Oksennuspelko

Täällä ihan täysvartinen emetofoobikko :)
Tautiaikana ei oo kyllä helppoo.. mihinkään en ovesta lähde jos ei oo hanskat kädessä.. :)

Minun 9 v lapseni kärsii oksennuspelosta. Mistä kannattaisi hakea apua?? Kokemuksia. Etenkin nukkumaanmeno ahdistaa ja pelottaa lasta, miettii että tauti tulee yöllä :( ahdistunut ja itkua iltaisin. Puhe ei auta, eikä halit ja Syli.. Mitä voin tehdä lasta auttaakseni? Kertokaa..

Apuja... kirjoitti:

Minun 9 v lapseni kärsii oksennuspelosta. Mistä kannattaisi hakea apua?? Kokemuksia. Etenkin nukkumaanmeno ahdistaa ja pelottaa lasta, miettii että tauti tulee yöllä :( ahdistunut ja itkua iltaisin. Puhe ei auta, eikä halit ja Syli.. Mitä voin tehdä lasta auttaakseni? Kertokaa..

Lue lisää

Terveyskeskuksen neuvolassa tai terveydenhoitajalle kannattaa jutella ja kysyä mitä tehdä. Jos on tapahtunut jotain kamalaa oksennustautiin liittyen, siis jotain mikä ei välttämättä aikuisesta ole kamalaa mutta jonka lapsi on mieltänyt hävettävänä, pelottavana tai muuten hämmentävänä niin ettei hän ole tiennyt mitä tehdä (siis joku muu asia kuin itse oksentaminen tai paha olo mahassa). Jos kysyy lapselta että onko oksennustautiin liittyen jotain kamalaa mitä pelkäät, tai: onko oksennustaudissa tapahtunut joku juttu minkä pelkäät tapahtuvan uudestaan jos tulet taas mahatautiin? Lapsi saattaa pudistaa päätään ja sanoa ettei nyt tule mieleen mitään sellaista, että se on vaan ikävää tai kurjaa. Jos lapselle sanoo että jos kuitenkin myöhemmin - milloin tahansa - tulee mieleen joku juttu tai pelko tai ikävältä tuntuva tapahtuma tai kysymys oksennustautiin tai muista syistä oksentamiseen liittyen, niin että aina voi tulla sanomaan, vaikka ihan ohimennen jos leikit on juuri kesken. Jos lapsi on oksentanut jostain muusta syystä kuin oksennustaudista johtuen, esim. jännityksestä, stressistä, tms. niin se on varmasti niin hävettävää lapsen mielestä että siitä saa pelon kehitettyä aikaan.

HävettäväPelko? kirjoitti:

Terveyskeskuksen neuvolassa tai terveydenhoitajalle kannattaa jutella ja kysyä mitä tehdä. Jos on tapahtunut jotain kamalaa oksennustautiin liittyen, siis jotain mikä ei välttämättä aikuisesta ole kamalaa mutta jonka lapsi on mieltänyt hävettävänä, pelottavana tai muuten hämmentävänä niin ettei hän ole tiennyt mitä tehdä (siis joku muu asia kuin itse oksentaminen tai paha olo mahassa). Jos kysyy lapselta että onko oksennustautiin liittyen jotain kamalaa mitä pelkäät, tai: onko oksennustaudissa tapahtunut joku juttu minkä pelkäät tapahtuvan uudestaan jos tulet taas mahatautiin? Lapsi saattaa pudistaa päätään ja sanoa ettei nyt tule mieleen mitään sellaista, että se on vaan ikävää tai kurjaa. Jos lapselle sanoo että jos kuitenkin myöhemmin - milloin tahansa - tulee mieleen joku juttu tai pelko tai ikävältä tuntuva tapahtuma tai kysymys oksennustautiin tai muista syistä oksentamiseen liittyen, niin että aina voi tulla sanomaan, vaikka ihan ohimennen jos leikit on juuri kesken. Jos lapsi on oksentanut jostain muusta syystä kuin oksennustaudista johtuen, esim. jännityksestä, stressistä, tms. niin se on varmasti niin hävettävää lapsen mielestä että siitä saa pelon kehitettyä aikaan.

Lue lisää

Ja senkin voi sanoa että kaikki pelkäävät jotain, myönsivät tai eivät .Eikä ole noloa pelätä, koska ihmiset pelkäävät kukin vähän eri juttuja. Ja että se on ihan hyväksyttävää, saa pelätä tai hävetä tai olla hämmentynyt. Pelosta voi päästä eroon ja se todennäköisesti helpottaakin tulevaisuudessa vähän, koska niitä oksennus-tilanteita tulee kuitenkin varmaan ueammankin kerran vielä elämässä vastaan ja sitä kautta asiaa tulee harjoiteltua, vaikkei mielellään tietenkään sitä tee. :D Jos laps pelkää oksennukseen liittyvää kipua, niin voi kertoa että sekin on ihan tavallista koska se tuntuu kaikista inhottavalta, joskus kivuliaalta jos oksennus tulee voimakkaana tai nopeasti tai tulee niitä "kakomisia". Pelkojutuissa käytän oman lapsen kanssa hieman ylitsevuotavaa empatiaa, siis en mitenkään ylimakeasti puhu vaan lohduttelen tavalliseen ääneen jonkun aikaa kun pelkotilanne tulee eteen. Ihminen kaipaa kosketusta, joten pelkoja olen omalta lapselta saanut haalistettua pienemmiksi silittämällä selkää, tukkaa tai vaikka poskea muutaman kerran, tai käymällä pelon läpi sylissä istuen niin että halaamme lopuksi hetken aikaa toisiamme istuen vaan siinä paikoillaan hetken, joskus hyräillään yhdessä jotain hiljaa, kun jutustelutuokio on ohi.