Tämä tuli mieleen kai siksi kun luin näitä ruokaa laittaessa ;-)
Ruoan tarkoitus on antaa energiaa ja vain osaa maailman ihmisistä kiinnostaa, MITEN se energia siinä lautasella ja kielen päällä käyttäytyy.
Sama juttu on mielestäni kirjoitetussa ruoassa: tarkoitus on välittää jokin kertomus muille ihmisille. Onko se sitten tärkeää, miten se välitetään?
Maailma on täynnä kirjoituksia lehdissä, netissä ja sitten näissä kirjoissa. Kirjoitusten viesti välittyy lukijoille varmaan aivan hyvin - tietty on poikkeuksia, mutta jos johdonmukaisesti kirjoittaa ei pitäisi lukijalla olla vaikeuksia ymmärtää.
Mutta onko se marginaalinen lukijajoukko, joka vaatii, että kirjoitus PITÄÄ OLLA OIKEIN TARJOILTU eli taas se MITEN ratkaisee?
PS. runot pitää kai jättää tämän ulkopuolelle :-)
Ruoan tarkoitus on antaa energiaa ja vain osaa maailman ihmisistä kiinnostaa, MITEN se energia siinä lautasella ja kielen päällä käyttäytyy.
Sama juttu on mielestäni kirjoitetussa ruoassa: tarkoitus on välittää jokin kertomus muille ihmisille. Onko se sitten tärkeää, miten se välitetään?
Maailma on täynnä kirjoituksia lehdissä, netissä ja sitten näissä kirjoissa. Kirjoitusten viesti välittyy lukijoille varmaan aivan hyvin - tietty on poikkeuksia, mutta jos johdonmukaisesti kirjoittaa ei pitäisi lukijalla olla vaikeuksia ymmärtää.
Mutta onko se marginaalinen lukijajoukko, joka vaatii, että kirjoitus PITÄÄ OLLA OIKEIN TARJOILTU eli taas se MITEN ratkaisee?
PS. runot pitää kai jättää tämän ulkopuolelle :-)
Vastaukset 15
Vanhimmat
No, siitä juuri minun mielestäni erottaa kirjailijan ja Kirjailijan. Tai korkean ja matalan, jos niitä sanoja tykkää käyttää.
Se, miten viesti välitetään, vaikuttaa suoraan sen vastaanottoon, mikä on keino manipuloida (koska manipulointiahan kirjallisuus ja kaikki taide on: yritetään herättää yleisössä jotain tiettyä) lukijoiden emootioita ja ajatusprosesseja.
Totta kai, sehän on juuri tärkeintä miten ja millä mausteilla se välitetään. Jos ei ole herkullisia mausteita, niin teksti on pliisua, eikä se maistu. Eli sanoihin pitää saada tunnelmaa niin, että lukija ei malta päästää sitä käsistään. Kaipaatko esimerkkejä?
Antaa tulla vaan 8-D
sano entinen mies
kun pankkiirin vaimo huuteli portilla koiraansa Pierretteä
Mielestäni melkeinpä tärkeintä on se, miten teksti tarjoillaan. Joskus olen lumoutuneena lukenut pitkän pätkän kirjaa muistamatta mitään varsinaisista tapahtumista. Tällaisissa tapauksissa kirjoittaja on ikään kuin siis saanut kielen soimaan. Enkä tarkoita mitään yliviritettyä taidepläjäystä, jossa jokaisesta ilmaisusta on haettu erilainen uusi tapa sanoa asia, vaan enemmänkin kielen kauniista rytmistä.
voipi olla...
vaikkakin usein viesti menee paremmin perille, kun se esitetään tietyllä ilmaisutavalla.
Tai sitten me tähän vastanneet ollaan niitä marginaalisakin edustajia.
Yksi tuoreista luetuista, joka kiehtoi: Mika Waltarin "Vieras mies tuli taloon" ja sen jatko-osa "Jälkinäytös".
Stephen King kirjoittaa kirjassaan Kirjoittamisesta, että tärkeintä lukijalle kirjassa on itse tarina. Tarinan tulee olla hyvä, jotta lukija jaksaa kahlata kirjan loppuun. Ilman hyvää tarinaa ei ole kirjaakaan. Olen itse samaa mieltä. Huonomminkin kirjoitetun kirjan lukee innolla loppuun jos sen sisältö on mukaansatempaava. Esimerkkinä vaikka Edgar Rice Burroughsin kirja; Tarzan, apinain kuningas. Ei se niin kovin hienosyistä tekstiä ole, mutta silti ehdoton kirjallisuuden klassikko, jota jokainen sukupolvi lukee uudelleen ja uudelleen ja josta tehdään filmatisointeja jokaisena vuosikymmenenä. Toisena esimerkkinä Henri Charrièren Vanki nimeltä Papillon, joka myös on klassikko, joka ei säväytä kirjallisella neroudellaan vaan nimenomaan uskottavalla ja mielenkiintoisella tarinalla.
Mutta omasta mielestäni kirjalla pitää kuitenkin olla sekä hyvä tarina, että teksti. Tekstin pitää soljua kirjan läpi vaivatta – ärsyttämättä. Toisin sanoen tarinan kertojalla pitää olla mielikuvituksen lisäksi myös oikeat työkalut ”tarjota tai syöttää” tarina kuulijoille (lukijoille). Inhoan lukea tekstiä, joka takkuaa, jonka sanajärjestys on heikko ja jossa ajatus hyppii paikasta toiseen. Tällainen kirja jää hyvin usein kesken.
Stephen King on mielestäni hyvä esimerkki hyvästä tekstin kirjoittajasta. Olen käytännössä lukenut kaikki Kingin suomennetut teokset. Suurin osa niistä on mielestäni täyttä skeidaa. Tarinat/juonet eivät toimi, ovat epäuskottavia ja päättyvät laimeasti tuottaen pettymyksen. Mutta kaveri osaa kyllä kirjoittaa! Välillä tulee luettua Kingin kirja loppuun pelkästään sen takia, että mies osaa yksinkertaisesti laittaa sanat oikeaan järjestykseen. Kirjojen kieli on aina kohdallaan ja taidokasta - sitä pitää ihailla. Kingillä on mielestäni 10 sellaista kirjaa, joissa myös tarina on hyvä ellei loistava. Nämä ovatkin niitä bestsellereitä…
Minä pohdin usein sitä, että täytyykö minun oikein tiedostamalla tiedostaa koko ajan se, että miten asian ilmaisen? Riittääkö, että vaan kirjoittaa tarinan ulos, sen kummemmin miettimättä millainen on ilmaisumuoto. Minä kirjoitan ilman miettimistäkin melkoisen sujuvaa ja kieliopillisesti hyvää tekstiä. Oikeastaan todella sujuvaa kirjakieltä. Täytyykö minun alkaa nyt hiomaan kielellistä ilmaisuani johonkin taiteelliseen muotoon? Tarinani mielestäni jo itsestään kantaa, riittää kun sen kertoo "hyvin" ja selkeästi. Mitä mieltä te olette?
Minä ajattelen, että riittää kun "kirjoittaa tarinan ulos, sen kummemmin miettimättä". Jos yrittää päälleliimata jotakin taiteellista muotoa, sen kyllä lukija haistaa. Se ei ole aitoa.
Tämä vertailu ruokaan on ihan hauska. Jotkut haluavat gourmeeta ja joillekin riittää mikä mättö tahansa, kunhan nälkä lähtee. Ja loput ovat siltä väliltä. Minä haluan, että ainekset ovat ensiluokkaisia ja ruoka on taiten valmistettu, mutta taitellinen asettelu ei korvaa sitä, että annos on niin pieni että jää nälkä. Eli sama pätee kirjallisuudessa: sisältöä pitää olla ja se pitää olla ymmärrettävässä muodossa. Muoto palvelee sisältöä eikä päinvastoin.
Mielestäni on
taideproosa
ja
tavisproosa
ei kait siinä sen kummempaa, genren mukaisesti sitten liimaillaan ja kihnutellaan ne lauseet.
Aivan älyttömän yksinkertaista.
Juu.
.............. niin ja se on hyvä lisätä tähän vielä, että menkääpäs nyt tuonna
Jatkonovellit saitille kirjoittelemaan sitä tämän vuoden joulutarinaa, ollaan siellä odottavalla kannalla, kun ei näytä sujuvan
ja
niitä edellisiä kun luette, siis niitä lukemattomia joulutarinoita viimevuosilta, niin tutustutte samalla minun
undergroundproosaani,
mitäs siitä tykkäätte ?????!!!!!!!!!!!
hihihhhhhhhhhhhhh.................................................................ai ei naurata, ok.
ne joulujutut on:
Joulukalenteritarina
Joulutarina
Tappolista
Jouluinen jatkotarina
ja saattaa niitä olla arkistossa siellä muitakin. Tutustukaa ja kirjoittakaahan tälle vuodellekin, siellä on jo alkua se Pipsan parempi joulu, minä en nyt kerkiä tänä vuonna siihen riemulliseen vouhkaukseen, joten hoitakaatte Te vuorostanne. Minun mielestäni siitä yhteiskirjoittamisesta saa hienoja flow tiloja ja ne käänteet, ne käänteet.
Hauskaa, kokeilkaa !
Se miten sanotaan, on kaikista tärkeintä. Se tekee kirjailijan. Kuka tahansa osaa kehitellä tarinajuonia. Harvassa ovat ne, jotka pystyvät kirjoittamaan vaikuttavaa tekstiä.
Harvassa ovat kyllä, ja olin niin iloinen kun näin telkkarista kuinka
kirjailija Hotakainen
tanssahteli Linnan juhlissa.
Onkohan häneltä jo kirjaa pukkaamassa?
aivan noin. ei kaikki ole osaavia vitsenkään klwertojia.
mutta mitä siitte niille huonojen kertojien käsiksille tehdää. hukkaako ne menee?