vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja miksi minut on kasvatettu tähän ainoaan totuuteen lapsesta asti? Olen pettynyt tähän lahkoon ja haluan siitä irti. Olen kertonut tämän vanhemmilleni mutta he eivät halua puhua siitä vaan tuomitsevat minut heti. Heille on kaikista pahin se että syyttävät itseään etteivät ole saaneet juurrutettua minua tarpeeksi syvälle tähän liikkeeseen. Eivät muka ole tarpeeksi puhuneet ja kuljettaneet pyhäkouluissa ja raamattuluokissa ym. Minä taas koen että muuta lapsuuteni ei ole ollutkaan kuin yhtä seuraa ja muuta menoa. En halua omille lapsille samaa ja siksi haluan irti tällaisesta.
Miksi synnyin
Sairastunut henki
15197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siinä se nähään taas se "elävä usko". Yhtä pakottamista koko liikkeenne. Ei mikään ihme että haluat pois.
Typerää puhetta, itse kukin uskoo vain omalta kohdaltaan. Ei kenenkään ole pakko uskoa, ja kukaan ei voi uskoa toisen puolesta. Usko on jokaisen omakohtainen asia. Jos ei halua olla uskovainen, se on oma valinta. Olen ollut vuosikymmeniä vl uskossa, ja on iso perhe, joista osa on ja osa ei, mutta kaikki on samanarvoisia, ja kaikkia rakastetaan perheessä samalla lailla. Ei usko tai uskottomuus saa eriarvoiseksi. Kuten sanoin kaikilla on vapaus tehdä omat ratkaisunsa. Ja minua, eikä tuntemiani ainakaan ole kukaan painostanut tai pelottanut uskomaan.
En haluaisi loukata vanhempiani. Heille tämä on kaikki tai ei mitään. He ovat kumpikin isosta perheestä ja osa sukulaisista on epäuskoisia, emme juurikaan heidän kanssaan ole tekemisissä, serkut on kyllä kivoja enkä halua erotella heitä uskon mukaan. Olen puhunut jo tästä monen kaverin kanssa ja he eivät suosittele "uskon kieltämistä". Miten pääsisin eroon niin ettei tarvitse kieltää mitään, en tunne että en halua olla uskossa mutta haluan olla vapaa uskomaan ilman näitä hirveitä menemisiä, jokaviikkoisia seuroja ja älytöntä toimintaa. Jos en lähde seuroihin niin alkaa hirveä kysely ja itku, vaaditaan lähtemään toisten vuoksi, hävetään jos joku ei ole mukana. En ymmärrä. oulussa on kuulemma joku uskontojen tuki josta voisi kysellä, onko siihen kellään yhteystietoja, vaikka nettiosoite, sais puhua jonku vastaavassa tilanteessa olevan kans.
Jos Sinä näet asian tosin kun vanhempasi, asia on Sinulle TOTUUS.
Jos totuus loukkaa vahvempiasi, se heidän ongelmansa.
Toisena vaihtoehtona on Sinun tyytyminen mielistelyyn ja vääryyteen, onko se Totuutta?
Totuus kirpaisee, mutta lopulta se palkitsee.
Jollet tunnusta realiteetteja ole luuseri, valitan. Raitakisu vain on tehtävä, vaikka todellisuudessa varhempasi itse tietävät mitä he ovat ja miten Sinä jo ajattelet.
Jos Sinä et soi heille tällaisena, niin ei tarvitse sopiakaan, koska tällaisena sovit jopa JEESUKSELLEKIN.
Tämän voit kertoa myös serkuille.
Miksi Sinä uskosi Jeesukseen kiellät, lähde vain lakosta. Näöinhän asia toimellisuudessa on.
Sanan – uskonsa kieltäminen on hyvin naiivi. He eivät todellisuudessa edes tiedä mihin uskoa, koska se on vain SRK.
Vaikea vain tunnustaa, että Jeesus on tärkeämpi mitä jokin puoli- sekulaari lahko? Eikä vaan?
On kyllä, siletä se löytyy ja on myös kristillisiä seurakunta, jossa ei kysellä, siellä riittää että Jeesus kysyy, - rakastako minua.
Kes.
"uskontojen tuki" surullisen typerä trolli!
et vastannut kysymykseeni, trolli.
Uskonnonvapauslaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453
Perustuslain 11. pykälä:
Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Tämä on totta, mutta tuo ei velvoita vanhempia mihinkään, he voivat alkaa hyljeksimään kun en noudata heidän toivetta, en vain pysty olemaan mukana tässä porukassa, näen vääränä sen miten toimittu ihmisiä kohtaan. Haluan vain pois tästä kaikesta teennäisestä.
Minkä ikäinen olet?
16-18.v. En halua sanoa tarkemmin.
www.uskontojenuhrientuki.fi/index.php
yhteyttä Uskontojen uhrien tukeen, joka on aloittanut Oulussa.
Jos lahkosta ja sen orjuudesta haluaa irtautua, ei se ole samaa kuin että haluaa luopua uskostaan. Se on VL-lahkolaisten puolelta aivan järjetön väite. Jos ei noudata heikäläisten tapoja ja juokse jatkuvasti seuroissa, ei se kuitenkaan ole merkki siitä, että olisi lakannut uskomasta, mutta ei myöskään merkki siitä, että olisi aidosti uskovainen.
Lahkonne on niin täynnä vauvasta vaariin asti aivopesua, mitään syntilistoja ei saa kyseenalaistaa - nehän ovat vain SRK:n johdon eli ihmisten tekemiä - eivät ne ole Jumalasta. Mikä se sellainen "usko" on, jossa pitää noudattaa jos jonkinlaisia tapoja, jotta olisi "oikea uskovainen" - niin ja ne muut ovat niitä "epäuskoisia" - jo on jaolteltu ihmiset eri karsinoihin lahkon johdon toimesta ja rivijäsenet totetuttavat tätä "mantraa" aivan sokeasti.
Otan yhteyttä, ehkä kun saa jutella niin helpottaa ratkaisua.
Maailmassa ei ole mitään epäoikeudenmukaista. Karman laki ja jälleensyntyminen sen selittävät. Itse synnyin vl-olosuhteisiin tänne pohjoisen pallonpuoliskon pohjoismaalaiseen 1970- luvun "hyvinvointivaltioon".
Vanhoillislestadiolainen tausta voi tuntua rankalta siinä vaiheessa, kun siitä haluaisi päästä kauemmaksi, mutta usko pois, aika voi myös helpottaa ja pääset näkemään asioita eri tavoin, vaikkakin siihen on pitkä matka, jos päätät sen oman tien valita.
Olen itse ollut erossa vanhoillislestadiolaisuudesta jo n. 14 vuotta ja nyt kun katson taaksepäin, olen onnellinen, että olen saanut juuri sen elämän, jonka halusin, en elä kenenkään toisen elämää, vaikkakin se aluksi satutti vanhempiani ja sain kokea hyljeksintää monelta uskossa horjuvalta sisarelta. :) Olen tänäpäivänä kiitollinen siitäkin, että sain lapsuuteni hienossa perheessä ja aikuisuuteni vielä hienommassa, koska olen itse oma itseni, voin antaa myös toisillekkin enemmän.
Kenellekään ei voi sanoa, mitä pitäisi tehdä elämällään, mutta jokaista pitäisi rohkaista löytämään oma tiensä, ettei joskus ehtoopuolella enää harmittelisi sitä, että on elänyt koko ainutkertaisen ja lyhyen elämänsä toisten mieliksi kuuntelematta omaa sydäntään.
Elämään kuuluvat pettymykset ja vanhempasi pääsevät siitä yli, ei kenenkään kannata sellaisien asioiden takia omaa ääntään tappaa, jos se selkeästi kertoo, minne mennä. Vanhemmathan antavat lapselleen vain peruskartan, mutta lapsi kyllä kulkee omat polkunsa ominnäköisin askelin; tämä jokaisen vanhemman on ennemmin tai myöhemmin hyväksyttävä. Itsesyytöksiltä tuskin voidaan välttyä; mutta se tie on käytävä.
Valinta on aina sinun. :)