Ikäihmisten erotiikka

arkaan aiheeseen. Tällä palstalla ei saa puhua erotiikasta (=seksistä) yhtään mitään, tai joukko herhiläisiä on kimpussa.

Muuten olen sitä mieltä, mutta puhun vain omasta puolestani, että kumppani voisi olla mukava. Sitoutua, ja/tai muuttaa saman katon alle en halua.
Ehkä seuralainen olisin parempi nimitys.

Tähän ikään mennessä on ehtinyt jo nähdä parisuhteen nurjatkin puolet, joten oma vapaus on saavutettu etu. Ja siitä en minä ainakaan halua luopua.

Sitäpaitsi, ja puhun edelleen vain omasta puolestani, monet muut asiat yhdessäviihtymisen kannalta ovat paljon tärkeämpiä kuin s***i.

Jos joku ymmärtää minun tarkoitusperäni, niin hyvä!

Kyllä vanhemmallakin iällä sopeutuu yhteiseloon,voi olla jopa lahja elämältä, on vain pantava asiat tärkeysjärjestykseen.Tehdä itselle selväksi miten haluaa olla ja elää, Omat kodit on hyvä vaihtoehto,sopeutuminen uuteen elämän tilanteeseen voi ottaa aikaa.

Turvallisuus, toinen on lähellä,yhdessä olo, auttaa, kuuntelee, miellyttävämpi käydä yhdessä konserteissa, matkoilla ym. Voi jutella mieltä askarruttavista asioista silloin kun siltä tuntuu.
Suhde voi pelata vain jos molemmat sitä todella tahtovat, sitoutumista se vaatii.

On uskallettava ottaa riski, ihmisten mielikuvitus on todella ihmeellistä,malliin viidakkorummut kertovat,, onko parasta lyödä silloin löylyä lisää juttuihin vai jättää ne omaan arvoonsa?

Ei seksuaalisuus mihinkään häviä iän myötä jos korvien välinen informaatio toimii. Se on yksi niistä tahto asioista.Rakastuessa aivoissa on melkoinen vipinä päällä, sydämessä ei tunne asu, sen tehtävä on toinen.

JOs onni kohtaa ja löytää ystävän, miksi sitä ei ottaisi vastaan elämän rikkautena.

sinä vielä voit sopetua hyvin.
Tosin ikäsi onko se 50-60 vuotta ,on mulle epäselvä,mutta itseäni kun ajattelen,olen vanhempi,ja vieläkin toivoisin tapaavani mukavan turvallisen miehen,jonka kanssa jakaisin viimeiset vuoteni.
On varmaan tottumstakin,elin pitkän avioliiton,ja sen loputtua ,olen kuin tuuliajolla.
Minäkin olen kade niille,jotka voivat elää parisuhteessa elämänsä viimeisetkin vuodet.
Vanhuuden tuomia vaivoja on kaikilla ja oppiminen uuteen elämäntyyliin,antaa vain haasteen.
Sexsi tulee,jos on tullakseen,ei kun rohkeesti vain eteenpäin,, pioni

erotiikka, aika tärkeä tunne parisuhteessa.

Yksin jäätyään tuntee itsensä vajavaiseksi kaikin puolin, ei ole kohdetta niille erottisille tunteille, ei ole hellyyden ja halauksen kohdetta ja se jos mikä tuntuu kirvelevänä kipuna pitkän liiton loputtua.

Olen miettinyt osaisinko vielä rakastua, osaisinko vastata toisen tunteisiin.. ottaa ja antaa täysin sydämin. Ei ole tullut eteen tilannetta jossa olisin voinut testata ajatuksiani.

Itse menin, kuten kai useimmat, avioliittoon hyvin nuorena. Otti oman aikansa ennenkuin siihen yhteiseen elämään sopeutui, molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa, elämänkokemusta vasta vähän ja pelkkä erotiikka ei riitä pitämään liittoa koossa edes nuorena.

Lämmintä se on rakkaus, lämmittää ihan vieläkin kun muistelee. Nyt kun olen elänyt monta vuotta yksin, syönyt silloin kun maittaa, mennyt nukkumaan kun väsytää, tullut ja mennyt omien halujen ja voimien mukaan, tuntuu että ei enää osaisi sopeutua elämään yhdessä vieraan ihmisen kanssa. Pitäisi opetella niin monta uutta asiaa, löytää se eroottinen vire, hyväksyä ehkä kokonainen uusi suku ja molemmilla olisi jo vertailukohdekin ehkä valmiina.
Erotiikka kuuluu kaikille ikäpolville, kaikille jotka sitä kaipaavat, jotkut vain eivät siitä nauti, nuorena ja vanhana, samat halut ja haaveet, mutta se yksi mutta... Olisinpa vielä nuori.

ihmetyttää !
Olen hakennut itselleni itseäni vanhempaa seuraa
tuntuu olevan vaikeaa olen 45v mies ja haluaisin tutustua
itseäni vanhempaan naiseen.
Olisiko jollain neuvoa miten lähestyä

leffan ykköseltä. Siinä oli paljon totta, nainen nääntyy ilman erotiikkaa, mutta muotiteollisuus ja kaikki paska on pilannut ihmisten mielen, niin että naisilla ei enää ole mitään mahdollisuutta kunnon erotiikkaan ja seksiin.
Kuinka se pitäisikin ihmisen nuorena ja iloisena!

Oman ikäiseni miehet pilaavat itsensä viinalla ja tupakalla, eivät he enää pysty mihinkään.

kään siinä tapauksessa heille, tekisin vain metsäretkiä, kuten eilinen lady, jonka kaikki sairaudet olivat kuin poispyyhkäistyt, maailma aukeni ja taivas samoin!
Tupakan polttohan aiheuttaa verenkierron vähentymisen ulokkeissa, kuten sormissa, varpaissa ym.

Kaluttu luu mutta kaluamisen arvoinen!

Yhteys mielialaan on, ainakin minulla, dramaattinen.
Toukokuussa alkaneen häiriön jälkeen olen ollut hermostunut, pahantuulinen ja helposti ärsyyntyvä entisen hyväntuulisen ja -tahtoisen asemesta.

Otsikon asia on osaltaan vaikuttamassa.

Elinkumppanin hermoja ja kärsivällisyyttähän tämä aika on koetellut.
Hänkin uskoo kyllä olotilan ohimenevyyteen.

Mitä tulee tuohon, kohdallani teoreettiseen kysymykseen koskien mukautumista uuteen kumppaniin niin pidän sitä likimain mahdottomana.

Vaikka tämä pussiukon elämä on tilapäistä niin täysikuntoisenakaan en taatusti mukautisi uuteen kaveriin.
Kukaan ei myöskään ole riittävän joustava mukautuakseen AIDOSTI oikkuihini.

Tätä putkea elän ja sillä siisti!

sitten, ettei nainen sytytä, vaikka omat elämätapansa ovat ongelman aiheuttaneet.

naislla on kaksinkertainen taakka kannettavanaan
ilman omaa syytään:
1.on jaksettava ilman rakkautta ja seksiä,
ja 2. kaiken lisäksi oman elimistönsä pilannut mies vielä syyttelee!
Ylös siitä sohvasta sen olulasin tai -tölkin seurasta!

Muka penkkiurheilua! Kunhan löhöö ja lahoo siinä.

hah-hah-hah!

Miten erotiikka on muuttunut 7 vuodessa, vai onko mitenkään?

2004

Sinäpä lyhytikäinen olet, minulla on vähintään tuhat vuotta edessä, ellen kuole...

Ei sopeudu jos on vähänkin omaa luonnetta. Parempi etsiä toinen samanlainen jos ei halua elää yksin.

Yksinäisyyden tunnettani pakenin tänne Suomi24 sivulle. Kurjaa kun ei ole ketään vieressä. Pitäisi vain lähteä ulos tuulettumaan, mutta ...lähtisikö? Kevyt flunssa pitää kuitenkin kotona.
Huomenna tulee kaveri käymään, odottaisinko siihen?

tus tuntuu joskus, kun ei ole paljoa aikaisemmin yksin ollut, ei tähän totu.
Voisipa rakastua korviaan myöten kuten silloin kerran!

onhan niitä tarjolla, rakastuminen on elämän kamalin juttu, siinä menee pää sekasi, ei meikä enään uskalla rakastua, paree on pakoo pinkoa sen ku kerkii ,,,,, mutta puhekavereita olis kiva olla joskus voisi pussata vaikka keskelle suuta kunnon pusun ja hai halit olis mukavia, muuta en kaipaa.

mieheni hyvää halausta kaipaankaan. Silloin oli vielä kaikki hyvin.

Nuorempi mies pitää virkeänä.
Aika aikaa kutakin, hyvät hetket kannattaa elää vaikka eivät ikuisia olisikaan.

Klara: Aiotko tosiaan mennä naimisiin sen 80-vuotiaan kanssa ja olla naimisissa elämäsi loppuun asti??

Rosa: Vain h ä n e n elämänsä loppuun asti.