Tästä on kärsitty 20 vuotta.
Ensimmäiset kohtaukset iskivät joskus teininä, silloin aiheena oli " mä tuun hulluksi".
No nyt sitten 30 kieppeillä tämä menee jo erittäin mielenkiintoiseksi: En voi poistua kotoa. Kymmenisen metriä ulko-ovesta ja iskee välitön epätodellinen olo, pakko päästä sisälle, olo ei vastaa ihan ns. tyypillästä kohtausta, mistä suurinosa kanssakärsijöistä ovat lukeneet.
Olo on vähän niinkuin.. kontrollin menettäminen / taivas ja maa vaihtaa paikkaa.
Ja kun sisälle olet päässyt niin luonnollisesti iskee tajuton masennus, kun kaikki , ne vähäiset mielihyvä mössöt on kulutettu aivoista, masennus.
Terapiaoissa olen juossut 13 vuoden ajan. Masennuslääkkeet eivät ole mun kohdalla auttaneet. Ainoastaan rivatril, mitä sitäkin pitää syödä varoen ettei se surullisenkuuluisa toleranssi nouse.
En käytä alkoholia, huumeita.. noh muutakuin tätä "laillista" huumetta.
Ongelma on vaan tämä että miten jaksan, mistä oikeanlaista pätevää apua. Miten hakea. Ja miten kulkea/ hoitaa arjen askareet kun näemmä sitä pitää märäntyä neljän seinän sisälle vaikka halua olisi kouluttautua, harrastaa.
Oikeasti kun haluaisi tehdä asiota mutta kun ei perkele VOI.
No jospa pätkä elämääni helpotti jotain kanssakulkijaa ettei ole ainoa ongelman kanssa.
Ensimmäiset kohtaukset iskivät joskus teininä, silloin aiheena oli " mä tuun hulluksi".
No nyt sitten 30 kieppeillä tämä menee jo erittäin mielenkiintoiseksi: En voi poistua kotoa. Kymmenisen metriä ulko-ovesta ja iskee välitön epätodellinen olo, pakko päästä sisälle, olo ei vastaa ihan ns. tyypillästä kohtausta, mistä suurinosa kanssakärsijöistä ovat lukeneet.
Olo on vähän niinkuin.. kontrollin menettäminen / taivas ja maa vaihtaa paikkaa.
Ja kun sisälle olet päässyt niin luonnollisesti iskee tajuton masennus, kun kaikki , ne vähäiset mielihyvä mössöt on kulutettu aivoista, masennus.
Terapiaoissa olen juossut 13 vuoden ajan. Masennuslääkkeet eivät ole mun kohdalla auttaneet. Ainoastaan rivatril, mitä sitäkin pitää syödä varoen ettei se surullisenkuuluisa toleranssi nouse.
En käytä alkoholia, huumeita.. noh muutakuin tätä "laillista" huumetta.
Ongelma on vaan tämä että miten jaksan, mistä oikeanlaista pätevää apua. Miten hakea. Ja miten kulkea/ hoitaa arjen askareet kun näemmä sitä pitää märäntyä neljän seinän sisälle vaikka halua olisi kouluttautua, harrastaa.
Oikeasti kun haluaisi tehdä asiota mutta kun ei perkele VOI.
No jospa pätkä elämääni helpotti jotain kanssakulkijaa ettei ole ainoa ongelman kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli myös noi samanlaiset oireet, en päässyt ovesta kuin pari metriä niin tuntui tosiaan kuin maa ja taivas olis vaihtaneet paikkaa...hyvin kuvasit! Mulla on kuitenkin kaksi koiraa joita on ollut pakko ulkoiluttaa, tuntui miltä tahansa. Olen ajatellut useasti että tämä oireilu on yhtä helvettiä ja en varmasti parane ennenkuin makaan haudassa ja kasvan koiranputkea.
Jotain ihmeellistä tapahtui ja minä PARANIN! Tajusin että pelon pelkääminen on mulla se juttu ja sille voi tosiaan jotain. Lakkasin kertakaikkiaan pelkäämästä omaa alitajuntaani ja sieltä nousevia mörköjä . Alitajuntani ikäänkuin puhdistui kaikesta ja olen tänä päivänä täysin terve.
Koska minä, aikoinaan aivan toivoton tapaus, paranin, onnistuu se sinultakin!