Hei! Kyselisin, onko kellään samanlaista ongelmaa.
Eli mä lopetin imetyksen noin kuukausi sitten (lapsi tulloin 1v6kk) ja olen niin turhautunut rintoihini. No, koskaan en niistä ole pitänyt, mutta imetyksen aikaan niiden ulkonäkö nyt oli aivan sama.
Nyt kuitenkin kiinnittänyt niihin enemmän huomiota, ja voi että ne ovat rumat.. Koko on vaihdellut imetyksen aikana 80C:stä 85Ceehen ja nyt niiden koko on.. En edes tiedä.
Rintani ovat tällaiset roikut lapaset, just ja just jotain täytettä niissä ja jonkin verran raskausarpea :(
Kaiken lisäksi rintani ovat välillä iha semmoset siedettävät, on jopa täytettä, mutta välillä oikeasti lähes tyhjät, aivan kuin aina imetyksen jälkeen vaikken enää imetä! Outoa? On! Ja inhaa.
Miehen mielestä (ainakin niin sanoo..) niissä ei oo mitää vikaa, mutta kyllähä niisä on. Kun olen kontillani, roikkuvat kuin mitkäki lehmän utareet, kunnon pötkylät :(
Mies sitten viimeksi kun hommailtii niin olin kontillani, niin tarttui rinnastani kiinni ja mulla meni fiilis samoin tien. Kerroin sit miehelle ton utare-jutun ja hän oli sillain et "höpö höpö kiva niitä on hipeltää" johon vastasin et yeah right, oli varmaa kuin lehmää olia lypsänyt.. Häntä nauratti, mua ei sitte yhtään.
Tiedän kyllä että tää ei oo maailman isoin murhe, mutta murhe kuitenkin. Rinnat kun sattuu olemaan iso osa naisellisuutta.
Olen vasta 22-vuotias ja rinnat kuin 80-vuotiaalla mummollani!
Kyllä syö itsetuntoa, vaikka muu kroppa onkin iha ok.
Eli mä lopetin imetyksen noin kuukausi sitten (lapsi tulloin 1v6kk) ja olen niin turhautunut rintoihini. No, koskaan en niistä ole pitänyt, mutta imetyksen aikaan niiden ulkonäkö nyt oli aivan sama.
Nyt kuitenkin kiinnittänyt niihin enemmän huomiota, ja voi että ne ovat rumat.. Koko on vaihdellut imetyksen aikana 80C:stä 85Ceehen ja nyt niiden koko on.. En edes tiedä.
Rintani ovat tällaiset roikut lapaset, just ja just jotain täytettä niissä ja jonkin verran raskausarpea :(
Kaiken lisäksi rintani ovat välillä iha semmoset siedettävät, on jopa täytettä, mutta välillä oikeasti lähes tyhjät, aivan kuin aina imetyksen jälkeen vaikken enää imetä! Outoa? On! Ja inhaa.
Miehen mielestä (ainakin niin sanoo..) niissä ei oo mitää vikaa, mutta kyllähä niisä on. Kun olen kontillani, roikkuvat kuin mitkäki lehmän utareet, kunnon pötkylät :(
Mies sitten viimeksi kun hommailtii niin olin kontillani, niin tarttui rinnastani kiinni ja mulla meni fiilis samoin tien. Kerroin sit miehelle ton utare-jutun ja hän oli sillain et "höpö höpö kiva niitä on hipeltää" johon vastasin et yeah right, oli varmaa kuin lehmää olia lypsänyt.. Häntä nauratti, mua ei sitte yhtään.
Tiedän kyllä että tää ei oo maailman isoin murhe, mutta murhe kuitenkin. Rinnat kun sattuu olemaan iso osa naisellisuutta.
Olen vasta 22-vuotias ja rinnat kuin 80-vuotiaalla mummollani!
Kyllä syö itsetuntoa, vaikka muu kroppa onkin iha ok.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Äijälle kelpaa mitkä vaan utareet kunhan saa reikää
Mulla venähti rinnat kunnolla kun maito nousi ja rinnat turpos 85C-85F ihan pienessä ajassa. Nyt kun maidontuotanto on tasaantunut niin lerppuvat juuri kuvailemallasi tavalla vaikka siis edelleen imetän. Kauhulla odottaen sitä kun imetys loppuu ja rinnat ovat OIKEASTI ihan tyhjät :(
Nojoo mä odotin kans kauhulla ja toivoin, että jos ne olis nyt ees jonniinlaiset.. minä inhoon, mies ei. Pitäs siis kai olla tyytyväinen? En vaan oo.. :(
Täällä kans yks riippurinta :D Tissit muistuttaa enemmän ajokoiran korvia kuin rintoja. Raskauden aikana C-kuppi, imetyksen aikana C/D ja nyt sitten A/B. Mielestäni rinnat ovat rumat, eivätkä raskausarvet niitä ainakaan kaunista. Arpia siis löytyy... Rinnat ovat tuolta ylhäältä semmoiset läsähtäneet. Mies sanoo et ihan hyvät tissit on mut itse en pidä rinnoistani enää. Vaati totuttelua tämä "mummolook".
Siksi lapset kannattaakin tehdä vähän vanhempana. Ehtii niitä riippurintoja katsella sitten vanhempanakin. :)
Nojoo onhan tuo totta, mutta kyllä tää nappula on arvokkaampi kuin rintani :)
Se ei silti tarkoita sitä ettenkö voisi haaveilla paremmista tisseistä :) lohtua yritän saada ajattelemalla että lapseni näillä ruokin puoltoistavuotta (täysimetin 6kk ja vuoden siis osittainimetystä).
Aina se ei vaa pysy mielessä =)
Miksi sinä täällä ketään uskoisit kun et usko miestäsikään. Olet aivan liian kriittinen itseäsi kohtaan. Osaisitkohan nauttia niistä asioista, mitä sinulla on ja mitkä ovat hyvin sen sijaan, että keskityt rintoihisi. Tuo asenne on nimittäin se salaisuus, joka erottaa tyytyväiset ja tyytymättömät ihmiset toisistaan.
Enpä minä ole pyytänytkää täällä ketään sanomaan että "onhan rintani kauniit ovathan". Sen sijaan kysyin onkos muilla samaa probleemaa ja muutenki pientä jutustelua aiheesta.
No, ei varmaan tullut tuo juttu sulle ihan yllätyksenä, että rinnat muuttuu raskauden ja imetyksen aikana, vai tuliko?
Ei tietenkään. Ei kai kellekään tule se yllätyksenä, että keho muuttuu raskauden, synnytyksen, imetyksen myötä.. Ei myöskään se, kuinka keho muuttuu vanhenemisen myötä. Silti moni nainen jo 30-vuotiaana suree kuinka ei enää vaikkapa iho ole niinkuin 2kymppisenä.
Silti minusta jokaisella naisella on oikeus surea seikkoja kehossaan jotka ovat "nuupahtaneet" tai kasvaneet ja purkaa ajatuksiaan siitä. Asiallehan ei voi juuri mitään, mutta eikö siitä silloin myöskään saa puhua? Minusta outoa jos joku on sitä mieltä että ei.
" Asiallehan ei voi juuri mitään, mutta eikö siitä silloin myöskään saa puhua? Minusta outoa jos joku on sitä mieltä että ei."
No asiastahan voi tietysti jauhaa vaikka maailman tappiin saakka jos niin haluaa. Mutta itse asiahan ei siitä mihinkään muutu. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko hyväksyt rintasi sellaisina kuin ne ovat (kuten miehesikin tekee) tai sitten teet niille jotain. Siinähän se.
Nyt voit sitten jatkaa tuntojesi purkamista täällä...
Kyllä asialle voi tehdä jotain hommaa silikoni tissit tai hyväksy tissisi selaisena kun ovat.
Niin jos tarkkoja ollaan niin lääkärihän voi asialle jotain, itse ei.
Pakko muuten sanoa, että kun joku täällä ÄITIEN PALSTALLA jossa taisi kuvauksessa lukea jotenkin näin että "jokainen äiti voi purkaa tuntojaan/ajatuksiaan" tms, pointti lähes sama anyways, niin jos joku rohkeaa jotakin kirjoittaa niin suurinosa vastauksista on todella ilkeitä ja sanotaan just että "mitä sä jauhat tota". Pistää miettiin että sanotteko ystävillenne samallalailla kun nämä kertovat murheistaan?
Ei asialle voi mitään vaikka "jauhais" asiasta maailman tappiin. Ei monelle muullekaan voi, silti asioista saa ja pitää puhua jotta voisi purkaa tuntojaan ja jotta voisi saada vertaistukea/tukea yleensä.
Kaverini isä kuoli hiljattain, pitäskö hänellekin sano että ei isäs sieltä kuolleista nouse vaikka asiasta jauhaisit maailman tappiin? Toki aivan eriasia kyseessä mutta silti.
"Ei asialle voi mitään vaikka "jauhais" asiasta maailman tappiin. Ei monelle muullekaan voi, silti asioista saa ja pitää puhua jotta voisi purkaa tuntojaan ja jotta voisi saada vertaistukea/tukea yleensä. "
Asioista voi "jauhaa" rakentavasti tai sitten vain jauhamisen ilosta. Monelle ilmeisesti vertaistueksi riittää että muutkin sanovat että "joo, on niin kamalan kauheaa".
Itse kuitenkin ymmärrän vertaistueksi sen että se myös joskus johtaa johonkin. Joko asia hyväksymiseen tai sitten sen muuttamiseen. En ihan ymmärrä miten omien rintojen kauhistelu isommallakaan joukolla johtaa kumpaankaan lopputulokseen. Mutta kukin tyylillään.
Minusta on ihan samalla tavalla vertaistukea, ei keskustelun kieltämistä, että joku sanoo jo aika alussa faktat. Eli siis joko hyväksy asia tai muuta niitä.
"Kaverini isä kuoli hiljattain, pitäskö hänellekin sano että ei isäs sieltä kuolleista nouse vaikka asiasta jauhaisit maailman tappiin?"
Ei varmaan ensimmäisellä viikolla eikä ehkä kuukaudenkaan päästä. Mutta jos hän jauhaa samaa asiaa samalla tavalla vuodesta toiseen pääsemättä yhtään eteenpäin, voi ehkä olla syytä sanoa.
"Pistää miettiin että sanotteko ystävillenne samallalailla kun nämä kertovat murheistaan?"
Eiköhän nämä kommentit ole olleet enemmänkin asioiden pistämistä oikeisiin mittasuhteisiin kuin mitään ilkeilyä. Jos aloittajan miestä eivät vaimon muuttuneet rinnat yhtään häiritse, eikä niistä ole mittään fyysistä haittaa, on ongelma oikeasti maailman mittakaavassa aika pieni. Kyse on vain ja ainoastaan naisen kysyttömyydestä hyväksyä sitä vääjäämätöntä tosiseikkaa että raskaus ja imetys muuttavat kehoa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Monien maailman todellisten murheiden rinnalla se voi monista tuntua aika pieneltä ongelmalta vaikka se ymmärrettävästi voi jollekin isolta tuntuakin.
Siksi minusta on hyvä ihan heti muistuttaa että asian voi ehkä yritää käsitellä muutenkin kuin murehtimalla sitä joukolla kun ratkaisuvaihtoehdot ovat kuitenkin jo heti tiedossa. Niistä ratkaisuista keskustelu ja niiden hyvien ja huonojen puolien pohdiskelu veisi asiaa oikeasti eteenpäin.
Lerppu ja pannulappu .. ei ole ihme kun nuoremmat kiinostaa...
Anteeksi?
Ota ihan rauhallisesti. Sinä olet saanut ihanan lapsen, se on sinulle varmasti tärkeä. Hyväksy rintasi ja varmasti miehesikin niistä tykkää. Ei elämä pyöri yksistään sinun rinnoissasi. Hankit hyvät ja sievät rintaliivit, ja pukeudu sieviin alusasuihin, sekin kohottaa mieltäsi. Et ole ainoa joka on tuohtunut rinnoistaan saatuaan lapsen/ lapsia. Elämässä on varmasti isompia murheiden aiheita.