Että kannstaisimme toisiamme? Myönnän että ylipainoa on 25 kg liikaa mitä ei parin tutun mukaan millään uskoisi. Olin neljän naisystävän kanssa iltaa istumassa ja juuri pöytään päästyäni alkoi M taivastella miten olen edelleen ylipainoinen ja kuinka hoikka ja sievä olin 44v:na eron jälkeen. Pitäisi tehdä jotakin... Ja enkö muka ole yrittänyt... Noloa, muut katselivat seini
Kun tämä yksi jatkoi.
54v nyt vaan on näin. Ja silti elämä jatkuu. Ikäviä miestenkin kommentteja saa täältä lukea. No en kuvittele miesseuraa enää saavanikaan, mutta ihmetyttää onko se nyt painosta kaikki kiinni ja jos on niin olkoot sitten! En minäkään kaljaa aina kuivaa, vapaa-ajalla vaan soffalla makailevaa miestä haluaisi. Onhan kuitenkin ääripäiden välillä valtava määrä muovia tavallisia miehiä ja naisia. Respektiä!
Kun tämä yksi jatkoi.
54v nyt vaan on näin. Ja silti elämä jatkuu. Ikäviä miestenkin kommentteja saa täältä lukea. No en kuvittele miesseuraa enää saavanikaan, mutta ihmetyttää onko se nyt painosta kaikki kiinni ja jos on niin olkoot sitten! En minäkään kaljaa aina kuivaa, vapaa-ajalla vaan soffalla makailevaa miestä haluaisi. Onhan kuitenkin ääripäiden välillä valtava määrä muovia tavallisia miehiä ja naisia. Respektiä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hups, sorry pari harmillista lyöntivirhettä
Siis mitä hiivatin liikakiloja?
Missä sellainen on määritelty?
Kaikki ovat ihmisten itsensä keksimiä ja houreita, harhoja, niin vaaka, painoindeksit kuin kilot.
Muistaako kukaan oliko 1900 luvun alussa painoindeksejä sen kummemmin kuin vaakojakaan kenenkään kotona? Siis kyllä 1900 luvun alussa.
Pönäköitä ihmisiä pidettiin hyvinvoinnin esikuvina.
Ihminen on sen painoinen kuin on. Ja sen ikäinen kuin on. Piste. Enää jää kysymys, mistä se itsetunto on rakennettu. Painonsa pitää uskaltaa kantaa, sanokoot ulkopuoliset mitä vaan.
No, vähänhän sinulla on liikakiloja.
Rakastamallani ihmisellä niitä on kaksin kerroin.
Mikään ei ole painosra kiinni, joka kilolle löytyy rakastajansa.
Tykätkööt huishapelit heinäseipäistä, kyllä lisäläskeillekin löytyy omat armaat.
Mukava kuulla rakastunut.jo 36v. :)
Työpaikan pikkujouluihinkin meinasin jättää menemättä, mutta olihan se kiva sit pikkujouluhiprakassa porukassa jammailla ja höpöttää. Jatkoilla Venuksessa, ihan piukassa pikkujoulun juhlijoista. Kait sielläkin voisi jonkun kohdata
, mutta ei...ihmiset vaan kulkivat ympäriinsä tungoksessa.
Ihan sama täällä. Ylipainoa on
40kg, mutta ei millään uskos.
Olen suhteellisen solakka.
Niin, todella haluaisin karistaa liiat kilot liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla pois. Temppu ja miten se tehdään ? Olen 7 vuotta hionut strategiaani mutta lisää tulee grammoja kilojen päälle. Lähinnä haluaisin olle suht terve vielä kymmenenkin vuoden päästä.
En ole kovin kiinnostunut ruoanlaitosta ja syömisestä itsekseni kotona ollessa, enkä kiinnitä ruoan laatuun huomiota tarpeeksi. Sanotaan, että runsas aamiainen pitäs syödä - no sitä en yleensä kotona tee vaan töissä aamukahvilla leipä tai banaani. Olen jättänyt pois vaalean leivän, pullat ja keksit, sipsit, karkit, pastat ja riisit. Syön Proteiinia, kasviksia ja salaattia, mutta sortumsia tulee liikaa - kuten työpaikan ilmainen jälkiruoka ajoittain kun ei pelkkää kahvia halua. Kerran viikossa
myös nautin viiniä ym. ystäväporukassa. Olen yrittänyt sen vaihtaa menemällä teatteriin, konserttiin.
Kovasti pelkistettyyn suuntaan omaa elämäänsä pitäisi ohjata... Yritetään edelleen!
Mä en oikein ymmärrä tuota proteiini-kasvis dieettiä, jos sitä on vaikeaa pitää niin, ettei sorru naposteluun. Ehkä sun pitää syödä enemmän hiilihydraatteja jotta tulisit kylläiseksi? Niin se ainakin mulla on. Koetin viikon verran olla ilman hiilareita kokonaan, eikä ole ikinä ollut niin vetämätön olo. Lautasellinen pastaa korjasi tilanteen.
Enkä nyt tarkoita ettei se proteiini-rikas dieetti sopisi joillekin. Mutta ei välttämättä kaikille. Jos jotain erikoisruokavaliota noudattaa, pitäisi olla hyvin tarkka siitä että saa silti kaikki tarvittavat rakennusaineet. Oletko saanut monipuolisesti kuituja esim?
Oma ajattelutapa on myös tosi merkittävä. Jos lähtötilanne on se, että ajattelet että joudut syömään kovin pelkistetysti, se ei kauan innoita syömään "laihasti". Mun naapurinflikka sanoi kerran, että hänen pitää vain ymmärtää sen, ettei ruoka maailmalta lopu. Jos hän on nyt dieetillä eikä syö kaikkea mitä haluaa, se ei tarkoita sitä ettei hän ikinä saisi nauttia niistä. Niin mä ajattelen kun aina välillä poistan suklaan mun elämästä :))
Se että on dieetillä ei tarkoita ettei saisi syödä hyvin! Joskus riittää myös vaan pienentää annoksensa, ei syö itseään täyteen. Vähän aikaa se kroppa huutaa että LISÄÄ RUOKAA! mutta kyllä se tottuu. Ja niskasta kiinni ja ulos kävelemään reippaasti! Joka päivä. Ja jos illat ovat sun heikko kohta, suunnittele ne vaikka viikoksi etukäteen paperille! Mitä syöt milloinkin.
Tsemppiä!
Jos työ ei ole rankkaa ruumiillista, todella uskomattoman vähällä ruoalla tulee toimeen.
Tapasyöminen lihottaa, pitää keksiä vain muita tapoja nauttia elämästään.
Oma painonhallinta sai uudet tuulet kun kävin liikunnallisen painonhallintakurssin. Itse asiassa pitää syödä tasaisesti pieniä määriä koko päivän jolloin nälkä ei pääse suureksi ja pystyy vähentämään tuota ahmimista. Paasto oli pahin mitä voi tehdä eli elimistö menee säästöliekille ja päinvastoin lihoo. Opin että pelkkä liikunta ei riitä vaan on katsottava päivän kokonaisuutta ja voi ottaa hedelmävälipaloja ja siten hillitä nälkää. Paino putoaa syömällä ja nälkää ei tarvitse nähdä :) Onnistuu olen huomannut. Ikävät kommentit ei auta, mutta niille ei voi mitään. Kaikilla ei kilot kerry ja hyvä se on silloin kritisoida ;(
en kutsuisi ystäväksi tuota M:ää pitäis osata paremmin valita sanansa, tuskin hänkään on täydellinen. kyll ne toiset oisivat voineet sanoa jotain tueksesi, mutta niin kuin tavallista harva uskaltaa puuttua syystä tai toisesta.
kun ikää kertyy on vielä vaikeampaa pitää paino kurissa, tiedän sen itse, jatkuvaa painonhallintaa... teen sen terveyteni vuoksi, oloni on parempi kuin ennen.
pidä mottona että syöt puolet vähemmän kuin ennen ja siihen säännöllinen liikunta niin paino laskee hiljalleen.
monelle ei sovi hiilihydraatit ja siksi kannattaa vähentää niitä, kaikki ylimääräiset hilarit muuttuvat rasvaksi. oma heikkouteni on leipä:) etkö voi ottaa mukaan töihin jotain terveellisempää kahvin kanssa ? netiltä löytyy paljon reseptejä ilman jauhoja joissa on hilareita.
kerran viikossa alkoholia takaa etei paino laske.
Perusaineenvaihdunnan hidastuessa keski-iässä painonpudotus ei ole välttämättä helppoa, mutta mahdollista, joten ei kannata luovuttaa. Liikkuminen pitää aineenvaihdunnan vilkkaana, joten hien pintaan ja sykkeen nostattava liikunta monta kertaa viikossa kannattaa.
Itselleni normaalipainossa pysyminen ei vaadi mitään vippaskonsteja. Kammoksun sanaa dieetti. Jos viettää säännöllistä elämää ja noudattaa terveellisiä elämäntapoja, paino pysyy kyllä kurissa.
Aamupalaksi nautin kahvin, ruisleivän kevytlevitteellä ja juustolla hedelmän. Tiesitkö, että banaani sisältää lähes kaksinkertaisen määrän kaloreita muihin hedelmiin nähden, joten itse en ainakaan joka aamua aloittaisi banaanilla.
Lounaalla syön yleensä lihaa/kalaa/kanaa kasviksia. Perunaa/pastaa/riisiä syön todella harvoin, ehkä noin kerran kuukaudessa. Täysjyväruisleipä on parempi hiilarilähde ja täyttää myös vatsan. Hiilareitahan ei tule kokonaan unohtaa, ovat tärkeitä mm. aivoille. Lounas on ainoa lämmin ateria, munakkaita lukuunottamatta. Niitä syön etenkin lihaskuntosalitreenien jälkeen runsaan proteenipitoisuuden vuoksi. Syön parin tunnin välein jotain pientä (hedelmiä, turkkilaista jogurttia, ruisleivän yms.), jotta aineenvaihdunta tekee työtä koko ajan. Uskon, että se on yksi hoikkana pysymisen saloista. Juon pari lasillista punaviiniä ja yhden saunasiiderin viikossa, karkkipäivänkin pidän. Ostan yleensä tummaa suklaata, koska sitähän ei voi hirveästi syödä kerrallaan.
Niin ja sitten se tärkeä liikunta. Käyn kuntosalilla neljä kertaa viikossa. Teen kaksi lihaskuntotreeniä ja kaksi tunnin aerobista treeniä viikossa. Lihaskuntopäivät aloitan puolen tunnin hikitreenillä, esim. ylämäkikävely juoksumatolla saa hien virtaamaan ja sykkeen kohoamaan. Painonpudotusvaiheessa lienee suositeltavaa aerobisen rasvanpolttotreenien lisääminen tuosta kahdesta, mikä itselleni riittää.
Itse motivoidun liikkumaan, kun merkitsen joka sunnuntai kalenteriin seuraavan viikon treenipäivät. Minulla ne ovat yleensä ti, ke, pe ja la. Jos joskus noille päiville sattuu muita menoja, en korvaa niitä muilla päivillä. Ma, to ja su ovat treenivapaita päiviä, ellen nyt satu innostumaan. Yleensä en innostu, vaan nautin vapaista :)
Kerran/pari kuussa käyn ravintolassa syömässä. En tuijota kaloreita, vaan tilaan mitä mieleni tekee. Liian tiukkapipoinen ja orjallinen en elämäntavassani ole, vaan suon hetkiä myös herkuttelulle. Avainsana on: kohtuus.
Ehkä sait tästä jotain vinkkejä omaan painonpudotukseesi. Pääasia kuitenkin, että olet sinut itsesi kanssa ja arvostat itseäsi sellaisena kuin olet. Muiden negatiiviset mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa. Tosiystävä on kannustava, ei lannistava.
Voimia ja kannustusta täältä sylillisen täydeltä! :)
Kiitos kaikille tosi kannustavista kommenteista ja hyvistä vinkeistä. Kyllä täytyy ihailla m.malgrande sinua noin aktiivisena liikkujana. Neljä kertaa viikossa vaatii melkoista päättäväisyyttä, mutta tuo myös tulosta. Pitääkin kokeilla tapaasi syödä parin tunnin välein hedelmä, jogurttia, jotta aineenvaihdunta toimii kunnolla.
Pitää lukea näitä ohjeitanne aika ajoin, niin saan otteen punaisesta langasta.
Huomenta
Itselleni liikunta on elämäntapa. Ihminen on luotu liikkumaan ja keho rappeutuu, jos sitä ei käytä. Arvostan kehoani niin paljon, että pidän siitä hyvää huolta. Eikö jokaisen pitäisi? :)
Jos kaipaat kannustajaa, minulle voi laittaa postia.
SYökää mustikkaa vähemmän tarttee ruokaa ja puhdistaa mustikka suoliston.
Paino putoo. HYVÄÄ JOULUA.
.Hevat-!
Rikot sääntöjä!
Tänään lakkasi mustikka
E.U:n päätöksellä, olemasta
ihmelääke!
Kukin voi itse valita haluaako olla läski. Läskit saa huonommin seuraa mutta sen jokainen tietää jo itseään lihottaessaan. Jos syöminen on tärkeämpää kuin seura niin turha tämmöisiä aloituksia on tänne tehdä, itse kun kukin tietää mitä haluaa.
On ystäviä ja Ystäviä. Ensiksi mainitsemani ystävän voisi nimetä koruttomammin vain tuttavaksi. Ne ihan todelliset Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Ystävät tuntevat toistensa sydämet, eikä ulkokuori merkitse mitään.
Tämä mainitsemasi "taivasteleva M" vaikuttaa mielestäni hyvin sivistymättömältä. Jos pöydän ympärillä istuu viisi ihmistä ja yksi alkaa puhumaan/arvostelemaan toisen ulkonäköä, niin kovin ajattelemattomalta käytökseltä tuntuu.
Mistä tuo noin tarkka luku kuin 25 kiloa on saatu aikaan? Mielestäni ei voi sanoa, että esim. tasan 60 kg on sen ja sen pituiselle ihmiselle se ihka-tasan-oikea paino. Heittoja voi olla paljonkin, riippuen minkä tyyppinen ihminen on. Luut sun muut. Ja joillekin pieni pyöreys sopii tavattoman hyvin. Ja yli 50 vuotias ei välttämättä ole valokuvauksellisin rusinamaisen laihana.
Noh, mielipiteitähän on montaa, kuka mitenkin ajattelee.
Pääasia kuitenkin on mielestäni, että Itse on tyytyväinen itseensä. Ja jos on tyytyväinen itseensä, niin se heijastuu kyllä muidenkin nähtäväksi. Hyväksymällä itsensä, hyväksyy myös muut.
Jos taas itse ajattelee, että nimenomaan tahtoisi pudottaa kilojaan veks, niin ainut konsti on vähentää syömistä ja lisätä liikuntaa. Mitkään poppakonstit ei tehoa, kuin kenties hetken. Paino putoaa ihan väkisin, jos pikkusen enemmän liikkuu ja lautaselle pistää vähemmän murkinaa.
Kirjoitit miesten ikävistä kommenteista tällä palstalla. Joo, olen lukenut itsekin sellaisia. Nyt en enää pahemmin palstaile, enkä ole pahempia ilkeilyjä havainnut, mutta aikaisemmin täällä oli jos-jotakin, suorastaan hämmästyttävän hämmästyttäviä mielipiteitä. Se on yksi syy, miksi vähensin palstalla oloa. Ajattelen nimittäin niin, että ne miehet jotka sen kaltaisia tekstejä värkkäävät, eivät ole hmmm... miten sen sanoisin... tyytyväisiä itseensä, kenties jostakin syystä ovat katkeria naisille tai heillä on huonoja kokemuksia joidenkin naisten kanssa (ja sitten yleistävät). Ne miehet/naiset, jotka ovat osanneet käsitellä mielessään omia mahdollisia epäonnistumisiaan tms., ovat tasapainossa itsensä kanssa, eikä heillä ole tarve ruveta kirjoittelemaan hävyttömyyksiä palstalle.
Tasapainottomat ihmiset sitten kirjoittavat mitä lystää. Minä en ainakaan "mitä lystää"-kirjoituksia suostu lukemaan. Saati vastaamaan sellaisiin viesteihin.
Yhdessäolo ei ole painosta kiinni, sehän nyt on selvää. Paljon on tuttavapiirissä onnellisia pariskuntia, vaikka toinen tai molemmat hieman pullukoita onkin.
Aivot, ajattelu, mielipiteet, käytös, toisen huomioon ottaminen ja moni muu asia jyrää suurella voimalla yli liikakilojen.
Iloonen naama, naurava suu ja hyvä huumori on Yes, vaikka noiden lisäksi miehellä/naisella pieni vatsakumpu olisikin. :)