Vl-liikkeessä on NAISLESKIÄ enempi kuin MIESLESKIÄ

Tuskin lehtikirjoittelussa ja lausunnoissa vanhoillislestadiolaisuuden suhtautumisesta ehkäisyyn ja aborttiin on aina ollut huoli monisynnyttäjä-äitien terveydestä. Ei voi välttyä havainnoilta, joita edellä esitetyt lainaukset tukevat, että kirjoituksien tarkoitus on usein vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK:n mustamaalaaminen, jopa eräitten henkilöiden henkilökohtainen parjaaminen. Jos näin on, merkitsee se todellista kaksinaismoraalia. Jatkuvasti väitetään, että uskovaiset äidit ovat itse antaneet tietoja vaikeuksistaan haastatelluille henkilöille. Luodaan jopa kuva, että valittajia on ollut runsaasti. Vanhoillislestadiolaiset kristityt elävät niin läheisessä yhteydessä keskenään, ettei edellä oleva väite ole uskottava. Sitä paitsi parjaavat lehtikirjoitukset ovat aiheuttaneet syvää murhetta lestadiolaisäideille.

Kokonaan toinen asia on, että monisynnyttäjä-äiti tai sairastunut äiti kertoo vaivoistaan lääkärille. Sairaat, ovatpa he sitten fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, tarvitsevat asiantuntevan lääkinnällisen avun ja levon. Sen lisäksi he tarvitsevat, kuten aina, aviopuolison ja lasten sekä uskonystävien tuen ja rakkauden. Näin juuri tapahtuu vanhoillislestadiolaisuudessa. Jos on poikkeuksia, ne nousevat ihmismielestä eikä uskosta. Aviovaimon sairastaessa, ollessa toipilaana tai psyykkisesti tai fyysisesti uupuneena, rakkauden käsky opettaa, että tuona aikana pidättäydytään avioliitossa yhdyselämästä. Tämä merkitsee silloin yhteistä paastoa ja rukousta Jumalan sanan mukaisesti eikä ehkäisyä.

Aborttiin suhtaudutaan vanhoillislestadiolaisuudessa kielteisesti. Abortti ja ehkäisy ovat yhdessä olleet edesauttamassa sukupuolimoraalin pelottavaa rappeutumista maassamme. Kielteinen suhtautuminen aborttiin ei merkitse, että äidit jätettäisiin yksin kamppailemaan mahdollisen sairautensa kanssa raskauden aikana. Lääketieteellisin keinoin pyritään tekemään kaikki voitava, että niin äidin kuin odotettavan lapsen elämä säilyy. Molempien henki on arvokas. Kaikki voitava on tehtävä kummankin pelastamiseksi. On ollut Jumalan suurta siunausta, että maamme on aivan kärkipaikoilla maailmassa sekä äiti- että lapsikuolleisuuden alhaisuudessa.

Uusi vuosi, joka on täynnä toivoa, on jälleen edessämme. Sitä se on myös teille, Siionin rakkaat äidit. Sydämet hiljentyvät rukoukseen puolestanne. Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä. Hän antakoon teille voimia kasvattaa yhdessä puolisonne kanssa lapsenne uskossa säilymään kasteen armoliitossa. Hän antakoon teille taitoa ja viisautta kasvattaa lapsianne isänmaamme parhaaksi.

Erkki Reinikainen

Aviovaimon sairastaessa, ollessa toipilaana tai psyykkisesti tai fyysisesti uupuneena, rakkauden käsky opettaa, että tuona aikana pidättäydytään avioliitossa yhdyselämästä.

PIDÄTTÄYDYTÄÄN YHDYSELÄMÄSTÄ!

Kylläpä Erkki on pläjäyttänyt:
"Väitteet, luulot ja vihjailut siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa monilapsisuuden tähden äitien kuolleisuus synnytykseen on suurempi kuin keskimäärin maassamme, ei ole millään tilastolla osoitettavissa. On itse asiassa paradoksi, että vanhoillislestadiolaisuudessa naisleskien määrä on moninkertainen miesleskien määrään verrattaessa. Tämä tosin on saman suuntainen valtakunnallisen kehityksen kanssa."

Kyllähän miesleskiä on vähemmän, koska rauhanyhdistyksissä on hyvin paljon naimattomia naisia, joista on aika helppo löytää uusi vaimo, jos vaimon haluaa.

Miten on kehdannut Erkki Reinikainen laittaa tuollaisen höpötyksen kirjoitukseeensa.

"On itse asiassa paradoksi, että vanhoillislestadiolaisuudessa naisleskien määrä on moninkertainen miesleskien määrään verrattaessa."

Erkki-veli on käyttänyt hienoa sivistyssanaakin korostamaan asiaansa.
Kuitenkin hän kirjoittanut täyttä potaskaa.

Kaikki tietävät, jopa Erkki Reinikaisen olisi pitänyt SRK:n puheenjohtajana tietää, miten suuri epäsuhta vl-liikkeessä on miesten ja naisten määrässä. Naisia on paljon enemmän kuin miehiä ja heitä jää naimattomaksi paljon enemmän kuin miehiä. Sama tilanne leskien keskuudessa, leskivaimon on vaikeampi löytää uutta miestä, kuin miesleskien uutta vaimoa.

Kyllä varmasti naisleskiä on enemmän, jos lasketaan 50-vuotiaasta ylöspäin. Siinä vaiheessahan miehet alkavat kuolemaan nuorempana kuin naiset. Mutta jos otetaan 40-50-vuotiaat ja sitä nuoremmat, eli lisääntymisikäiset naiset ja heidän keskimääräistä hiukan vanhemmat puolisonsa, niin mikä tilanne on silloin?

Mutta sillä ei silti ole suurtakaan merkitystä, kun monilapsisuus kääntyy joka tapauksessa vanhempia ja lapsia vastaan sillä tavalla, että vanhempien voimien loppuessa lapset jäävät vähintään henkisesti heitteille. Aikaa ja rakkautta ei vain riitä kaikille. On aivan turha puhua kauniisti ja koittaa perustella ehkäisemättömyyttä jollain mitättömillä sivuasioilla, kuten leskien lukumäärillä, kun todellisuus kuitenkin iskee vastaan ja nimenomaan heikoimpia vastaan. Puolustelussa ei voi olla kyse lasten tai äitien suojelusta, vaan ennemminkin siitä, että nämä kaavoihinsa kangistuneet äijäremmit koittavat vain saada omat p-rseensä pelastettua.