Vaikka olisit kuinka urpo ja ääliö omasta mielestäsi, ei se mitään, koska et todellakaan ole. Minäkin olen mukamas joskus ollut.
Oot silti yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muukin.
Kun vain saisi ne kaikki typerät ihmiset ymmärtämään sen. (kaikki ovat typeriä koko elämänsä ajan valitettavasrti)
Ihan sama vaikka pilkkaisivat sinua kuinka paljon, minuakin pilkataan varmasti tämän tekstin jälkeen, mutta en välitä v*ttuakaan. :) Mä oon nyt onnellinen eikä kukaan vie sitä multa pois!
Vaikka olisin kuinka ruma, ällöttävä, lihava tai mitä tahansa muuta. Haluan tsempata teitä kaikkia nykyisiä ja entisiä koulukiusattuja nuoria ja ottakaa muhun yhteyttä.
Vastaan kaikkiin yhteydenottoihin jotka liittyvät KOULUKIUSAAMISEEN tai KIUSAAMISEEN yleensä.
Oot silti yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa muukin.
Kun vain saisi ne kaikki typerät ihmiset ymmärtämään sen. (kaikki ovat typeriä koko elämänsä ajan valitettavasrti)
Ihan sama vaikka pilkkaisivat sinua kuinka paljon, minuakin pilkataan varmasti tämän tekstin jälkeen, mutta en välitä v*ttuakaan. :) Mä oon nyt onnellinen eikä kukaan vie sitä multa pois!
Vaikka olisin kuinka ruma, ällöttävä, lihava tai mitä tahansa muuta. Haluan tsempata teitä kaikkia nykyisiä ja entisiä koulukiusattuja nuoria ja ottakaa muhun yhteyttä.
Vastaan kaikkiin yhteydenottoihin jotka liittyvät KOULUKIUSAAMISEEN tai KIUSAAMISEEN yleensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minua on syrjitty, jonkin verran nimitelty (loppui yleensä koska huutelin takaisin). Itse kieltäydyin olemasta kiusattu, vaan väitin kiven kovaan, etten haluaisi edes olla niiden laukuista ja ties mistä lässyttävien tyhjäpäiden kanssa.
Kuitenkaan yksinäisyys, tahaton tai tahallinen, ei tee hyvää ihmiselle. Masennuin, kävin koulupsykologilla, joka on ilman muuta elämäni suurin kiusaaja. Hän lopetti käynnit heti kun meni vähän paremmin, mistä seurasi aina romahdus, minulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä oli meneillään, hän ei koskaan kertonut. Kaiken huipuksi se äijä kehtasi soittaa isälleni ja haukkua hänet huonoksi isäksi ja ties mitä. Itse olin painokkaasti kieltänyt kaiken yhteydenoton vanhempiini. Tällä tapahtumalla on isompi vaikutus mielenterveyteeni ja perhesuhteisiini kuin millään muulla yksittäisellä asialla. Ihminen, jolle on luottanut syvimpiä tunteitaan, pettää niin halpamaisella tavalla.
Nykyään saan jonkin verran ikäviä kommentteja kavereiltani, olen aseksuaali ja se tuntuu sille hyperseksuaaliselle porukalle olevan liian kova pala. Kyllä, tunnustaudun aseksuaaliksi, jos joku sattuu kysymään, ei, sitä ei tarvitse huudella kaiken aikaa ja muistuttaa joka välissä. Kyseessä on kuitenkin melkoisen arka paikka, olenhan tottunut olemaan outo ja erilainen, rikki. Nyt tiedän olevani normaali, mutta sen tunteminen ja sisäistäminen vaatii vielä paljon työtä.
Kovin pahaa kiusaaminen ei siis koskaan ole ollut, mutta kuitenkin riittävän pahaa. Lieväkin kiusaaminen on liikaa!