Olin 15, kun tulin raskaaksi. Jätkä ei suostunut käyttämään kumia, vaikka sitä vaadin. Ainut vaihtoehto oli abortti. Jälkeen päin asiasta ei ole ollut muita asioita kummittelemassa, kuin että pelkään etten voi saada enää lapsia. Nyt kuusi vuotta myöhemmin tiedän, että tein sillon oikein, mutta haluaisin kuitenkin lapsia tulevaisuudessa. olen nähnyt painajaisia siitä, etten voi tulla raskaaksi ja että se on mun oma vika. Tulevaisuus näyttää miten käy. Onko teillä ollut ongelmia? Olen kuullut, että kohdun seinämät voi vaurioitua niin, että uusi elämän alku ei voi kiinnittyä sinne, pitääkö paikkansa? Onko kokemuksia? Toinen juttu mikä jäi hampaankoloon on se, että juuri kun olin nukahtamassa toimenpidepöydälle kuulin käytävästä ääniä ja näin joittenkin tulevan huoneeseen, ison sakin. He olivat opiskelijoita. Kyseessä oli Kuopion yliopistollinen keskussairaala, joten ymmärrän että heidänkin on jostain oppinsa otettava, mutta eikö asiaa edes kysytä potilaalta, vai esitetäänkö asia niin ettei muita vaihtoehtoja muka ole? En muista miten oli, kun muutenkin niin sekaisin tilanteesta, mutta en ainakaan varta vasten lupaa antanut.Eikö ole oikeutta kieltää heitä tulemasta? Jälkeen päin ajatus tuntuu todella hirveältä, että kymmenpäinen lauma on ollut katsomassa tapahtumaa, kuka tietää, jos ovat nähneet kasvoni ja myöhemmin ollaan tavattu jossain? Tai ehkä joku on ollut tuttu? Hirveää!! Olisivat edes voineet odottaa sen verran että olen nukahtanut, se kun ei voi satuttaa mitä ei tiedä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
.........
peloissaan
2436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselleni tehtiin abortti 16vuotiaana kun ehkäisy petti. Silloinen poikaystäväni ei todellakaan lasta halunnut.
Tapasin kuitenkin 20vuotiaana todella lapsirakkaan miehen ja päätimme jättää ehkäisyn väliin, tulee jos on tullakseen. Tulinkin melkein heti raskaaksi, mutta ensimmäinen ja toinenkin meni kesken ihan alkuviikoilla.. Niitä itkeskelin ja kokoajan syytin itseäni abortista, tuli sellainen fiilis että olen jotenkin pilannut omat mahdollisuuteni. Ei me mitenkään kello kädessä ovulaatiota odoteltu, mutta en kuitenkaan lähes päivittäisellä seksillä raskaaksi tullut ennenkun sitten reilun vuoden kuluttua. Nyt yhdeksännellä kuulla.
Saattaa tosiaan olla vaikeaa raskautua uudestaan, ei kaikilla mutta omalla kohdallani ainakin.
Ja voi sitä surua ja murhetta minkä tämä asia minussa aiheutti, tunsin todellä epäonnistuneeni ja pilanneeni mahdollisuudet nuoruuden päätöksellä. Onneksi kuitenkin asioilla on tapana järjestyä.
joo,mulle just viime viikol tehtiin abortti.. oli kyllä jo yks pieni lapsi ennestään,joten siks tää ratkasu. nyt kuitenki koko ajan mielessä et mitä jos sitte myöhemmin käy niin etten voikaa enää saada toista. serkulleni nimittäin kävi niin että ei enää saanut abortin jälkeen.ja syy oli nimenomaan aikoinaan tehty abortti.
ja sitte viel siitä opiskelijalaumasta. mulla oli sama juttu,saman lailla just ku olin nukahtamassa,leikkaussaliin paukkas ehkä joku 5 opiskelijaa,ja todellakaan ei kysytty mitää lupia.
ei ollu mitenkää kiva sitte ku oli heränny,ku muisti et siin oli varmasti ollu kymmenisen tyyppiä kattelemas kun alapäätäni operoitiin.
alentava fiilis tuli!
muutenkin sairaalan henkilökunta oli tosi törkeetä.vaik niil ois omat mielipiteensä abortista,ei sitä mun mielest tarvis aborttii tekevälle ihmiselle purkaa. mutta näin lahdessa,toivottavasti muualla osaavampi henkilökunta.
kesän-ja syksynjatkot kaikille!! =)