Ensi-ihastukseni myötä tuli järjettömän suuri alemmuuskompleksi. Niin käy aina. Ajattelen, että ihminen keneen ihastun kokee olevansa tällaisen säälittävän ihmisenkuvatuksen "uhri". Niin toisaalta oli ennen. Mutta nykyinen ihastuksen kohteeni ei tunne minua kunnolla, vaan sen verran mitä n. 4kk:en aikana voi yksilöstä oppia.
En sano, ettäkö oisin ihastuksestani päässyt yli, koska sitä en todellakaan ole, enkä varmaan ikinä tulekkaan olemaan. Minulla on aina semmoinen jännä tunne monien vuosienkin takaisten ihastuksieni läheisyydessä. Mutta jokatapauksessa, olen edelleen ihastunut. Koen nyt vain sillä tavalla, etten ole riippuvainen ihastuksen kohteestani, hänen mielipiteistään, hänen näkemisestään alinomaa. Tunteet eivät myöskään ole hiipuneet. Sen sijaan ehkä jopa voimistuneet.
Silti joka kerta kun näen hänet, kuulen hänen äänensä, näen hänen hymynsä tai silloin kun hän katsoo minua suoraan silmiin niillä jäätävän kirkkailla sinisillä silmillään, tunnen ihanaa lämpöä sisälläni. Kuinka monta kertaa nuissakin tilanteissa on tehnyt mieli alkaa kihertää tyhmän lailla, olen silti hillinnyt itseni ja kiherrellyt yksin kotonani:). Hih, reaktioni oli muuten erikoinen kun ensimmäisen kerran kyseinen laittoi minulle facebookissa viestiä.
En oikein tiedä itsekkään motiiviani, miksi tämän kirjoitin. Ehkä halusin päästää vaan ilmoille sen helpotuksen joka tuli tuon alemmuuskompleksin ylittämisen myötä. Ja ehkäpä kyseinen saattaa tunnistaa itsensä tästä tekstistä jos näillä palstoilla liikkuu.
Anyways, nään kyseistä taas huomenna, enkä ole varmaan ikinä odottanut maanantaita näin innolla:)
En sano, ettäkö oisin ihastuksestani päässyt yli, koska sitä en todellakaan ole, enkä varmaan ikinä tulekkaan olemaan. Minulla on aina semmoinen jännä tunne monien vuosienkin takaisten ihastuksieni läheisyydessä. Mutta jokatapauksessa, olen edelleen ihastunut. Koen nyt vain sillä tavalla, etten ole riippuvainen ihastuksen kohteestani, hänen mielipiteistään, hänen näkemisestään alinomaa. Tunteet eivät myöskään ole hiipuneet. Sen sijaan ehkä jopa voimistuneet.
Silti joka kerta kun näen hänet, kuulen hänen äänensä, näen hänen hymynsä tai silloin kun hän katsoo minua suoraan silmiin niillä jäätävän kirkkailla sinisillä silmillään, tunnen ihanaa lämpöä sisälläni. Kuinka monta kertaa nuissakin tilanteissa on tehnyt mieli alkaa kihertää tyhmän lailla, olen silti hillinnyt itseni ja kiherrellyt yksin kotonani:). Hih, reaktioni oli muuten erikoinen kun ensimmäisen kerran kyseinen laittoi minulle facebookissa viestiä.
En oikein tiedä itsekkään motiiviani, miksi tämän kirjoitin. Ehkä halusin päästää vaan ilmoille sen helpotuksen joka tuli tuon alemmuuskompleksin ylittämisen myötä. Ja ehkäpä kyseinen saattaa tunnistaa itsensä tästä tekstistä jos näillä palstoilla liikkuu.
Anyways, nään kyseistä taas huomenna, enkä ole varmaan ikinä odottanut maanantaita näin innolla:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
BUAHAHAHHAA
Asiallinen kommentti, indeed:)
mikset kirjoita hälle faceen ?
Saattais olla suhteellisen iso shokki ensimmäisenä lyyä tuommonen teksti pöytään, ku ei olla juteltu ku pari kertaa sitä paitsi tuskin mulla pokka riittäis:) Enkä oo sinänsä varma vasta puolen tunteistakaan.
Mielummin aukasen tätä keskustelukanavaa ihan neutraaleilla aiheilla.
ai joo, kyllä mä nyt muistankin kuka sä oot, siis täällä.
Ahaa, ootko varma?:)
joo, te kaksi ujoa;) oothan sä monta kertaa kirjoittanut tuosta samasta asiasta, mutta eihän se mitään haittaa.
Täällä on aika monta "kaksi ujoa" tyyppiä, mutta who knows...:)
;)
Mikset vaan kihertelisi vapaasti ja näyttäisi aitoja tunteitasi?:)
Mieti nyt kuinka tyhmän näköistä se ois olkapäät korvissa hihittelen itekseen punastuneena, that's why.