Eli olen hakemassa tod.näk. ensi keväänä lukemaan valtio-oppia. Olen ajatellut hakea sekä Jyväskylään että Tampereelle. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että Tampereella opetus/opiskelu olisi jotenkin parempaa/laadukkaampaa/kivempaa/tms. Onko kenelläkään kokemuksia, mikä tätä väitettä puoltaa? Mitä 'häviäisin' jos pääsisin/menisin opiskelemaan Jyväskylään? Johtuuko Tampereen arvostus muustakin kuin oletuksesta, että etelässä kaikki on trendikkäämpää ja isompi on parempi? Mitkä asiat tosiasiallisesti ovat eri tavalla, ja mikä niiden painoarvo on?
Jyväskylä sopisi omaan elämäntilanteeseeni paremmin ja helpommin.
Tiedoksi kaikille etten aio tehdä päätöksiä tämän keskustelun perusteella, haluan vain kuulla mielipitetitä, ja kiitos niistä jo etukäteen :) Ja toivon että vastaajilla on jotain sanottavaa itse kysymyksiin eikä mitään "yhteiskuntatieteet on paskaa, mene kauppikseen"-settiä.
Kiitos.
Jyväskylä sopisi omaan elämäntilanteeseeni paremmin ja helpommin.
Tiedoksi kaikille etten aio tehdä päätöksiä tämän keskustelun perusteella, haluan vain kuulla mielipitetitä, ja kiitos niistä jo etukäteen :) Ja toivon että vastaajilla on jotain sanottavaa itse kysymyksiin eikä mitään "yhteiskuntatieteet on paskaa, mene kauppikseen"-settiä.
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jyväskylä on landea, ja muutenkin tuppukylä. Tampereella on kansainvälisempi meininki ja yhteydet kunnossa kaikkiin organisaatiohin niin kunta- kuin valtiotasollakin. Lisäksi yhteistyö Helsinkiin on helpompaa. En ikinä lähtisi johonkin bensalenkkareiden ja kiitospaitojen sekaan, hyi helvetti.
T. Tamperelaistunut helsinkiläinen
Opetuksen laatua osaa kai vertailla vain, jos on opiskellut molemmissa oppilaitoksissa. Mitä opintojen sisältöön tulee, Jyväskylässä opetus painottuu vahvasti poliittiseen filososfiaan ja argumentaation tutkimukseen. Tampereella harrastetaan myös määrällisiin tutkimusmenetelmiin nojaavia lähestymistapoja, jotka Jyväskylästä puuttuvat kokonaan.
Edellisen kirjoittajan esiin nostamista jutuista olen periaatteessa samaa mieltä.
Jyväskylässä valtio-oppia (ja filosofiaa) opiskelevat joutuvat ottamaan toisen vieraan kielen.
Juu, itse luin toisena vieraana kielenä saksan, mutta sillä kurssilla ei kyllä tarvinnut osata saksaa käytännössä lainkaan :P
Eli pitääkö yliopiston internet-sivustolla esitetty väittämä siitä, että vierasta kieltä on osattava ihan akateemisella tasolla, paikkansa?
No itse sain täytettyä toisen vieraan kielen muodollisen vaatimuksen kurssilla, jolla pidettiin suomenkielinen esitelmä ja katsottiin saksankielinen elokuva (tekstityksellä, totta kai). Ensimmäisen vieraan kielen kurssi (englanti) oli jo vähän tasokkaampi, muttei sitäkään vaikeaksi voinut sanoa. Oma lukunsa oli tietysti opiskelijoiden ikuinen kauhu, toisen kotimaisen akateemisen tason kurssi.
Toki riippuu kurssin vetäjästäkin, missä määrin kurssin vaativuuteen on panostettu.
Pienemmissä paikoissa on se huono puoli, että valmistuttuaan pitää muuttaa pois. Siinä hajoaa verkostotkin jos ei lähde kaikkien kavereiden kanssa samaan aikaan, samaan paikkaan.
Jos lähtee Helsinkiin 20-vuotiaana, ei enää koskaan muuta kuin korkeintaan ulkomaille!
Niinhän sitä luulisi, mutta jos valmistumisen jälkeen ei löydä töitä muualta kuin suurin piirtein kaupan kassalta, saattaa Helsingissä asuminen käydä liian kalliiksi. Asunnon löytyminenkin voi osoittautua hyvin vaikeaksi.