Nyt ihan pakko sanoa, että ottaa pannuun ja raskaasti!!! Mikä ihme siinä on, että 1 lapsen yh-äideillä on niin rankkaa?!? Siis ei kaikilla, mutta osalla...itsellä on 1 lapsi ja mies(lapsen isä) joka on aina töissä ja muutenkaan ei osallistu lapsen hoitoon. lapseni on yli 1. ja on olen 2 ketaa ollut hammaslääkärissä ja ukko vahtinut lasta silloin (lapsi oli silloin 2kk) ja yhden kerran mummu ollut vahtimassa lasta meillä kotona.Muuten lapseni on aina minun mukana joka paikassa...ja silti monet tuttuni jotka ovat 1 lapsen yh-äitejä jaksavat päivittäi rutista kuinka vaikeaa ja uuvuttavaa heillä on, kun ovat yksin lapsen kanssa, vaikka heillä käy kunnan puolesta 1-2 kertaa viikossa hoitajat jotta nämä äidit pääsevät YKSIN hoitamaan asioita...ja näilläkin on paljon lapsen vahtijoita mummut,siskot auttavat päivittäin ja silti heillä on niin helkkarin rankkaa?!? ja kun ne päivittävät facebookissa sen miten väsyneitä ovat niin siellä on 300 kommenttia, että voi voi sinua raukkaa kun sulla on rankaa plaa,plaa plaa!!! no mites sitten, jos sinne kirjoittaa joku "perheellinen" niin siellä purnataan, että mitä sä valitat, kun sinulla on lasten isä apuna...hei ei se sitä tarkoita, että lasten isästä olisi hoito apua....siinä joutuu hoitamaan itsensä,lapset ja vielä ukonki, kun taas yh-äiti hoitaa vaan itsensä ja lapsen...Ja siis en yleistä on niitäkin yh-äitejä jotka ei valita ja heillä ei ole minkään sortin apua ja myös on niitä perheitä joissa molemmat vanhemmat osallistuu lasten hoitoon ja heillä on myös apuna ystävt ja sukulaiset. itseä vaan jurppii, jos joku sanoo "ettei ikinä pääse minnekkään yksin tai saa apua" vaikka minun mielestäni saa ja paljon!
1 lapsen yh-äidit
nytjurppii
341014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Lapset ovat erilaisia. Toiset voi ottaa mukaan joka paikkaan, toisia ei. Myös se energia mikä kuluu lapsen kanssa ollessa riippuu todella paljon lapsen luonteesta. Jos joutuu jatkuvasti kuuntelemaan kitinää tai ojentamaan lasta joka ei tottele, loppuu pinna kyllä rauhallisemmaltakin äidiltä.
Vain koska sinulla ei ole apua, ei se tarkoita ettei kukaan muukaan apua tarvitsisi!
Ja mitäs täällä valitat valintaasi surkeasta miehestä kattos peiliin!
hoida vaan aikuista miestäs ja tule tänne valittamaan...
Hyysätäänhän niitä juu enempi.
Minulla oli kaksi lasta ja työmatka 16 km yhteen suuntaan.
Työkaverina yksilapsinen ja 400m päässä työpaikastamme asuvan toinen YH
Hän kadehti toista lasta, lapset kun leikkivät keskenään ja saan "omaa" rauhaa.
Sain kahdesta lapsetan 660 mk/kk hän yhdestä 580 mk/kk ja lisäksi isä maksoi ulkoiluvaatteet ja harrastusmaksut Jalkapallo ja jääkiekko
Palkka meillä oli sama minulla meni vain matkoihin kuljin bussilla...
Olen valitettavasti huomannut saman asian.
Tunnen erään 1 lapsen yh-äidin. Hän saa apua jos mistäkin suunnasta. Pääsee vaikka joka vkonloppu bilettämään (ja käykin) ja omia menojaan menemään. Silti valittaa kuinka rankkaa hänellä ja saa niitä "voivoivoisinua".-kommentteja. Kuitenkin kehuu kuinka lapsi on niin helppo ja nukkuu yöt läpeensä 12 h.
Että mikä siinä on sitten rankkaa? Se biletyskö?
Meillä löytyy mies. Joka tekee yli 12 h päiviä. Eipä paljon pysty kotitöissä yms auttaa tai lastenhoidossa. Apuja ei löydy lähistöltä joten lapsi kulkee aina mukana.
Välillä tuntuu että yh:n elämä on helppoa. Avut ja tuet saa.
Niin tai sitten on niitä yksinhuoltajia jotka eivät saa mitään apua vaikka oikeasti tarvitsevat. Ehdotellaan sijaisperhettä ym vaikka se ei ole ensisijainen apukeino meidänkään taloudessa.
Minulla on yksi lapsi,koululainen jo mutta helppoa ei ole ollut. Kaikilla ei ole tukiverkkoa eivätkä kaikki ole terveitä.
Niin minullakin. 2 lasta enkä koskaan ole saanut muuta apua kuin äitini mutta hän on jo vanha hänkin. Kun sairastuimme sikainfluenssaan (viranomaiset vaativat minua viemään lapsen päiväkotiin jossa riehui juuri sikainfluenssa joten tietysti saimme tartunnan), niin minulle sanottiin, että ainoa apu kuumeiselle äidille on huostaanotto!!!!!! En viitsi edes sanoa, mitä siitä ajattelin.
Isäpuolen olen taloon ottamassa, että olisi jotain tukea tässä elämässä...
Sullahan on kaks lasta, mieskin on lapsi, jos ei osallistu kotihommiin ja lasen hoitoon.
Mulla 8 lasta enkä oo yhtään väsyny. Käyn töisä ja sitten on kotihommat, isäntä ei auta lainkaan, ei koskaan ole auttanut kotitöissä. Käyn kaupassa laitan ruuat, pyykkään ja siivoon, ja töissä oon 7 tuntia joka päivä.
Yhtään ei väsytä, on ihanaa.
Kun ei valita ja tykkää kaikesta, niin kehuks sä nyt mua? Ihminen ihmettelee yleensä sitä mikä itselle on itsestään selvää ja mitä itse jaksaa, ja halveksii sitä miksei toiset jaksa.
Niin se vaan on. Minäkin ihmettelen miksi sulla ei oo kuin yksi lapsi??? Hyvänen aika sentään, miski ihmeessä et ole tehnyt enempää??? Mullakin on 8.
Miksi et oo tehny enempää? On se kumma juttu.
ei niitä vaan oo siunaantunu enempää...kaikki ei katos pamahda paksuksi niin vaan..ja valitettavasti minä en ainakaan voi saada enenpää lapsia vaikka haluaisinkin.
Jokainen kokee elämänsä eri tavoin.
Jos joku kokee, että änellä on rankkaa,niin sitten varmasti on. Samoin, kun sinä koet, että sinulla rankkaa. Ei kenenkään rankkuus sulje toisen rankkuutta pois. Sinulla on lupa olla rankkaa, minulla on lupa olla rankkaa kuten kaikilla muilla, jos siltä tuntuu, että on rankkaa :)
Tässä tuli nyt ensimmäisenä mieleen se seura, aikuisen ihmisen seura. Yksinhuoltajuus on rankempaa mielestäni monessakin mielessä kun tekee kaiken aina yksin. Jos mies on töissä ym. niin ihmisellä on kuitenkin tietoisuus siitä, että toinen tulee sieltä töistä ja saa viettää sitä aikuisten kahdenkeskistä aikaa jonkun kanssa. Yksinhuoltajana valitan kyllä joskus lähipiirilleni asioista koska ei ole sitä omaa kumppania jonka kanssa jakaa hyviä ja huonoja asioita elämässä.. eikä muuta kuin perhe ja ystävät joille kertoa lapsen kehityksestä ym. siitä olen kiitollinen. Kaikesta seurasta huolimatta koen, että tarvitsen sitä omaa aikaa enemmän, koska haluan löytää sen toisen puoliskon elämääni. Olen 1 apsen yh ja se sitoo aikaani yhtä paljon kuin, jos niitä olisi useampia.. kiinni olen joka tapauksessa ja siitä joskus valitan :)
Jokainen saa valittaa ja jokainen saa tuntea elämänsä rankaksi.
Mutta se että sitä ei suoda meille parisuhteessa oleville. Kun eihän elämä voi olla rankkaa kun on kaksi ihmistä. Tätä en ymmärrä.... ei valitus ole yksinhuoltajien yksinoikeus.
On mies ja on lapsi ja silti on helvetin rankkaa. Vuorotyö,päiväkotikuskaamiset,kodin pyörittäminen,parisuhteen ylläpitäminen,miehen työt.tukiverkoston puute... on kyllä välillä saatanan rankkaa. Ja sorry kun en ole yh. Valitan silti!
Kuka on kieltänyt parisuhteessa elävää valittamasta? Ei kukaan. Ja etkös sinä juuri valita?
Sympatiaa ei kyllä voi odottaa saavansa jos valittaa miten mies ei tee mitään vaan on kuin lapsi itsekin. Silloin pitää laittaa se ukko pihalle ja ruveta yh:ksi. Näkee sitten samalla onko se rankkaa vaiko eikö :)
Se on eri asia väsyä lasta hoitaessa kuin aikuista miestä. Se joka vetää itsensä piippuun miestä hyysätessä on ihan vain tyhmä.
Osaatko lukea? Et.
Miksi aina oletetaan että mies on lapsi jos valitetaan kuinka rankkaa elämä on vaikka on suhteessa?
Jos mies tekee reissuhommia eikä pysty kotona olemaan niin on automaattisesti on se toinen lapsi joka pitää heittää pihalle. HEI HALOO!!!! Aika kapea katseinen ajattelemus sinulla on!
Ja kyse olisikin juuri siitä että yh saa ruikuttaa kuinka rankkaa on vaikka auttajia olisi. EI vaan virallisesti ole ketään tiettyä auttajaa. Mutta parisuhteessa ei koska on se toinen siinä.
Et nyt yhtään edellinen kirjoittaja ymmärtänyt koko ketjun pointtia. Luepa uudelleen ja AJATUKSELLA.
Aika lapsellista tulla ehdottelemaan miestä mäelle kun et tiedä toisten elämistä mitään.
Mieheni on kyllä toimiva,itsestään huolta pitävä AIKUINEN IHMINEN. Ei vain ole arkea jakamassa samanlailla kuin ne jotka tekevät töitä klo 8-16. Joten kyllä tässä yh melkein on kun mies kotona vkonloput ja vkot hoidan kaikki asiat yksin.
Ja joo,silloin mieskin hoitaa perhettä. SILLOIN SAAN AVUN.
Avaapa vähän maailman katsomustasi ja laajenna näkemystäsi elämästä. Kiitos.
siis mun ukko on pitkiä päiviä töissä n.16h joten ei hän kerkeä välillä edes näkemään meidän lasta sen hereillä ollessa, joten ei hänestä kyllä ole silloin apua lapsen hoidossa...viikonloppuisin kyllä näkee ja touhuaa meidän kanssa..eli ei hän ole mikää lapsi jota joudun hoitamaan...tarkoitin sitä, että jos perheeseen kuuluu 2 aikuista niin kyllä niitä kotihommia ym hoidettavia asioita kertyy enempi kuin 1 aikuisella siis yleensä..onhan niitä poikkeus tapauksiakin. joten olen tarkoittanut sitä "ukonki hoitamisella" eli en siis hoida/ hyysää miestäni.kyllä hän ihan itse hoitaa itsensä. mutta taas täällä se huomattiin, että jos asiata jotain mainitsee nii tuleehan sieltä juuri niitä rutinoita mistä alunperin kirjoitinkin eli MITÄ SÄ TÄÄLLÄ VALITAT... juu kyllä välillä tuntuu(useasti) että ne perheet joissa 2 aikuista niin he eivät saa valittaa...aina on jommassa kummassa vanhemmassa näemmä jotain vikaa et tarvii pihalle heittää...
Mielestäni tätä voisi ajatella myös näin: Se on väistämätön tosiasia, että pienten lasten perheissä on aina rankkaa, vaikkei kaikki sitä aina myönnäkään. On vanhempia sitten 1 tai 2, niin kiireisiä päiviä on ja joskus joutuu pakon edestä hoitamaan lasta yksin pidempiä jaksoja kun toinen vanhemmista on töissä.
Se, että yksinhuoltajat valittaa (olen itsekin 1 lapsen yh ja kirjoitin tekstin nim vastaus2) ei liity ainoastaan lapsen hoitoon, se on oikeastaan pieni osa sitä kaikkea mihin on tyytymätön.
Minun syyni valittamiseen on mm. se, että hoidan ja huolehdin aina ja aina koko huushollin yksin. Elämäni on jotenkin liian ennalta arvattavissa eikä yhtään sitä spontaania elämää ole mitä oli ennen lasta. Taloudellisesti olen myös paljon heikommassa asemassa kuin joku perheellinen saattaa olla, koska hoitajia on aina kaksi tai he sopivat keskenään työajoista ym. kumman työt ja ura priorisoidaan.
Tukia ehkä saisin jonkun verran ( ei niilläkään hurrata tai tehdä aurinkomatkoja), mutta elämäniloni menisi täysin pilalle jos sekin sosiaalinen tapahtuma otettais minulta pois, eli työni. Mikäli perhe on valinnut panostaa miehen esim 16 h työpäiviin, on siitä toivottavasti myös muulle perheelle jotain hyötyä ja toivottavasti palkka olisi myös sen mukainen. Vaimolle kuuluu antaa siitä oma siivu esim shoppailuun, koska yhteisestä sopimuksesta haluttiin lapsia ja mies harvemmin jäisi kotia lasten kans. Omaan aiempaan ammattiin en voi palata (reissutyö) koska lapsella ei ole hoitajaa ja se taas ei ole oma valintani.
Perheelliset , jossa jompikumpi tekee paljon töitä, tekevät sen todennäköisesti myös YHTEISEN päämäärän eteen, joka näkyy esim. talon rakentamisena tai muuna materiana.
Toinen suuri asia on se, että kaipaisin jotain ihmistä jonka kanssa jakaa unelmat ja "työpari" jonka kanssa menisimme vaikka "läpi harmaan kiven" koska meillä olisi toisemme ja yhteiset unelmamme. En romantisoi parisuhteita tai sen haasteita, mutta kun on joku, jonka kanssa on päättänyt selviytyä kaikistä elämän haasteista ja tietää, että olet sen jonkun ihmisen "koko maailma" niin jaksaisin paljon paremmin. Vaikka rakastan lastani yli kaiken, ei se poissulje sitä tosiasiaa, etten voinut koskaan ikinä ikinä kuvitella yksinhuoltajuuden oikesti olevan näin rankkaa. Oman ajan tarve korostuu, kun on nyt muutaman sinkkuvuoden jälkeen oikeasti halu löytää se elämäni suola. Kun se on kunnossa, voisin oman urani lisäksi keskittyä myös siihen toisen ihmisen elämään ja tehdä kovasti töitä YHTEISTEN unelmien eteen. On ihanaa, kun on joku jota kaivata.
Joka tapauksessa ymmärrän erittäin hyvin myös aloittajaa, äkkiä sitä hoitoapua sulle ja omaa arvokasta aikaa. Vaikka olisin kuinka onnellisesti naimisissa niin hulluksi tulisin minäkin ilman omia reissuja saati tyttöjen iltoja. Oletko selvittänyt mistä saisit hoitoapua? Se myytti on jo niin kuollut, että itse äitiys on niin mahtavaa, että se täyttäisi kaikki muut elämän perustarpeet. Jokainen hyvä äiti keskittyy myös omaan elämään, jotta olisi iloinen, rento ja jaksava äiti. Silloin voi myös lapsi hyvin ja on onnellinen.
Avioero pudottaa elintasoa työttömyyttä enennmän, tarvitaan kaksi asuntoa, ehkä myös kaksi autoa, televisiolupia jne, jne.
Lue lisää Helsingin Sanomat 14.10.2011.
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Avioero pudottaa elintasoa työttömyyttä enemmän/1135263271304
---------
Vastaus2: Nyt osuit naulan kantaan! Ei se lapsen hoitaminen ole se suurin syy tyytymättömyyteen vaan toisen aikuisen puuttuminen ja vastuun kantaminen yksin.
Ei varmasti ole näillä 16h työpäiviä tekevien miesten vaimoilla taloushuolia vielä lastenhoidon päälle! Jos on, niin ihmettelen kovasti. Yksinhuoltajuudessa koko paketti on stressaava, talous, vastuu, oman ajan puute, ura ja tulevaisuuden samat rutiinit vuodesta toiseen!
Kyl niitä taloushuoliakin voi olla, vaikka ukko olisi kaiken aikaa töissä. Töiden tekeminen, kun ei aina takaa sitä, että rahaa tulee...tai ainakin meillä on, mutta hengissä ollaan viel selvitty joten kuten.
Ja yhdessä oleminen perheenä mm. jouluna on aivan eri juttu kuin lapsen kanssa kahdestaan kotona. Arki, juhla, loma, ei yhteistä juhannusta perheen kanssa, tai perhehän on myös yhden vanhemman perhe.. Kyllä elämä on ihan erilaista lapsen kanssa yksin kuin parisuhteissa elävillä.. ei tuo aloittaja näytä sitä ymmärtävän!
miksei aloittaja vastaa mitään?
Jäin yh:ksi kun lapsi oli vuoden ikäinen. Ja kyllä välillä on ollut HELVETIN rankkaa. Vaikka lapsi on ihan perusterve ja kohtuullisen hyvin nukkuva jo eron aikaan. Käytännössä pitää kuitenkin hoitaa yksin kaikki kovatulehdusvalvomiset, yksin otettava vastaan uhmaiän kiukut jne, järjestettävä hoito kun pitää itsellä mennä vaikka lääkäriin.
Ajattelin tänne nyt sanoa, että miten onnellinen olen että sain noin helpon tytön, siitä asti kun päästiin laitokselta kotiin niin nukkunut täysiä yöuia ja muutenkin erittäin kiltti tyttö :) Olisin erittäin väsynyt jos asiat olisivat toisin, kun olen tosiaan yh-äiti ja lapsen isä on mitä on. Siitä ole ollut missään vaiheessa minkäänlaista apua. Sille en vielä uskaltaisi tytärtäni jättää edes yön yli hoitoon. Tyttäreni siis täyttää huomenna 15 päivä 7kk :)
Minun äiti on taas sitä miltä, että minun kuuluu käydä auttamassa häntä.
Suursiivous pari kertaa vuodessa ja ikkunoiden pesu kuulu hänen mielestään minulle. Asumme 160 km päässä toisistamme.
Hän on 64 v. minä 34v. ja lapseni 4v ja 6v. Lapsuuskodissa asuu veljeni 24v. 26v. ja 28v. sekä isä 67 v.
Olen Yh ja töissä, asun uudella paikkakunnalla, eikä mitään tukiverkostoa, vuosi palkkani jää alle 30 000 € ja X- ei maksa "nautimme" elatustukea.
Kun en mene käskettynä siivoamaan tai sanon etten jaksa, koko perhe haukkuu vuorollaan sitä se eroamin teettää. Tosin x-mies ei tehnyt mitään kotitöitä ja se yksi syy että on X.
Onko vaikeaa ...
Yksinäistä masentavaa ja monia tilanteissa joissa vertaisneuvo olisi tuki..
Mutta minä olen huono ihminen.
Miksi veljesi eivät tee suursiivousta ja ikkunoiden pesua, jos kerran asuvat vanhempiesi luona? En ihan oikeasti ymmärrä, kuinka enää nykypäivänä voi olla moista rooliajattelua vai ovatko kaikki kolme veljeäsi vammaisia?
Älä suostu moiseen, vaan sano että et tee kolmen raavaan miehen puolesta mitään suursiivouksia. Vanhempasikin ovat vielä nuoria - äitisi hädin tuskin eläkeikäinen!
ala totaali yksinhuoltajaksi niin tiedät
onneks me yh voidaan aina naida niitä teidän perheellisiä ukkoja, kun ne käy baarissa. Hyvää joulua muuten sinnekin kotiin ja naapuriin. :)
t. naapurin tyttö
No eihän teistä muuhunkaan ole.
Varmasti yksinhuoltajilla on rankkaa (ja varsinkin kun talous on hoidettava yksin), mutta lähipiirin kokemuksen mukaan monet yksinhuoltajat saavat hyvinkin paljon lastenhoitoapua muilta (neuvolan kautta, isovanhemmilta, ystäviltä) juuri sillä perusteella, että ovat yksinhuoltajia. Eräs yh-äiti kertoi lehdessä, että pääsee joka toinen viikonloppu "viihteelle", lisäksi harrastaa 4-5 iltana viikossa urheilua, kun saa lastenhoitoapua muilta. Edes itse en pääse noin usein vaikka olen naimisissa (pari kertaa viikossa pääsen urheilemaan, ehkä pari kertaa vuodessa käyn "viihteellä".). Lastenhoitoapua ei ikinä juuri kukaan tarjoa, koska olettavat, että koska olen parisuhteessa, en tarvitse sitä ilmeisesti? Tiedän paljon yksinäisiä kotiäitejä, joiden miehet ovat 24/7 töissä, eivätkä kirjaimellisesti ikinä pääse mihinkään...eräs kaveri sanoi, että miehensä ei ole ikinä vaihtanut vaippoja!! Moni, jolla on yhteishuoltajuus on sanonu, että oma aika lisäänty ruhtinaallisesti kun molemmat jakaa arjen 50%.
Sain lapsen yksin ja päätin olla sen kolme vuotta kotona lapsen kanssa. Kyllä oli henkisesti rankkaa kun päivän aikana kaupan kassa saattoi olla ainut muu aikuinen ihminen jonka näin. Kello kun tuli neljä,ei ketään tullut kotiin.Jos lapsi sairastui,minun piti yksin ottaa vastuu siitä koska on oikea aika viedä lääkäriin.Tulevaisuus pelotti,jos minulle sattuu jotain kuka hoitaa lapseni.Nämä murheet kantaessani yhden lapsen yksinhuoltajuus oli rankkaa. Nyt olen parisuhteessa ja on helpottavaa kun vastuun pystyy jakaa.Ei se yksinhuoltajuus olekaan fyysisesti rankkaa vaan henkisesti,mutta sitä ei voi tietää ennenkuin sen kokee.En minäkään varmaan ymmärtäisi jos en olisi parisuhteeseen ryhtynyt ja huomannut kuinka henkinen taakka puolittui heti.
Ja pitää nyt muistaa sekin, että YH joutuu ottamaan joka ikinen kerta sen lapsen/lapset mukaansa poistuessaan kotoaan, esimerkiksi viemään vain pelkkiä roskia. On aika pirun uuvuttavaa raahtata toista/toisia ihmisiä jatkuvasti joka paikkaan mukanaan, vessaankin. YH on tavallaan vanki, koska omaa aikaa EI ole.
Niin, kellään muullahan ei ole näin, kun pelkillä yh ihmisillä`? Jos mies hoitaa leivän kotiin, voi hän olla koko päivänkin poissa kotoa. Ainiin, no minä vienkin roskia aina öisi -_-e
No kyllähän tässäkin rupeaa tuntumaan, että yh olen, kun mies _AINA_ töissä. Nomutta asiaan, tiedän yhden yh-äidin, joka saa kaiken avun. Käy kotipalvelua, on tukiperhettä, on isovanhempia, on kummeja ja kumminkaimoja jotka vahtivat lasta. Silti tämä kyseinen henkilö valittaa, kun kukaan ei auta ja ei voi tehdä sitä eikä tätä(tietysti on joka ikinen viikonloppu bilettämässä)! Kannattaisiko se viikonloppu aikakin käyttää jotenkin muuten, kun vetämällä kauheat koomat? Eikö jumalauta voi olla tyytyväinen siihen mitä on ja saa? Eikä suunnitella lisää niitä lapsia! Itse olisin tyytyväinen jos saisin edes tunnin kuukaudessa omaa aikaa. Mutta lapset on hetken pieniä ja vaikken sitä omaa aikaa saa, käy tämä näinkin. Itse olen lapseni tehnyt ja itse niistä huolehdin,