa itseään lujasti niskasta kiinni, sillä jos et pitävään päätökseen kykene, päätöksen puolestasi tekee elimistö, ja silloin olet haudan partaalla.
It's up to you.
Korkki kiinni ja hakeudu yksityislääkärin pakeille. Saat rauhottavat ja nukahtamislääkkeet. Sitten mahdollisesti terapia, kun fyysinen kunto alkaa parantua eli promillet nollissa ja olet saanut lepoa viikon pari. Hae sairaslomaa ja sekin yksityisen kautta ettei mene tietoa todellisesta vaivasta työnantajalle.
Itse olen alkoholisti. Toipua koitan minäkin mutta taas viime viikolla ratkesin. Tsemppiä sulle!
Kiitos kannustuksesta, ensimmäinen täysin kuiva päivä illassa. Pari edellistä päivää loiventelin.
Ihmeen hyvältä olo toistaiseksi tuntuu. Jos saa nukuttua niin eiköhän huomisestakin jotenkin selvitä, täristään ja hikoillaan sitten vaan.
Nyt on ainakin motivaatio kohillaan, aletaan keräillä niitä raittiita päiviä yksi kerrallaan.
Eihän tässä ole kuin kolme vaihtoehtoa, hulluus, hauta tai raittius.
Minäkin kannustan. Minäkin aloitin tänään ilman viinaa. Mietin vain miten pystyn olemaan ilman viinaa. En sitä, saanko nukutuksi. Jos en saa, valvon, luen kevyttä lukemistoa, kuten aikakauslehtiä ja katson nauhoitettuja ohjelmia. Sitten nukun seuraavan yön paremmin tai otan pienet torkut bussissa. Kyllä sitä pärjää vähemmälläkin nukkumisella. Ja jos pystyy olemaan erossa viinasta, niin kohta nukuttaa paremmin. Joskus otan valeriaanaa, jota saa apteekista ilman reseptiä. Se auttaa jos siihen uskoo.
Monta unetonta yötä täällä on vietetty. Jossain vaiheessa vaan antoi periksi ja aatteli että nyt valvotaan, katotaan niitä nauhoitettuja ohjelmia tai kuunnellaan radiota hiljaa.
Ja sitten kun se juomishelvetti on ohi, alkaa maistumaan uni, ruoka ja koko elämäkin...
Olet vielä vaiheessa, ts. et ole hyväksynyt lopullisesti viinattomuutta. Sitä, että voit ilman tunnekuohuja tyynesti ajatella, että et enää koskaan voi ottaa tippaakaan: et lasia skumppaa pojan häissä, et fingerporillistakaan kotiviiniä, vanhojen sukulaisten itsetekemää. Et mitään, et eläissäsi. Jollakin tasolla tajuntasi alapuolella on vielä elänyt toive, että jos sittenkin vielä, joskus, jotenkin. Vaan ei kun ei.
Toisaalta olet vaiheessa sikälikin, että tajuat tilanteesi. Saatat olla jo matkalla irti. Se on kyllä raskas ja pitkä matka, vuosi ei siihen riitä. Mutta se kannattaa! Se on prosessi jonka kuluessa saavutat raittiuden, ts. hyväksyt edelläolevan ajatustavan ja viinan tuska hellittää, hiljalleen ja huomaamattakin. Sitten, eräänä päivänä, tajuat, että olet vapaa. Viina ei enää heitä varjojaan elämääsi, se ei enää kuulu sinun maailmaasi, sinulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
"Yön sylissä" kiteytti asian ihan tismalleen. Mulle tuli loppu pari vuotta sitten ja miksi: viina olisi tappanut mut. Ajattelin, ettei tässä maailmassa ole niin paljon viinaa, että minä ne voisin juoda. KUKAAN ei tarvitse alkoholia, ei hauskanpitoon, ei mihinkään. Kun sen tajuaa, elämä on aika hienoa.
En toki tuomitse niitä, jotka käyttävät, mutta meille, joille se on ongelma, on vain kaksi tietä. Lopetus tai hauta.
"KUKAAN ei tarvitse alkoholia..."
Minä tarvitsen. Hauskanpito on hauskempaa alkoholin kanssa. Kuskeilla on harvemmin hauskaa.
Suosittelen löylykauhaterapiaa. 17 annosta on hyvä.
Ihanko totta?. Siis 17 kauhallista löylyä saunassa, kuulostaa sopivilta löylyiltä. Riippuu tietysti kiukaan kuumuudesta. Ja löylyt tietysti joka päivä.
Onhan se toteltava jos kerran lääkäri määrää.
Yön sylissä ja asian ytimessä oli pientä lohdun kipinää.Itse join 35 vuotta eikä suotta.Sitten yhtenä päivänä huomasin,etten pysty kävelemään.Join kaikki mitä suuhunsa voi pistää tentusta partaveteen.Kaikki katkot ym läpi,ei auttannut mikään.Ainoastaan noista viikon kahden katkoista oli se hyöty,että jakso taas juoda.Sitten kirkastu joko kävellä tai kuula kalloon.Valitsin ,että kävelen,menin tutulle AA-lääkärille,sanoin yhden sanan "ANTABUS".olin kokeillut sitäkin monta kertaa,se oli vain ,että heräsit letkuissa...Kolme vuotta söin pillereitä ennen kuin uskalsin jättää ne pois,vieläkin on purkin pohjalla varalla.Viimeisen ryypyn otin heinäkuussa vuonna 2005.Toivon ,että en tarvitse sitä pilleripurkkia aukasta.Nyt on muutama vuosi ollut hauskaa emännän kanssa,puöräilty puoli euroopaa,rinkan kanssa lapissa kuin nuori varsa.En halua opetaa ketään,se vain kolahtaa jollekin kerran elämässä.Alkoholisti on aina alkoholisti mutta ilman viinaa se on vain mukavempaa...
Viides kuiva päivä alkanut. Olo alkaa olla jo normaali, mitä nyt uni oli vielä katkonaista
ja levotonta. Jopa kahvi alkaa maistua, mikä minulla on selvä merkki kankkusen hellittämisestä. Viinaa ei kyllä vielä tee mieli yhtään. Mutta tarkkana saa olla. Kyllä se Piru sieltä kohta kuiskuttelee. " Otat vain parit terävät ja jätät sitten siihen". Ei, nyt ei mene tuo perille.
Mitä Antabukseen tulee niin tuli sitäkin aikoinaan kokeiltua. Auttoi hetken, mutta viinan himo poltteli jatkuvasti, tuli jätettyä pilleri ottamatta ja jo seuraavana päivänä känni päälle. Ei tullut humalaa vaan suoraan krapula ja naama punaiseksi. Eli toimii vain jos kykenee ottamaan pillerit ohjeen mukaisesti. Viinan himoa ne eivät minulta poistaneet.
Ainoa keino vaan olla päivän kerrallaan ottamatta pisaraakaan, näin se on ennenkin toiminut. Pisimmillään puolitoista vuotta. Nyt yritetään loppuelämä.
No hienolta kuulostaa. Tottakai se viinapiru kuiskuttaa ennen pitkää, kun olosi kohenee. Että jos ne parit ottaisi. Ja tämä juuri on vaaranpaikka, johon alkkis voi sortua. Kannattaa pohtia vertaistukea nyt, ei se ota jos ei annakaan. Jos siis aiot säilyttää raittiuden, yksin se voi olla aika tuskaista aika ajoin.
Krabula lähtee sillä, millä se on tullutkin!
Krabula on köyhien tauti.
Tiedetään, tiedetään myös, että se vaihtuu tuolla keinolla takaisin känniksi.
Joten skool vaan, tällä kertaa lasissa tuoremehua.
Itsestähän se lähtee,joko juo tai sitten ei.Kuten edellä mainitsin,että olen ollut kuivilla jonkun aikaa.Ei se sitä tarkoita etteikö se viinapiru kytää siellä seläntakana,kyllä se mieleen tulee vieläkin vaikka ollut kuivilla seitsemän vuotta.Se on sama vaikka vetäisi asberiinin joka aamu ja sanois itselle,että tänään on kuiva päivä.Itsestään se on kiinni,miten elämänsä petaa.Mulle vain raitius käy paremmin kuin joka toinen päivä putkan keltainen patja.Hyvää Itsenäisyyspäivää...
Kokonainen viikko raittiina, homma jatkuu hyvällä motivaatiolla. Olo on liiankin hyvä. Jokainen juoppo tietää mitä tarkoitan, mutta tästä vaan keräämään päivä kerrallaan niitä raittiita päiviä.
Seikkailin tuolla toisellakin alan ketjulla todeten, että siirryn tuonne www.paihdelinkki.fi keskustelupalstalle.
Tuntuu että sieltä löytyy enemmän tuota minullekin suositeltua vertaistukea, kiitos heille jotka vertaistuen tärkeydestä minua opastivat. Tämä ei ole mikään mainos vaan eri Foorumien vertailun jälkeinen toteamus.
Suomi 24.n keskustelun aiheen sivusta veivaavat pervot " kakka huumorillaan " ei enää jaksa kiinnostaa täällä pysymiseen.
Kiitos kaikille ketjuun osallistuneille. Teistä oli pitkän ryyppyputkeni katkaisussa suuri apu.
Hyvää jatkoa tällä kivisellä raitistumisen tiellä. Tsemppiä kohtalotovereille.
Tsemppiä vaan Sinulle ja muille kohtalotovereille myös. Itsellä on vastaavanlainen tausta. Jos tämän vuoden pysyn ilman huikkaa, niin se on ensimmäinen raitis täysi kalenterivuosi sitten vuoden 1979. Nyt on oltu hyvänmatkaa toista vuotta raittiina. Raittius alkoi olemaan pysyvää (toistaiseksi ainakin) kun heitin täysin hanskat tiskiin siinä asiassa, että muka joskus hallitsisin alkoholin käytön. Nyt elämä on oikeastaan aika mukavaa, On saanut aikaiseksi kaikenlaisia pikkuasioita, joista juoppona ei viitsinyt edes haaveilla.. Arjen tavallisista vastoinkäymisistäkin selviää varsin helposti.
Viimeinen krapulamorkkis kesti kuukauden päivät. Sitä kokemusta ei lienee ole yhtään järkevää syytä uusia.
17 annosta kaljaa ja paskat housussa, jiiihaaa!!!!!!!!!!!!!!
No joo, nuorempi lääkäri wanhentuneena pääsi taas tavoitteeseensa. Ei häiritse yhtään.
Hullujahan tämä maa on täynnä.
Onhan se toisaalta hieno tunne kun saa olla terapeuttina ja antaa onnistumisen kokemuksia näinkin vähäisillä konsteilla.
Nämä tänne avattavat ketjut näyttävät toimivan monelle ihan kelpo kanavina omanarvon tunteen kohottajina ja mielenterveyden eheyttäjinä.
Toivotan lääkärille, niin nuorelle kuin wanhemmallekin menestystä vaativassa tehtävässään. Pidä tiukasti kiinni siitä 17 annoksesta kaljaa. Ehkä se on tosiaan sopiva määrä. Itse lopetin kännäysmielessä keppanan juonnin parikymmentä vuotta sitten. Siitä ei tullut kuin jatkuva vessahätä. Katsoin kossun paremmaksi. Turha kantaa kaupasta vettä.
Hyvää jatkoa.
Kokonainen kuukausi kuivilla täyttymässä. Joulunpyhät menivät ihan hyvin, ei tehnyt edes mieli.
Uudenvuoden juhlat edessä, mahdollisuus retkahdukseen todella olemassa. Kutsuja juhliin sinne sun tänne. Tiukkana vaan. Jatketaan päivä kerrallaan.
Kirjoitin aloitukseni loppuun kauheissa krapuloissani:
Huomenna alkaa taas täysraittius, kuten satoja kertoja ennenkin. Toivottavasti.
Jos tämä olisi se viimeinen onnistunut yritys. Toivo elää.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille. Myös minua henkilökohtaisesti kannustaneille.
Hyvää ja viinatonta uuttavuotta!
Hyvää Uuttavuotta vaan! Matka on pitkä, meinaan täysraittiuteen. Pienin askelinhan sitä matkaa tehdään, päivä kerrallaan. Tsemppiä!
Minä katkaisin lähes kuukauden putken viikko sitten, yllättävän kivuttomasti. Ja raittiuden olisi tarkoitus alkaa kuten tuhat kertaa aiemminkin. Tänään vaan kaikki meni niin päin persettä että tekisi mieli korkata jääkaappiin jäänyt viinipullo. Mutta kun tietää mitä siitä seuraa niin taidan viedä pullon naapurille vaikka joululahjaksi.
Kaksi vuotta ja 7kk on mennyt ilman viinanpirua, josta eka vuosi vaikein, mutta nyt ei enää kummittele mielessä. Tosin joskus näken unta, että ratkesin, mutta herättessä hyvä mieli-unta vain.