Minusta siihen on jokaisella oikeus. En aio olla jälkeen jääville rasitus.
Minun ihana äitini suunnitteli vanhuuttaan jo varhain, palvelutaloon heti kun omat kyvyt ei riitä.
Mutta kun asia oli ajankohtainen , hänen henkiset kykynsä olivat rajoittuneet pelkästään itseensä.
"Kyllä lapset hoitaa minut, kun minäkin heidät olen hoitanut."
Sänkyyn, kolmanteen kerrokseen, ilman hissiä.
Ihanasta Äidistä tuli painajainen lapsille, joilla oli tietenkin omat päivätyöt.
Toivon , että osaan lopettaa, silloin kun olen vielä järjissäni.
Minun ihana äitini suunnitteli vanhuuttaan jo varhain, palvelutaloon heti kun omat kyvyt ei riitä.
Mutta kun asia oli ajankohtainen , hänen henkiset kykynsä olivat rajoittuneet pelkästään itseensä.
"Kyllä lapset hoitaa minut, kun minäkin heidät olen hoitanut."
Sänkyyn, kolmanteen kerrokseen, ilman hissiä.
Ihanasta Äidistä tuli painajainen lapsille, joilla oli tietenkin omat päivätyöt.
Toivon , että osaan lopettaa, silloin kun olen vielä järjissäni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kolmannessa kerroksessa ilman hissiä.
Pitäisköhän seuravassa yhtiökokousessa ehdottaa että investoidaan hisseihin, lasten on helpompi huoltaa meidät vanhat.
Eikä millään halunnut palvelutaloon , jossa oli kaikki palvelut, ja olisimme voineet käydä joka päivä. Ei sängyn pohjassa voi elää.
En halua olla olla rasittava , itsekeskeinen vaippavanhus, jossa ei ole mitään jäljellä oikeasta persoonastani.
Yritän päästä täältä sitä ennen, jos suinkin järki riittää.
aina onnistu. Tunsin joku vuosi sitten erään yli 90 vuotiaan vanhuksen, jolla ei ollut läheisiä omaisia. Hän oli kerännyt unipillereitä siltä varalta, että kun hän tuntee voimansa ehtyvän, niin hän ottaa kaikki kerralla. Hän ei halunnut jäädä sängynpohjalle makaamaan toisten käänneltäväksi.
Mutta kuinkas kävikään. Hänen oikea puolensa halvaantui ja hän joutui terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolle. Hän ei ehtinyt ottaa pillereitään. Lopulta hän taisi kuolla nälkään. Siellä kun ei ollut aikaa syöttää ja oikea käsi oli mitään tekemätön. Järkyttävää oli katsoa tämän ihmisen riutumista.
Niinhän se on, että itsari pitäisi tehdä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, mutta kuka sitä silloin? Jossakin vaiheessa vanhuudessa arvostelukyky romahtaa. Jää jäljelle elämäntahto. Ihminen roikkuu kynsin hampain kiinni elämässä viimeiseen asti.
toiset ihmiset suunnitellee varhain elämänsä lopun, niin tek min jalmari vainaakin. mutta mie en sellasii pohtint, luulin ettei se minnuu koske;))
mutta nyt vanhemmal iäl sen tullee tehtyy.
en taho olla ystävillein taakaksi ja tuottaa murhetta. tahon että vieras hoitaa, mutta kotona, en taho laitoksiin.
perhe saap tavata jos oon siedettäväs kunnossa.
mutta jos oon kivun ja tautdin runtelema sanotaa jäähyväset.
tahon olla kuin jotkuu eläimet, joka männee kuolemaa yksinäisyytee. se on minun asia, hvyin yksityinen.
tahon tehhä sen ihan itsen kanssa,
en taho pittää elävän ihmisen käestä kiinni lähties , niinko jotkuu kertoo.ei saa olla mittää ylimäärästä häiritsemäs tapahtummaa.
teen lähtöä yksin ja hyvästit pittää olla sanottu enne. en halua koskettaa ennää tätä elämää, vaan oon käet ojossa uuteen suuntaan.
enne ajattelin että minut pittää lopettaa jos kittuutan, mutta nyt olen tullu toisii aatoksii.
koska minul on mahollisuus antaa vieraan hoitaa ja auttaa itsee, tahon käyvä tapahtuman läpi niinko syntymänkin kävin. sitte minut poltetaa ja ripotellaa etelä rinne peltoon.
vaik kuolisin renkasmatkalla niin ruumis pittää tuova suomee poltettavaksi.
samoin myö monet aatellaa kute siekii emma, ettei tahota olla perheelle vastuksena. se on suomalaises veres sellanen piirre.
monissa etelän maissa tahotaa koko perhe koolle ja viel sukukin.
minun äitil ol tapana sannoo toisinaa, ko elämä tuntu kovalle et, jokkainen syntyy itkien eikä kukkaa kuole nauraen.
terveisin lyyli
Hienoa, että saamme taas lukea elämänmyönteisiä ajatuksiasi - vaikka kuolemasta. Se alkaa tuntua tavoiteltavalta Sinun tarjoilemanasi. Kiitos!
Kiva señora lyyli kun tulit taas palstalle.
Toivotan sinut iloisesti tervetulleeksi.
Matkalla varmaankin olet ollut,siellä
amerikoissako?
Meerin luona varmaan on juhlittu ja hauskaa pidetty.
Kävittekö yhtään pistämässä jalalla koreasti,
ja iloisesti hypellen.
Nyt sitten vastasit heti näin surulliseen aiheeseen.
Mutta sellaistahan tämä ihmisen elämä on,
iloa ja surua.
Minä en enää suunnittele mitään pois lähtöni varalle,kyllä se on korkeammassa kädessä.
Itsemurhakin on rikos,vaikka se tapahtuukin itselle,niin se ei ole hyväksyttävä.
Olen myös sanonut että minut pitää polttaa kuolemani jälkeen.
Tuhkan pitää sitten ripotella mökkini
taakaiseen metsä-aukeaan,siellä on kaunis paikka.
Toivotan nyt vielä kerran sinut tervetulleeksi palstalle,kyllä sinua on kaivattukin.
Ole sydämellisesti tervetullut.
Kyllä Sinua on kaivattukin. Olen "kauttasi" tullut palstalle enkä sitä unohda. Tuntuu kuin koko palsta ainakin hetkeksi tervehtyisi kun astut palstalle.
Tervetuloa, ihana lyyli,
tule, säilytä vanha tyyli.
Ei pidätä mikään lukemasta
kun Sinä, lyyli, olet kirjoittamassa.
J.K. Kirjoitan lyylin pienellä kirjaimella koska olen hänen nimensä sellaisena oppinut tuntemaan hänen itsensä kirjoittamana.
haluan toivottaa ensin sinut lyyli tervetulleeksi,en tiedä muistatko edes minua ,kohtasimme muutaman kerran alku kesästä. Kerroit niin ihanasti Jalmaristasi ja muutakin,että ihastuin ikihyviksi.
Tänän kuolemaan oman käden kautta ,olen sitäkin pohtinut ja tullut siihen tulokseen ,että elämänhaluni on niin voimakas ,en pystyisi siihen.
Olen myös niin optimistinen ,että vaikeassakin tilanteessa,uskon vielä paremman koittavan.
Kaikki voi muuttua sairauden ja kärsimysten tultua,mutta sittenkin,usko paremmasta huomisesta säilyisi.Uskon lotto voittoonkin.
Kauheaa olisi olla kyllä sängyn pohjallakin,
mietittävää tulee olemaan ,pionillakin
Kiva kuulla Sinusta lyyli taas!!
oikeen hyvämiel tul ku näki nimimerkkis palstalla!Me kaikki odoteltu tosiaan kovasti.
Löysin netistä ohjeistuksen siviilihautausta varten: "Polttohautauksessa tuhka voidaan sijoittaa uurnassa joko tavalliseen sukuhautaan, erityiseen uurnahautaan, uurnalehtoon tai -holviin eli kolumbaarioon. Lisäksi tuhkan saa sirotella erityisten muistolehtojen lisäksi luontoon - esimerkiksi metsään, tunturille tai vesistöön - mutta 1.1.2004 alkaen tähän on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa, ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Uusi hautaustoimilaki vaatii myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, ja ettei sitä saa jakaa useampaan osaan (esimerkiksi haudattavaksi eri paikkakunnilla sijaitseviin perhehautoihin).
Uskovaiset hautaavat kirkkomaahan, koska he uskovat ruumiin ylösnousemukseen.
Henkilökohtaisen ratkaisun tekeminen on visainen juttu. Umpikuja,joka on tullut masennuksineen, omat voimavarat eivät riitä asian käsittelyyn, lähimmäisten apu ei tuota tulosta, valoa ei elämään ilmaannu saattaa johtaa epätoivoon.
En uskalla sanoa ratkaisua oikeaksi tai vääräksi niin monisärmäisenä sen näen. Toisaalta ratkaisu on henkilökohtainen ja itsekäskin - tuottaa aina läheisten elämään painolastin jota on vaikea ymmärtää.Surun ja murheen määrää on rajaton.Syyllisyyden tunteetkin ovat tuttuja tapahtumassa.
Mieleeni tulevat sanat:"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi".
Elämän lahja on liian suuri, tullakseen tuhoon tuomituksi. Toivon kaikille lukijoille elon päiviin, rikkautta, rakkautta , kaiken hyvän runsautta kukkuramitoilla.