en tiä kuuluuko tämä tänne, mutta.. olen 32v nainen ja minulla on äärimmäisen huono pettymysten sietokyky. riippuen tilanteesta, saatan suuttua, itkeä, ärsyyntyä. alata tivaamaan ja kyselemään tai mennä puhumattomaksi kun joku asia ei mene niin kuin piti.
mulla ei ole diagnoosia, mutta epäilen itselläni olevan jonkinasteinen aspergerin syndroona, liekö se syynä tähän vai joku muu. mitään erityisiä lapsuusajan traumoja mulla ei ole ja elämä on ihan ok.
esim juuri äsken miesystäväni soitti, ettei pääsekään tänään luokseni. puhelimessa olin aika viileä ja lopetin puhelun lyhyeen. puhelun jälkeen itkin.
voiko tämä olla vain huonoa itsetuntoa tai epävarmuutta?
mulla ei ole diagnoosia, mutta epäilen itselläni olevan jonkinasteinen aspergerin syndroona, liekö se syynä tähän vai joku muu. mitään erityisiä lapsuusajan traumoja mulla ei ole ja elämä on ihan ok.
esim juuri äsken miesystäväni soitti, ettei pääsekään tänään luokseni. puhelimessa olin aika viileä ja lopetin puhelun lyhyeen. puhelun jälkeen itkin.
voiko tämä olla vain huonoa itsetuntoa tai epävarmuutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa suuntaa "matka" lapsuuteen. Saitko kaiken vanhemmiltas lapsuudessa jos vähän kiukuttelit? Olitko siis lellitty lapsi? Lohdutettiinko sua lapsena pettymyksen kohdatessasi?
Lapsuudesta ne vastaukset löytyvät.
kyllä lohdutettiin, enkä ole saanut kaikkee mitä oon halunnut, vaan yleensä sisarusten vanhoja vaatteita yms. en näe menneisyydessäni pahoja luurankoja. siksi tätä ihmettelenkin.