auttaako psykologi?

ite käyn/kävin spygologilla samoista ongelmista.. nyt tässä joku aika sitte tajusinn et se on ihan turhaa... ainakin miun osalta.. en kyllä muutenkaan omasta tahdosta sinne halunut.. et en ite suosittele sinne mennä, kerrot vaikka jollekkin muulle.. tai äh en tiedä..!

TOTTAKAI kannattaa mennä puhumaan psykologille, sen takiahan ne siellä on; auttamassa ihmisiä näiden ongelmien kanssa, ammattiauttajia. Itseäni kiusattiin aikoinaan koulussa todella paljon, ja sulkeuduin asiasta täysin enkä kertonut kellekkään mitään ja se asia jos joku näin jälkeenpäin vituttaa aivan saatanasti kun kun ei tullut avauduttua kellekkään ja nykyään olenkin tällainen sisäänpäin kääntynyt laiska paska erakko, joka ei käy koskaan missään ja kaikki sosiaaliset tilanteet jännittää aivan pirusti. :D

Eihän se tietysti 100 prosenttisen varmaa ole, että haluamaasi apua sieltä saat, mutta on se nyt miljoona kertaa parempi kuin olla puhumatta ongelmistaan kellekkään.

Tsemppiä! :)

Ilman muuta menet, jos tunnet tarvitsevasi ja olet valmis siihen panostamaan. Psykologin tehtävä on auttaa ja opastaa vaikeiden aikojen ja asioiden keskellä, mutta itse siinä työn saa tai joutuu tekemään. Psykologit toimivat eri tavalla kuin lääkärit, hän EI ole vastaus- ja ohjeautomaatti, eikä hän tästä syystä saa kuntoon ketään, joka ei ole itse valmis tekemään työtä ja odottaa passiivisena olon helpottumista. Jos yhden psykologin kanssa ei yhteistä säveltä löydy, sinulla on aina mahdollisuus ja oikeus vaihtaa psykologia ja etsiä sopivampi. Jos sävel löytyy, saat siitä hyötyä varmasti pitkäksi aikaa, ehkä loppuelämäksi.

Nimim. 4v terapiassa.

Mun on myös pakko suositella psykologin palveluja. Olin itse juuri samassa iässä kuin sinä kun uskalsin lukiossa hakea terveydenhoitajan kautta apua, joka sitten ohjasi mut psykologille.

Mun tilanne oli sellainen, että olin ollut pitkään kiusattu (jo alakoulusta lähtien) enkä ollut siitä puhunut kellekään. Mulla oli myös tosi alhainen itsetunto, olin ujo, jännitin joka päivä koulussa, jne.

Sain onneksi hyvän psykologin, joka oli erikoistunut kiusaamistapauksiin. Se auttoi jo valtavasti, että sai suuren taakan pois harteilta kun pystyi kertomaan jollekin miltä musta oli kaikki ne vuodet tuntunut. Puolivälissä vuotta psykologi vaihtui ja uusi psykologi ei ollut mielestäni yhtä "hyvä" kuin edellinen eikä samanlaista yhteyttä hänen kanssaan enää syntynyt, mutta siinä vaiheessa olin jo saanut apuja itselleni ihan tarpeeksi. Vuoden jälkeen katsottiin yhdessä, että oli aika lopettaa psykologilla käynti.

Sain paljon hyviä näkökulmia joita en itse ollut tullut ollenkaan ajatelleeksi ja vinkkejä arkipäivän tilanteisiin esim. itsetunnon ja mielialan kohottamiseen. Aina kun lähdin psykologin vastaanotolta niin oli sellainen helpottunut ja huojentunut olo.

Olin myös itse todella motivoitunut auttamaan itseäni (ja näyttämään vanhoille kiusaajilleni etteivät he pystyneet tuhoamaan minua), että psykologi oli siinä ikään kuin vain kävelykeppi, jota ei enää sitten tarvittu kun pärjäsin jo omin voimin. Kukaanhan ei voi auttaa sinua ellet itse halua apua ja apua kannattaa ja pitää hakea, se on mielestäni rohkeuden merkki että uskaltaa myöntää että nyt en pärjää ilman apuja. Eli hae ihmeessä apua ja toivon voimia tiellesi!

kiitos paljon kaikille! oon lähes varma että haluan psykologille, Ouluun. mutta miten löydän hyvän psykologin kun koulun kautta ei onnisti, koska en oo missään koulussa..:( help!haluan apua mutta en saa aikaseksi!!

Terveyskeskuksissa on psykologeja, joiden kanssa voi aloittaa prosessin. Tai terveyskeskuslääkäriltä lähete mielenterveyskeskukseen. Tämä reitti on hidas, ajan saaminen voi kestää kuukausia. Yksi tapa on hakeutua Kelan kustantamaan psykoterapiaan, mutta sen hakemisessa en osaa auttaa. Tietoa voisi löytyä kelan omilta sivuilta kohdasta kuntoutus. Viimeinen keino on maksaa itse omalla rahalla. Yksityisiä psykoterapeutteja löytyy esim. linkistä.

http://www.psyli.fi/etsitko_psykologia

Yleisillä paikoilla liikkuminen on jokaisen oikeus oli ujo taikka ei.Ujous taas voi väistyä itsekseenkin elämänvarrella.Ei siinä mitään yhteiskunnallisia viisastelijoita välttämättä tarvita.Ellei katukuvaa pystytä rauhoittamaan kute -50 luvulla virannomaisin,kai jotain suojeluakin on olemassa aremmille ja ujoille ihmisille hyvinvointi-valtiossamme?Nykyisin yksiin kaupunkeihin kootaan maalaisväestöistä ihmisiä suurine lapsilaumoineen asumaan,jossa ennen asui perheissä keskimmäärin 2-3 lasta.Kaupungitkilpailevat mm. karttuvilla veronmaksajilla.Paljonko joka kaupungissa on nyt esim.ylimmääräistä maksamista kaikesta vouhotuksesta meiltä ja muualta?Olemme kuuseen kurkoittaneet ja katajaan kapsahtaneet,emmekä tiedä piikit takamuksessamme että mihinpäin seuraavaksi olisi kiivettävä?Olemme luonneet siis hyvin epävarman yhteiskunnan entisestä.

En nyt halua lannistaa, mutta oma kokemukseni psykologeista (2kpl) on, että eivät osaa kannustaa, ovat tuppisuita, innottomia yms. Paljon enemmän itselleni on antanut nuorisoasemalla jokin työntekijä (en tiedä nimikettä), päiväsairaalassa työntekijät (en tiedä ammattinimikkeitä), sekä sosiaaliohjaajat joiden kanssa olen keskustellut. Nämä ihmiset ovat saaneet itseni positiiviselle mielelle, uskoneet minuun, kannustaneet minua.

Eli jostain syystä nämä vähemmän mielenterveyteen painottuneet ammattilaiset ovat olleet paljon parempia itselleni, kuin psykologit. Itse ainakin olen kaivannut ujona, hiljaisena, epävarmana ihmisenä tukijaa, kannustajaa ja ymmärtäjää.

Toki, en kiellä kokeilemasta psykologia, saattaa sieltäkin saada apua, ja jostain on hyvä aloittaa :)

Ainiin, ja koulun terkkarikin osasi paremmin kannustaa kuin psykologit :)

Tärkeintähän on kuitenkin, että alat itse analysoimaan tunteitasi ja ajatuksiasi. Miksi pelkäät/häpeät yms. Mikä pelko on järkevää, mikä ei jne.

Olet varmaan netistä etsiskellyt tietoa, mutta tässä eräs linkki:
https://www.nyyti.fi/tietoa/itsetunto/ohjeita-itsetunnon-kohentamiseen/