-Tästä yöllisestä tapahtumasta on jo noin kolmisentoista vuotta, eikä selvyyttä ole tänä aikana tullut. Välillä olen jättänytkin tälle tapahtumalle vastauksen etsimisen, ja välillä taas innostun etsimään siihen vastausta. Mutta sitä ei ole löytynyt.
Tähän tapahtumaan EI liity mitään yliluonnollisuuteen yleensä liitettävää yliluonnollista tunnetta tai tunnelmaa, vaan olin täysin rauhallinen koko tapahtuman ajan samoin koirani, kunnes näkemäni valo katosi oikeastaan aika ällistyttävästi, mikä kiihdytti melkoisesti mieltäni.
-Olin joko v.-98 tai v.-99 kotitaloni rauhallisella asuinalueella talvisena yönä kävelylenkillä koirani kanssa, ja tapahtumahetkellä ilmassa oli ainakin osaksi sellaista utupilveä. -Kävelin suht pitkää mäkeä alaspäin kohti tienristeystä, ja huomioni kiinnittyi edessäolevan tienristeyksen toisella puolella olevien katulamppujen yläpuolella olevaan valopalloon, mikä ehkä oli paikallaan hetken. Etäisyydestä en osannut sanoa mitään (-olen kuullut, että ylhäällänäkyvä kohde voi todellisuudessa olla todella kaukana). Paikka missä tämä tapahtui, on siis tienristeys ja aika laaja aukea paikka muutenkin. Olin suorassa linjassa valopalloon, mitä pidettäköön tässä ns. Lähtöpisteenä. Valo liikkui verkkaisesti vaakasuoraan ja käsittääkseni samalla korkeudella, laskeva sen liikerata ei kuitenkaan ollut. Liikekaari Lähtöpisteestään Katoamispisteeseen tuli kutakuinkin 90 astetta. -Koko tänä aikana valonmäärä kohteesta ei muuttunut suuntaani, eli ainakaan lentokoneen etuvalo se ei ollut, vaikka paikan yli lentokoneet ohittavatkin, mutta eivät tuolla tavoin, ja niitä näkyykin yleensä vain osittain ohittavan kyseisen aukion. Vilkkuvia valoja ei näkynyt lainkaan, joten senkään puolesta en voinut laskea sitä lentokoneeksi. Valo liikkui puiden oksien lomitse, jotenka harha-aistimuksenkin mahdollisuuden pystyin sulkemaan pois. Katsoin hetken koiraani, joka oli täysin rauhallinen eikä kiinnittänyt mitään huomiota tapahtumaan. Kun taas seurasin valoa, se tuli sellaiseen kohtaan ilmassa, jossa ei ollut puita, eikä siis näköestettä minullakaan, ja seuraavaksi näin ,kuinka valo ikäänkuin "kääntyi kyljelleen", ja katosi utuun, ja ilmassa kadonneen valon tilalla näin suorakaiteen muotoisen figuurin, siis suorakaiteen ääriviivat. Mitään ääniä en ainakaan muista varmasti kuulleeni koko aikana. -Myöhemmin kerran kävellessäni tästä samasta risteyksestä lensi lentokone saman paikan (aukion) ylitse mutta täysin eri kohdasta kuin tämä valo, mutta silloin tajusin, että tämä valo ainakin mielestäni lensi silloin lentokoneiden lentokorkeudella, kun ne ovat lähteneet lentokentältä. Kyseinen paikka sijaitsee noin 20 km päässä Helsinki-Vantaalta. -Mutta siis kohteen etäisyydestä en osaa sanoa. Tapahtuma kesti vajaan minuutin, ainakin siltä se tuntui.
Tähän tapahtumaan EI liity mitään yliluonnollisuuteen yleensä liitettävää yliluonnollista tunnetta tai tunnelmaa, vaan olin täysin rauhallinen koko tapahtuman ajan samoin koirani, kunnes näkemäni valo katosi oikeastaan aika ällistyttävästi, mikä kiihdytti melkoisesti mieltäni.
-Olin joko v.-98 tai v.-99 kotitaloni rauhallisella asuinalueella talvisena yönä kävelylenkillä koirani kanssa, ja tapahtumahetkellä ilmassa oli ainakin osaksi sellaista utupilveä. -Kävelin suht pitkää mäkeä alaspäin kohti tienristeystä, ja huomioni kiinnittyi edessäolevan tienristeyksen toisella puolella olevien katulamppujen yläpuolella olevaan valopalloon, mikä ehkä oli paikallaan hetken. Etäisyydestä en osannut sanoa mitään (-olen kuullut, että ylhäällänäkyvä kohde voi todellisuudessa olla todella kaukana). Paikka missä tämä tapahtui, on siis tienristeys ja aika laaja aukea paikka muutenkin. Olin suorassa linjassa valopalloon, mitä pidettäköön tässä ns. Lähtöpisteenä. Valo liikkui verkkaisesti vaakasuoraan ja käsittääkseni samalla korkeudella, laskeva sen liikerata ei kuitenkaan ollut. Liikekaari Lähtöpisteestään Katoamispisteeseen tuli kutakuinkin 90 astetta. -Koko tänä aikana valonmäärä kohteesta ei muuttunut suuntaani, eli ainakaan lentokoneen etuvalo se ei ollut, vaikka paikan yli lentokoneet ohittavatkin, mutta eivät tuolla tavoin, ja niitä näkyykin yleensä vain osittain ohittavan kyseisen aukion. Vilkkuvia valoja ei näkynyt lainkaan, joten senkään puolesta en voinut laskea sitä lentokoneeksi. Valo liikkui puiden oksien lomitse, jotenka harha-aistimuksenkin mahdollisuuden pystyin sulkemaan pois. Katsoin hetken koiraani, joka oli täysin rauhallinen eikä kiinnittänyt mitään huomiota tapahtumaan. Kun taas seurasin valoa, se tuli sellaiseen kohtaan ilmassa, jossa ei ollut puita, eikä siis näköestettä minullakaan, ja seuraavaksi näin ,kuinka valo ikäänkuin "kääntyi kyljelleen", ja katosi utuun, ja ilmassa kadonneen valon tilalla näin suorakaiteen muotoisen figuurin, siis suorakaiteen ääriviivat. Mitään ääniä en ainakaan muista varmasti kuulleeni koko aikana. -Myöhemmin kerran kävellessäni tästä samasta risteyksestä lensi lentokone saman paikan (aukion) ylitse mutta täysin eri kohdasta kuin tämä valo, mutta silloin tajusin, että tämä valo ainakin mielestäni lensi silloin lentokoneiden lentokorkeudella, kun ne ovat lähteneet lentokentältä. Kyseinen paikka sijaitsee noin 20 km päässä Helsinki-Vantaalta. -Mutta siis kohteen etäisyydestä en osaa sanoa. Tapahtuma kesti vajaan minuutin, ainakin siltä se tuntui.
Vastaukset 18
Vanhimmat
syyskuussa 2007 taivaalla pollotti kuun kokoinen pallo, kirkas kuin kuin aurinko. muutaman minuutin perästä pallo alkoi hitaasti lipua viistosti ylöspäin, lisäsi vauhtia ja pieneni koko ajan. lopulta katosi pisteeksi tähtien sekaan. harmi ettei kamerakännykkä ollut mukana.
Ei sovi tähän näkemääni. Vuosi oli varmasti joko -98 tai -99. Valon vauhti oli verkkaisen tasainen, ja liikerata käsittääkseni vaakasuora. Epätavallisen kirkas valo ei ollut, ja ainoastaan sen katoamistapa oli kummallinen. Mitään välkkyviä valoja ei siis ollut.
Todennäköisesti planeetta Venus joka näytti "liikkuvan" kun itse liikuit tai käänsit silmiä. Katosi sitten pilvien taakse.
Venus ei liiku tuolla tavoin, planeetathan pysyvät pitkään paikoillaan tavallaan, liikkuvat. Kaikenlisäksi valo liikkui puiden oksien yläpuolella, siis valo kulki oksien lomitse, jolloin paikallaan olevien oksien kautta pystyi todentamaan, että sen "nopea liikkumisvauhti" oli todellinen. Taivaalla oli utupilveä, ei suuria cumuluspilviä, eli jotain olisi pitänyt näkyä. Vastaukseksi on tarjottu meteoriakin, mutta tällä valoilmiöllä ei ollut mitään hehkua eikä mitään "tulilieskaa" perässään.
No sitten voi kysymyksessä olla valemuisto. Eli et oikeasti nähnyt mitään mutta jälkeenpäin aivoihisi tuli muistijälki joka on sinulle todellinen mutta vain aivojen kemiaa.
-Tulipa tsekattua moinen käsite Valemuisto, muttei tuostakaan ole apua. Muisto tuosta tapahtumasta tuli välittömästi mieleen, eikä tuo muisto mikään iloinen tai surullinen ollut. >Mikään muukaan kriteeri valemuiston syntymiseen ei toteudu tässä tapauksessa.
No koska jo alunpitäen olit päättänyt kiistää kaikki luonnolliset selitykset, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vieraanälyn lentolaite. Sinulle tapahtuma on epäilemättä totta mutta ei riitä todisteeksi.
"Muisto tuosta tapahtumasta tuli välittömästi mieleen,". Tuokin voi olla valemuisto.
Tuolla ilmaisulla tarkoitin, että muisto ei "pulpahtanut" mieleeni jälkikäteen, mikä on näköjään ominaista valemuistolle. Tuo käsite ei muutenkaan sopinut ollenkaan tähän.
Niinpä, ei todellakaan riitä. Sinä yönä kun taivalla ei kuulemma rekisteröity minkäänlaisia ilmiöitä, mikä olisi sopinut tähän valoilmiöön.
Todellakin ihmisen mieli ja muisti ei ole erehtymätön. Esimerkiksi rikostutkijat voisivat antaa monia esimerkkejä ihmismielen "joustavuudesta". Ihminen voi nähdä unia myös valveilla ollessa. Näistä unista voi jäädä muistijälkiä jotka vaikuttavat jälkeenpäin todellisilta näkijälle itselleen mutta ovat kuitenkin vain valveunta.
Olet nyt lukkiutunut tilanteeseen jossa näkemällesi ilmiölle täytyy löytää joku muu selitys kuin luonnollinen.
-Tässä tapahtumassa minun "lukkoni" ovat kyllä täysin auki. Tapahtuman piirteille en todellakaan voi mitään, ja ihannetilanne olisi jos jokin luonnollinen selitys löytyisi. En oikein tiedä, mitä uskoisi. Pyrin olemaan objektiivinen tapahtuman käsittelemisessä.
Valemuisto eli suokaasu.
Siis periaatteessa havaintopallo se voisi olla siihen asti, kunnes se kummallisesti katosi näkyvistä. Toisaalta en kylläkään tiedä, miten havaintopallo liikkuu, ja miltä se näyttää. Joitain säähavaintopallokuvia olen joskus nähnyt, mutta muuta en niistä tiedä. Tsekkailla pitää tuota.
Uskon että koet näkemäsi todellisena. Ja se että näkee "juttuja" on nykypäivänä todellista monille. Ihmiseltä vaaditaan nykyisin niin paljon esim. työelämässä että monen psyyke alkaa oireilla itse sitä huomaamatta. Mutta jos mainitset vaikka lääkärillesi vaivihkaa asiasta, en usko etteikö apu löytyisi nopeasti. Lääkkeet ovat tietysti sellainen välttämätön paha ja ne on otettava säännöllisesti. Ja mikäs sen mukavampaa kuin muutaman kuukauden "loma" jossain valtion lomakeskuksessa täydellä ylläpidolla! Ja siellähän on kivoja huoneita joissa on oikein pyöristetyt nurkat ja seinätkin pehmustettu. Passaa köllötellä.
Tunnen vieläkin skalpellin painon sormissani. Kiintopisteeni oli sutura coronarian alaosa käyttämällä standardietäisyyttä kiintopisteinä toimivista zygomaluun yläreunasta ja orbitan lateraalireunasta.
Katkoin otsalohkojen yhteydet tunnetiloja säätelevään limbiseen järjestelmään ranneliikkellä. Joskus myös naputin pienellä vasaralla kyynelpussin ja silmäkuopan sisäreunan kautta etukuoppaan ja naskalin vartta kääntelemällä tein viuhkamaisen valkean aineen halkaisun molemmin puolin. Anestesiaksi riitti pari peräkkäistä sähköšokkia. Oi niitä aikoja!
sä olit vaan niin kännissä silloin