Hei,
itse olen kärsinyt kyseisestä vaivasta 12-vuotiaasta lähtien. Tällä hetkellä 28v vailla ammattia tai muuta "titteliä". Kaikki koulut joutunut lopettamaan kyseisen ongelman takia. Työelämässä olen kyllä ollut, mutta mieleistäni työtä en ole päässyt tekemään vaikka kiinnostusta löytyisi vaikka mille alalle.
Ongelmani on siis jarruttanut elämääni liian pitkään.
Toivoisin meilikavereita ihmisistä, joille tämä on tuttua.
Tuntuu, että nykyisistä kavereista ei oikein kukaan ymmärrä ihan mistä tässä on kyse ja turhauttaa, kun joutuu aina selittelemään ja tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi heidän seurassaan.
Huh tulipas raskas viesti. En kuitenkaan ole noin synkkä persoona vaikka tässä onkin koeteltu :) Toivottavasti löytyisi kohtalotovereita tätä kautta :-)
itse olen kärsinyt kyseisestä vaivasta 12-vuotiaasta lähtien. Tällä hetkellä 28v vailla ammattia tai muuta "titteliä". Kaikki koulut joutunut lopettamaan kyseisen ongelman takia. Työelämässä olen kyllä ollut, mutta mieleistäni työtä en ole päässyt tekemään vaikka kiinnostusta löytyisi vaikka mille alalle.
Ongelmani on siis jarruttanut elämääni liian pitkään.
Toivoisin meilikavereita ihmisistä, joille tämä on tuttua.
Tuntuu, että nykyisistä kavereista ei oikein kukaan ymmärrä ihan mistä tässä on kyse ja turhauttaa, kun joutuu aina selittelemään ja tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi heidän seurassaan.
Huh tulipas raskas viesti. En kuitenkaan ole noin synkkä persoona vaikka tässä onkin koeteltu :) Toivottavasti löytyisi kohtalotovereita tätä kautta :-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on samantyyppinen ongelma, yläasteelta alkaen.. Olen kuitenkin saanut koulut jotakuinkin käytyä (lukio ja nyt ammattikoulu).. Siksi että olen saanut aina muutaman kaverin, joiden avulla olen pärjännyt.
Työelämä tuottaa kuitenkin vaikeuksia.. En pärjää porukassa ollenkaan.. Olen porukassa hyvin hiljainen ja jossain siellä taustalla. Tuntuu että alan uupua tähän olemiseen pikkuhiljaa.. Olen lannistunut ja ehkä vähän masentunutkin..
Uskon kuitenkin että on olemassa minullekkin mieluisa työpaikka.. Jku missa saa tehdä töitä ja se muu porukka ei olis kovin merkityksellisessä roolissa työni sujumisen kannalta..
Heippa Ellie.. helpottavaa kuulla, että on muitakin tämän vaivan kanssa painiskelevia. Olet kuitenkin pystynyt opiskelemaan mikä on tosi hieno juttu. Itselläni se on ollut aina haaveena. Jos haluat vaihtaa aiheesta lisää ajatuksia niin tässä on minun s.posti: [email protected]
Laita vaikka viestiä [email protected]. Olemme siis näin netissä maksuton taho, jonka toiminnassa mukana olevat tavallisia ihmisiä, joilla omakohtainen kokemus sosiaalisesta jännittämisestä ja sen kanssa elämisestä.
t Matti
Tollanen terapia missä voi olla vaan läsnä eikä tarvitse osallistua keskusteluun olis alkuun ihan mahtavaa mutta harmi kun Turussa asti :/
Olen pian 24-vuotta täyttävä mies ja mulla myös vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko. Alkaa tuntua siltä että olen jo menettänyt toivoni kun en pysty toteuttamaan mitään unelmiani. Tämä vaiva rajoittaa pahasti kaikkea normaalia elämistä. Asunnostakin poistuminen tuntuu välillä mahdottomalta ja kaupassa käyminenkin on yhtä tuskaa. Ehkä vielä jatkan taistelua jonkun aikaa mutta en tiedä kauanko enää jaksan. Kaikki tuntuu jo aivan turhalta tämän ongelman takia.