.........

Olin 15, kun tulin raskaaksi. Jätkä ei suostunut käyttämään kumia, vaikka sitä vaadin. Ainut vaihtoehto oli abortti. Jälkeen päin asiasta ei ole ollut muita asioita kummittelemassa, kuin että pelkään etten voi saada enää lapsia. Nyt kuusi vuotta myöhemmin tiedän, että tein sillon oikein, mutta haluaisin kuitenkin lapsia tulevaisuudessa. olen nähnyt painajaisia siitä, etten voi tulla raskaaksi ja että se on mun oma vika. Tulevaisuus näyttää miten käy. Onko teillä ollut ongelmia? Olen kuullut, että kohdun seinämät voi vaurioitua niin, että uusi elämän alku ei voi kiinnittyä sinne, pitääkö paikkansa? Onko kokemuksia? Toinen juttu mikä jäi hampaankoloon on se, että juuri kun olin nukahtamassa toimenpidepöydälle kuulin käytävästä ääniä ja näin joittenkin tulevan huoneeseen, ison sakin. He olivat opiskelijoita. Kyseessä oli Kuopion yliopistollinen keskussairaala, joten ymmärrän että heidänkin on jostain oppinsa otettava, mutta eikö asiaa edes kysytä potilaalta, vai esitetäänkö asia niin ettei muita vaihtoehtoja muka ole? En muista miten oli, kun muutenkin niin sekaisin tilanteesta, mutta en ainakaan varta vasten lupaa antanut.Eikö ole oikeutta kieltää heitä tulemasta? Jälkeen päin ajatus tuntuu todella hirveältä, että kymmenpäinen lauma on ollut katsomassa tapahtumaa, kuka tietää, jos ovat nähneet kasvoni ja myöhemmin ollaan tavattu jossain? Tai ehkä joku on ollut tuttu? Hirveää!! Olisivat edes voineet odottaa sen verran että olen nukahtanut, se kun ei voi satuttaa mitä ei tiedä. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?