Kaipailisin apua kimurantissa tilanteessa.
Olin viime viikonloppuna työpaikan pikkujouluissa ja alkuviikko töissä onkin ollut kurjaa.
Olen ollut samassa työpaikassa jo useampia vuosia, mutta yleensä en ole osallistunut pikkujouluihin tai olen lähtenyt sieltä hyvissäajoin pian ruokailun jälkeen.
Työpaikallamme vallitsee todellinen sovinistikulttuuri ja työntekijöiden keskinäisiä suhteita on melkoisen paljon. Naispuolisia työntekijöitä kouritaan ja ahdistellaan varsinkin pikkujouluissa. Olen rento tyyppi ja saanut aina nämä lähentely-yritykset lopetettua hyvässä hengessä.
Tänä vuonna kuitenkin ilmeisesti joku oikeista kavereistani on kertoillut henkilökohtaisia asioitani (pitkäaikaisesta tyttöystävästäni). En elele kaapissa, mutta en pidä monistakaan työtovereistani siinä määrin että kertoilisin yksityisistä asioistani työpaikalla. Jokatapauksessa eräs esimies osastoltani (ei minun esimieheni) kävi iholle erittäin tunkeilevasti. Kun en innostunut hänen lähentelyistään (yllätys) niin hän alkoi sönköttää että onko se totta mitä koko pikkujoulut on supistu kun ei mies kelpaa. Sanoin etten kommentoi asiaa mitenkään hänelle kyseisessä tilanteessa vaan hoidan asiat mieluiten selvin päin. Hän ei tajunnut lopettaa vaan selitti, että ainakaan meidän osastollamme minua ei alettaisi syrjimään seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja asiasta olisi tärkeä tietää koska useampi miestyöntekijämme on minusta kiinnostunut.
Eilisen ja tämän päivän tunnelma minua kohtaan on ollut melko jäätävä työpaikalla jos ei otetan lukuun sitä, että yksi työkaverini kysyi tulinko kaapista kun kävin tarvikevarastossa. Ne työkaverit joiden kanssa yleensä vietän aikaa, ovat sulkeneet minut sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle -myös ne "ystävät" jotka ovat asiasta tienneet jo vuosikaudet.
Koen tämän erittäin ikävänä. Työpaikallani on aina syrjitty homoja ja olen luonnollisesti aina vastustanut tätä. Nyt ilmeisesti minua a) yritetään pakottaa julkilesboksi töissä b) syrjitään asian takia.
Yrityksen johtoon ei ole hyötyä ottaa yhteyttä, ennakkotapauksia on. En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Yleensä olen pidetty henkilö työyhteisöissä. Tuntuu pahalta, enkä tiedä mitä tehdä. Luultavasti nämä pakit saaneet henkilöt ovat levitelleet minusta juttuja joiden seurauksena olen yht'äkkiä joku luopio.
Olen sinut seksuaalisuuteni ja itseni kanssa, mutta en halua että muut määrittelevät sen minkä verran kerron työntekijöille yksityisasioistani. En myöskään halua tulla lokeroiduksi pelkästään työpaikan lesboksi. Etenkin kun en ole erityisesti itsekään lokeroinut itseäni. Olen seurustellut vakavasti myös miesten kanssa, mutta nykyisen kumppanini kanssa olen ollut jo niin pitkään että miehet ovat jo jossain määrin unohtuneet.
Onko kellään vastaavasta kokemuksia ja mielellään myös neuvoja.
Olin viime viikonloppuna työpaikan pikkujouluissa ja alkuviikko töissä onkin ollut kurjaa.
Olen ollut samassa työpaikassa jo useampia vuosia, mutta yleensä en ole osallistunut pikkujouluihin tai olen lähtenyt sieltä hyvissäajoin pian ruokailun jälkeen.
Työpaikallamme vallitsee todellinen sovinistikulttuuri ja työntekijöiden keskinäisiä suhteita on melkoisen paljon. Naispuolisia työntekijöitä kouritaan ja ahdistellaan varsinkin pikkujouluissa. Olen rento tyyppi ja saanut aina nämä lähentely-yritykset lopetettua hyvässä hengessä.
Tänä vuonna kuitenkin ilmeisesti joku oikeista kavereistani on kertoillut henkilökohtaisia asioitani (pitkäaikaisesta tyttöystävästäni). En elele kaapissa, mutta en pidä monistakaan työtovereistani siinä määrin että kertoilisin yksityisistä asioistani työpaikalla. Jokatapauksessa eräs esimies osastoltani (ei minun esimieheni) kävi iholle erittäin tunkeilevasti. Kun en innostunut hänen lähentelyistään (yllätys) niin hän alkoi sönköttää että onko se totta mitä koko pikkujoulut on supistu kun ei mies kelpaa. Sanoin etten kommentoi asiaa mitenkään hänelle kyseisessä tilanteessa vaan hoidan asiat mieluiten selvin päin. Hän ei tajunnut lopettaa vaan selitti, että ainakaan meidän osastollamme minua ei alettaisi syrjimään seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja asiasta olisi tärkeä tietää koska useampi miestyöntekijämme on minusta kiinnostunut.
Eilisen ja tämän päivän tunnelma minua kohtaan on ollut melko jäätävä työpaikalla jos ei otetan lukuun sitä, että yksi työkaverini kysyi tulinko kaapista kun kävin tarvikevarastossa. Ne työkaverit joiden kanssa yleensä vietän aikaa, ovat sulkeneet minut sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle -myös ne "ystävät" jotka ovat asiasta tienneet jo vuosikaudet.
Koen tämän erittäin ikävänä. Työpaikallani on aina syrjitty homoja ja olen luonnollisesti aina vastustanut tätä. Nyt ilmeisesti minua a) yritetään pakottaa julkilesboksi töissä b) syrjitään asian takia.
Yrityksen johtoon ei ole hyötyä ottaa yhteyttä, ennakkotapauksia on. En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Yleensä olen pidetty henkilö työyhteisöissä. Tuntuu pahalta, enkä tiedä mitä tehdä. Luultavasti nämä pakit saaneet henkilöt ovat levitelleet minusta juttuja joiden seurauksena olen yht'äkkiä joku luopio.
Olen sinut seksuaalisuuteni ja itseni kanssa, mutta en halua että muut määrittelevät sen minkä verran kerron työntekijöille yksityisasioistani. En myöskään halua tulla lokeroiduksi pelkästään työpaikan lesboksi. Etenkin kun en ole erityisesti itsekään lokeroinut itseäni. Olen seurustellut vakavasti myös miesten kanssa, mutta nykyisen kumppanini kanssa olen ollut jo niin pitkään että miehet ovat jo jossain määrin unohtuneet.
Onko kellään vastaavasta kokemuksia ja mielellään myös neuvoja.
Vastaukset 34
Vanhimmat
On vastaavia kokemuksia.
Neuvoksi antaisin, että a) joko elelet normaalisti, et välitä mistään mitään, pyrit välttelemään tuollaisia pikkujouluja yms. kun et siellä viihdy b) valehtelet härsisti olevasi varattu miehelle, joten muut eivät sinua kiinnosta c) olet sitten julkilepakko (en suosittele, jos työpaikkasi on sovinistinen/ahdasmielinen/muutenkin ahdistava).
Minua on (useimmiten varatut) miehet iskeneet työpaikalla ja sitten kun annetaan pakit niin aletaan puhua katkerana ja mustasukkaisena selän takana kaikkea. Mitä enemmän vaikeammin iskettävissä sitä parempi kohde heille. Samoin toimivat myös naiset, jotka yrittävät iskeä, mutta jotka eivät onnistu siinä plus tämän päälle vielä heidän nykyiset mustasukkaiset ja kateelliset exät ja muusat sekä kaikki sivusuhteet...
Työpaikoilla, joissa olen ollut, pikkujoulut ovat tunnetusti varsinkin naimisissa olevien (suurin osa heterojen) naima/pettämis- ja ryyppäysjuhlia. Suurinosa sinne tulijoista on naimissa ja tarkoituksena tosiaankin pettää ja dokata...Itse en edes välitä lähteä noihin juhliin, ellei sitten todellakin työpaikka ole oikeasti kiinnostava ja työporukka hieno. Jos vähänkin tuntuu, etten halua mennä, niin jätän menemättä. Niihin olen mennyt, joissa todella viihdyn ja tiedän, että työporukka on todella mukava sekä ammattiala itselleni mieluinen.
Oli sitten hetero/homo,lesbo/bi, niin eivät kakki halua kertoa omasta yksityiselämästään..Oli sitten kyseessä seksuaalisuus tai ihan joku muu yksityisasia. Asiat myös leviävät edellisistä työpaikoista seuraaviin..
Kiitos vastauksesta!
En aio todellakaan valoittaa yksityiselämääni jonkun känniääliön painostuksesta. Toimin alalla jolla on pienet piirit ja nykyinen työpaikka on tosiaan ahdasmielinen ja syrjivä -en kuitenkaan koe omaksi missiokseni huudella kovaäänisesti barrikadeilla, tietenkin puutun epäkohtiin kuin sellaisia havaitsen. Mikä onkin tehokkaasti tuhonnut etenemismahdollisuuteni kys. yrityksessä.
Tämänkin yrityksen pikkujoulut palvelevat pelkästään sitä osaa työntekijöistä, jotka haluavat juoda itsensä konttaamiskuntoon ja harrastaa pettämistä. Se on siis firman kulttuurissa sallittua ja hienoa, ammattimaisena pysyminen tiukkapipoista ja pihtaamista?
Olen huomannut muussa elämässä tuon, että kaikki iskuyrityksiä tekevät kiukuttelevat ja osoittavat mieltään jos ei osu ja uppoa. Itse pidän mieluummin huolta parisuhteestani, eikä olekaan mitään mielenkiintoa pettää.
Aion jatkaa vain normaalisti ja tarvittaessa teen selväksi, että keskityn työporukassa vain työasioihin. Puhukoot rauhassa selän takana. En lähde valehtelemaan enkä kieltämään itseäni, yleensä fiksut ihmiset kyllä tajuavat asian kun ovat siihen valmiit ja myös suhtautuvat asiaan fiksusti. Toki myös päästän sellaiset ihmiset lähipiiriini jotka ovat sen arvoisia!
Työsopimuslain (55/2001) 2. luvun 2 § kieltää syrjinnän ja edellyttää tasapuolista kohtelua. Jos haluat / jaksat viedä asiaasi eteenpäin, seuraavassa lista tyypeistä, joiden kautta voit pyytää/vaatia, että työpaikallasi kiinnitetään enemmän huomiota yhdenvertaisuusasioihin:
Onko työpaikallasi luottamusmiestä? Voitko puhua hänelle?
Onko teillä mahdollisuus antaa nimetöntä palautetta "johtoryhmälle"/johdolle?
Onko työsuojeluvaltuutettunne sellainen ihminen, johon voisit luottaa?
Onko teillä henkilöllisyystyöryhmää?
Tehdäänkö teillä työhyvinvointikyselyjä?
Voitko olla yhteydessä työterveydenhuoltoon?
Jaksamista sulle, tilanteesi on hankala.
Ihmiset on kyllä kuvottavia paskoja, kaikenlaista käytöstä ja kaksinaismoraalia rehottaa. Varmaan paras olis, jos löytäisit paremman duunin.
Minusta sinun kannattaa järjestää julkinen keskustelutilaisuus asiasta. Tuo esille oma kantasi syrjinnästä ja korosta että et kaipaa muuta kuin tulla kohdelluksi ihmisenä.
Ota mukaan joku alan todellinen asiantuntija ja pyydä hantä käyttämään puheenvuoro asiasta, ihmisyydestä, syrjinnästä , työtoveruudesta ja ystävyyden merkityksestä.
Nääh, äijät on pikkukakaroita ja tuollainen ''ojennus'', vaikkakin asiasta, saisivat ne vaan kunnolla aloittajan kimppuun ja kiusaamisen ja syrjimisen valloilleen.
Jos haluaa jonkun ihmisen kohdata asiasta, niin kasvokkain ja kahden kesken, kysyy miksi kohtelet minua näin? Siinä on suoraan kysymykseen vaikea vastata virnuilemalla, kun isollakaan pojalla ei ole kaveria vieressä, niin voi olla vitsit vähissä. Se on vähän kuin lapsen kasvatus, isolle joukolle puhuminen ei kohdista asiaa keneenkään, vaan on mentävä lapsen (tässä tapauksessa miehen) tasolle, katsottava silmiin ja puhuttava juuri hänelle ja tehtävä asia selväksi.
Jos on reilusti tullut kaapista ulos niin sitten on leikki kestettävä.
Joku puhui kaksinaismoraalista: kaada itselles vaan.
Työpaikkakiusaaminen on aina laitonta. Kokemuksesta voin sanoa että kaikissa meissä on pehmeä kohta, jota kutkuttelemalla itku alkaa. Olet miten tahansa poikkeava niin siihen tartutaan. Mutta kaikki ei ole pahalla sanottua vaikka niin mielellämme pyrimmekin itseämme säälimään.
AP:n kuvailema joukkosyrjintä vaan pahenee jos antautuu syylliseksi. Joukkosyrjintä elää aikansa mutta vaimenee jos kohde reagoi siihen luonnollisesti. Paikka yhteisössä löytyy usein uudelleen.
Erikoiskohtelun vaatiminen on myös sitä kaksinaismoraalia.
Tollanen on lainvastaista ja asia kuuluu työsuojeluviranomaisille.
Jos olet niitä ihmisiä, jotka eivät vain pysty nostamaan tiikeriä pöydälle itse kiusaajille, niin ottaisit edes yhteyttä, jotka pystyvät sinua oikeasti auttamaan.
http://www.tyosuojelu.fi/fi/hairinta
http://www.tyosuojelu.fi/fi/syrjintaselvitys
Lue noi ja tunnustele sitten asiaa mielessäsi.
Jos olet hiljainen, kiltti, rauhallinen, konflikteja välttävä, et ymmärrettävästi voi ihan helposti muuttua vastakohtaisesti sellaiseksi, joka rempseästi menisi laittamaan kiusaajia ojoon ja vaatisi selvitystä. Eikä pakolla tarvitsekaan. Eli puhu ystävillesi, läheisille ja ota ihmiset puolellesi.
Pieni kiusaaminen ja herjaaminen vitsien heiton varjossa voivat kuukausien ja vuosien saatossa sairastuttaa ihmisen, joten ei kannata ajatella, "ei toi nyt mitään haittaa jos en vain välitä". Kyse ei olisi pelkästään sinusta, vaan siitä, ettei tollanen ole yksinkertaisesti sallittua. Vähättely on jotain aivan käsittämätöntä välillä noissa asioissa mutta joskus pienemmätkin teot ja keskustelut voivat laukaista tilanteen jopa positiivisempaan suuntaan.
Valinta on sinun millaisessa työilmapiirissä haluat työskennellä.
Moikka! Olen kolmekymppinen bi/gaymies ja olen ollut vähän saman tyyppisessä tianteessa, mitä sinäkin. Tosin sillä erotuksella, etten oikeastaan kertaakaan osallistunut työpaikkani pikkujouluihin tai työkavereiden järjestämiin "kissanristiäisiin".
Yksi syy, miksi en niihin osallistunut oli juuri tuo työpaikkani pienet piirit ja "kuppikuntamaisuus". Työntekijöitä oli yksikössäni 10kpl ja puhe heidän keskenänsä yksityiselämienkin asioista oli hyvin avointa. Minä (toisen miehen kanssa seurustelevana) en juurikaan yksityiselämästäni kertoillut, vaan vastasin ympäripyöreästi esimerkiksi heidän kysymyksiin "mitä teit viikonlopulla" jne.
Olin myös poiminut joidenkin työkavereiden puheista melko homofobisia kommentteja esimerkiksi lounaspöytäkeskusteluissa, joten näin että on parempi että pidän yksityiselämäni työkaverieni ulottumattomisa.
Tällä oli sitten kuitenkin seurauksensa..:
Kehityskeskustelussa esimiesteni kanssa minulle annettiin palautetta, että heidän mielestään minä olen melko ulkopuolinen verrattuna muuhun työporukkaan. Ja se ei ole kuulemma hyvä asia. Heidän mielestään hyvin toimiva työporukka kommunikoi jatkuvasti keskenään ja viettää yhdessä aikaa, jopa vapaa-ajallakin. Näin he minulle sanoivat.
Vastasin tuohon sitten vaan, että tykkään työskennellä enemmän itsenäisesti eikä se tarkoita sitä, ettenkö olisi sosiaalinen tai haluaisi kommunikoida työkavereideni kanssa, jos en lounasta heidän kanssaan joka ikinen kerta tai vietä vapaa-aikaani heidän kanssaan.
Kuukausi eteenpäin tästä keskustelusta, minut irtisanottiin koeaikani päätteeksi. Mitään varsinaista syytä minulle ei tuohon kerrottu, muuta kuin että hyvästä työaktiiviisuudestani huolimatta kokonaisuus ei kuulemma ollut riittävä ja työsuhde puretaan koeajan päättymiseen vedoten.
Tähän tarinaani viitaten, en suosittelisi myöskään jättäytymään työporukan illanvietoista pois. Mutta jos et yksinkertaisesti niihin enää halua osallistua ja koet itsesi edelleen ulkopuoliseksi työkaverien ennakkoluulojen takia:
a) Keskustele asiasta työsuojeluvaltuutetun tai luottamusmiehen kanssa ja poohtikaa yhdessä, mitä asialle voidaan tehdä
b) Vaihda työpaikkaa (varsinkaan, jos edes luottamusmies ei voi asialle tehdä mitään)
c) On olemassa myös työntekijöiden asioita ajavia liittoja (http://www.tyvi.fi/tyontekijaliitot/index.html). Ota yhteys välittömästi oman liittosi lakimieheen tjs. ja laita hänet asialle. Myös Setalla on käsittääkseni työelämän asioita hoitava yksikkö, tiedustele asiaa myös sieltä.
Järkky tarina. Näitä kyllä riittää. Itelleni kävi töissä niin, että koin sen hyvin vahvasti poissulkevana ja negatiivisena heti ensimetreiltä lähtien. Kahvit ja lounaat olivat pelkkää puhetta "meidän lapset ja aviomies sitä ja tätä" ja minä olen tietysti perheetön. En olisi voinut kuvitellakaan kertovani omasta elämästäni, sillä pienessä työyhteisössä yksi mm. aloitti lähes päivittäin puheensa sillä, että homoja pitäisi ampua muuria vasten joka päivä.
Vastasin tähän keskittymällä työhöni. Esimies tuli sitten sanomaan, että minun pitää osallistua kahvitaukoihin ja muuhunkin sosiaaliseen jotta tiimihenki paranisi. Tein näin, mutta ei se lopulta auttanut, sillä työpaikalla on luonnehäiriöinen, joka sitten savusti minut vallanhimossaan pois, aivan kuten oli tehnyt edeltäjällenikin.
Olen sitä mieltä, että jos tuntuu vähänkin siltä, että työpaikassa on jotain outoa, kannattaa alkaa heti hakea uutta paikkaa. Tuon fiiliksen takana on mun kokemuksen mukaan usein paljon isompia asioita kuin mitä osaisi kuvitellakaan, esim. karkeaa vallanhimoa, sivistymättömyyttä ja pahuutta. Esimiehet viis veisaa työntekijöistä, sillä nykymarkkinoilla on aina uusi tulossa tilalle. Jos jäät siihen missä oot, asiat vain pahenee ja laskun maksat sinä, korkojen kera. Pahimmassa tapauksessa sun mainees on alalla pilattu ja jäät työttömäksi loppuelämäkses.
Mun mielestä kannattaisi ottaa tuossa tilanteessa suora linja. elä ainakaan häpeile itseäsi koska tuossa ei ole mitään hävettävää.
Tottakai ilmeisesti kyse on aika sisäsiittoisesta paikasta, jotenka mene sen yläpuolelle..kysy että häiritseekö se sinua jostain syystä ja miksi? jos joku tulee sinulle jotain sanomaan jne. ei tässä oikein muuta osaa neuvoa mutta jos tulee jotain fyysistä tai ihan selvää kunnianloukkaamista niin nosta syyte.
En ole kyllä kuullut yhdestäkään voittoon päättyneestä kiusaamistapauksesta. Aina käy niin, että kiusattu lähtee, kiusaaja jää. Tämä johtuu siitä, että suurin osa ihmisistä on näitä koulu/työkiusaajan tukijoita, niitä, jotka sulkee silmät kun jotakuta solvataan tai hakataan. Näin kiusaaja onnistuu, kun tyhmä lammasmassa on passiivisesti hänen puolellaan. Työsuojelu on täysin hampaaton näissä asioissa.
Johanna Korhonen voitti Hovissa irtisanomisensa. Helmikuussa 2011 Korkein oikeus lisäksi penäsi Alma Medialta valitusoikeuden.
Onhan se hyvä että joku onnistuu. Alan kirjallisuutta lukemalla asiasta saa kuitenkin hyvin synkän kuvan - oikeus harvoin toteutuu ja työpaikoilla vallitsee viidakon lait.
Näinhän se on, korhonenkin joka tuossa seuraavassakin mainitaan, taisteli ja voitti. mutta hän teki asiasta julkisen..ja oli vahva. tästä syystä heikommat jäävät jalkoihin ja juurikin nämä kiusaajat ja laumasielut saavat vallan.
Siksi pitäisikin osata näyttää että pitää puolensa. Itse en ole ollut vastaavassa tilantessa mutta läheltä olen nähnyt miten järjetöntä se on.
Korhonen kerinnyt olemaan töissä minuuttiakaan. Irtisanoivat työsopimukset, minkä arveltiin johtuvan hänen kumppanin sukupuolesta. Syrjintäepäily siis, eikä liity aloitustarinan kaltaisiin tilanteisiin. Onko "queerit" (ruotsista tullutta feministi, sukupuoleltaan ja suuntautumiseltaan määrittelemätöntä, lainatakseni), tuollaisten asioiden yläpuolella? Eivät seksualisoi työkavereitaan, ja muodosta kuppikuntia, osoittaen siten, miten heidän mielestään tulisi olla ja mikä olisi suotavaa, eivät hysterisoidu?
Tekisikö Hesari jutun?
Ylipäätään, nykyaikana kun on vallalla tietynlaiset hyväksytyt kuvitelmat siitä, miten he isot lapset saavat tehdä asioita, ja jos heitä siitä huomauttaa, käyttäytyvät kuin uhmaikäiset ja siitä se heidän parkumisensa alkaa, ei vieläkään leiki meidän kanssa. Ketä hyödyntäisi tuollaisten kanssa inttäminen, pääsisivät vain syyttelemään, tuo se ei osaa olla. Vaikka siis itse olivat mitä tahansa päästelleet suusta ja luulleet työpaikan olevan joku hiekkalaatikko. Ja pahimmassa tapauksessa vääristyneessä työilmapiirissä, sitä ei enää tiedosteta, vaan uskottelevat itselleen, tottahan toki pitää toisen hiekkakakut rikkoa, sehän oli hienompi, mihin hän kuuna päivänä pystyisi. Uusimmassa faktassa, paljon hyviä juttuja työasioista, kannattaa lukea, mm."ilmapiiri kuin viherkasvi".
Ajatteletko todella, että kiusaaminen loppuu siihen, että asiasta tekee numeron? Tuo Korhonen ei tosiaan ollut ehtinyt töihinkään ennen kuin siitä tuli juttu. Jos hän olisi ehtinyt aloittaa ja vielä jatkanut töissä jutun voitettuaan, ei häntä ikinä olisi hyväksytty työporukkaan. Omien kokemusteni perusteella on aivan sama mitä teet, sut mustamaalataan. Kiusaajat on taitavia mm. mainipuoloimaan esimiehiä ja syyt kaadetaan sun niskaan, sehän on helpompaa kuin ryhtyä selvittelemään monimutkaiseksi mennyttä tilannetta. Siksi on vaan paras vaihtaa työpaikkaa. Lisäksi vuosien taistelu eri oikeusasteissa on todella kuluttavaa ja jos on joutunut pitkään kiusatuksi, on henkisesti riekaleina.
Ihmiset on kuvottavia paskiaisia, omahyväisiä ja itsekkäitä kuin apinat. Elukoita. En luota enää yhteenkään, ikinä.
Sulla on hyvä asetelma, ihmisvihaaja :) Miksi vaivaudut tänne kirjoittelemaan?
Miksi h*lvetissä jo muutenkin tarpeeksi typerä ja seksuaalisuuteen nuivasti suhtautuva Helsingin Sanomat tekisi jutun poikkeavien työoloista? Oliko nimimerkki Madonnan heitto provo????
Kaikenlainen kiusaaminen on laitonta: Ensin käynti lääkärillä, sitten yhteys esimieheen, valtuutettuihin yms. Työnantajan työsuojeluvelvoite on -jakamaton-. Pätee myös pieniin firmoihin.
Mutta joa asenne on tuollainen että "ihmiset on kuvottavia paskiaisia..." niin ei siihen auta enää lääkärit tai lakituvat. Herää pahvi!
Sitten kun saat itse olla kiusattuna näet, mitkä sun oikeutes on. Sä oot ite tyhmä kuin nauta. Ota selvää asioista tai pidä suus kiinni ennen ku tuut tänne kirjotteleen. Vaikka miksi ottaisit, käyttäydyt ite aivan kuin kiusaaja ja sellanen sä varmasti oletkin.
Eihän aloittajaa ole edes kiusattu, olette tekin herkkiksiä.
Jos kehtaa lesboilla voisi sen kehdata myös myöntää, ymmärrettävää että ihmiset miettivät kaikenlaista työkavereistaan.
Torjutuksi tullessaan kaikki ihmiset ärtyvät, tämän miehen puhehan oli ystävällistä.
Hänhän sanoi ettei heillä syrjittäisi tms.
Jos muut avautuvat asioistaan ja yksi ei, tämä yksi jää tavallaan velkaan muille.
Tämä yksi kuuntelee muttei anna mitään itsestään, toiset avaavat haavoittuvuuttaan ja yksi vain suojelee itseään ottaen muttei antaen sosiaalisesti.
Tuollainen käytös ei tunnu hyvältä,siitä syntyy ärtymys.
Sinua ei ole syrjitty, et ole muita ylempänä moraalisesti ja sano niinkuin asia on, että tykkäät ns. mussuttaa rasiaa.
Parasta olisi tietysti jos lopettaisit lesboelämän, toivottavasti jonain päivänä voit alkaa normaaliin suhteeseen.
Voihan se olla, että siellä pikkujouluissa sattui ja tapahtui yhdelle sun toiselle..
Ja kaikki on vähä sit arkoja ym..
Niin kuulemma "meidänkin", huhut vaan leviää. Hyvät bileet, varmaankin. Juuri kun pyritty firmassa tuomaan arvoja esille, ja luomaan työntekijöille myös yhteiskuntavastuullisuus näkökantaa, niin eikö sitten paljasteta pikkujuhlissa että tuo on arvostellut "heitä" kun on ottanut kantaa "teinip.tason" rikosasiaa vastaan. On siis ahkerasti lesbopalstalla käynyt vetämässä anonyymijutuist yhteenvetoja? Vai antanut hyväksyntänsä rikosasioille ja kuiskuttelee muille "Supo kiusaa", ja ollaan yleisesti tietoisia salanauhoista, mutta raukkamaisuus vetää puoleensa ja se kuvitelma, että yhteiskunnassa on noin suuri pelkurimaisuuden tila, jossa ryhmäpönkitystä tarvitaan hinnalla millä hyvänsä.
"olisi pannut sitä perseeseen,jos olisi ollut naisen näköinen", tuollaisia toistelee pienten lasten isä työpaikalla, ei mikään ihme, että viihtyy "teinip." virtuaalilahkon pauloissa, siellähän on ne kaikki samanlaiset samassa kasassa. Voi olla, että tuo lausahdus on vain saatu kimmokkeena virtuaalilahkolta sen jälkeen kun lesbopalstan jutut on sinne siirretty, ja haluavat sillä törkeylyllään näyttää puolensa, en varmaan ole yhtään sen huonompi kuin virtuaalilahkon vetäjät, uhmaikäisinä todistelevat itselleen. Sitä vaan, että meidän keittiön puheet kuuluu toiselle puolelle taloa asti,mua sen puolen jutut vastaanottoon asti, että siinähän sitten itse kukin voi teeskennellä, mitä on kellekin kestäkin selän takana kaivanut ja pyrkinyt alentamaan.
"Heitä" on arvosteltu, no jos itsensä tunnistavat.
Meikäläisen oikeasti tunnistaa 400.000 tuhatta suomalaista, sen verran on eri laiset nauhat ja jutut saaneet näkyvyyttä, ja sitten pyritään esittämään, ettei tuo voi olla sillei samalla tavalla olemassa oleva ihminen koska sitä on tehty virtuaalilahkon asukas ilman omaa osallistumista. Sen takia huhut leviää nopeasti ja tulee koskettamaan monia ihmisiä, sillä tuo tunnettavuus on tosiasia, pyrkii kuka tahansa itselleen mitä uskottelemaan.
Kyllä duunareita arvostetaan, entinen presidentti Halonen kunnioitti läsnäolollaan -tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa, kun halusi nähdä voittaako parturikampaaja kisan.
Kuutamolla elokuva tuli tässä uusintana, ja jäin miettimään sen naiskuvaa. Vielä v.2002 jona elokuva tehty, naisilla ei muuta mielessä kuin se, että heidän täytyy elää miesten kautta. Elokuvan naispäählö hyvin vastuuton, elämiseen tarvitsi tukevamman miehen, kun itse oli vielä kehittymätön, rasittava suoraan sanoen.
"kylmästi kyrvästä kiinni" oli toisen naisen sanoma toiselle, antaantunut seksualisoimisen ja miehisen ylimielisyyden alle, ei nähnyt naisena olemisessa muuta arvoa kuin miehen kautta elämisen. Äitikin elokuvassa hoki lapselleen, ei kukaan ole ihmeellinen, tasapäisty, väisty, mukaudu alemman tason mukaan, niin elämä sujuu, vaikka eli itse valheellisuudessa, jota pönkitti kiireellisyys ja väkinäinen biletys tarve.
Tätä samaa sanomaa, jatkaa kaikki jotka haluaa yhä uskoa noihin kuvioihin. Naiset haluavat väistyä, mukautua, miehet eivät halua kasvaa, ja sitä myötä saavuttaa enempää. Alemman tason mukaan?
Tuollainen hyväksyntä voi siis ryhmäpaineessa saada aikaan sen, että rupeavat mukautumaan ja toimimaan siten ,kuten olettavat miten parhaiten itse pääsevät ryhmiin mukaan. Tuokin hlö tuli työpaikalle siten, että korosti omaavansa eettisen käyttäytymisen periaatteet, ja meni naisporukkaan tiedustelemaan, mitä mieltä kestäkin ollaan, ja kenen imussa pääsee joukkoihin mukaan.
Eettinen käyttäytyminenon muuttunut täysin päinvastaiseen suuntaan, koska pyrkii saavuttamaan hyväksynnän hinnalla millä hyvänsä. Tuo on vain yksi esimerkki heikkopäisten mukautumisesta ryhmäpaineeseen. Ja todentaa sitä vaikutusta mitä esim. Tuollaisella virtuaalilahkon toiminnalla voi olla, ei mitään harmitonta toimintaa, jos ihmiset saadaan kääntymään persoonana toiseen suuntaan. Alavirtaa.
Tuon kuutamolla elokuvan esimerkin myötä voi miettiä omia motiiviansa ja sokeutta asialle. Toiset naiset pyynnöstä nykyaikana auttamassa "suhteeseen", kylmästi kyrvästä kiinni.
Mitä siltä joku tyypiltä pitäisi saada, mitä naiset saavat? Mitä lesbot saavat tuosta kuvitelmasta, että on hyvä alentaa nainen kunnolla ja antaantua miesten ylimielisyyden pauloihin, muuttuen itse samanlaisiksi. Kieltävät omanpersoonansa, näkyvyytensä, toisten harhakuvaelmienalle, jäävät vain turhaan haistattelemaan tuollaisille tyypeille kun oikeampi tapa on vaatia yhteiskuntaa oikeasti toimimaan siten, että kullekin ihmiselle mahdollistuu kaikki oikeudet mitä maa ja taivas kantavat.
Kuvittelevat tuollaisen hyväksyjät olevansa juuri siellä puolella mikä sopii heidän tasolleen, siinähän ovat, turha odottaa sinne seuraa.
Mitä tuo suoraan sanottuna on, ns. Raiskaustekniikan käyttöä, pyritään ilmaisemaan ja häpäisemään naiset niin, että säälittävämmät, joilla ei oikeasti ole minkäänlaista seksielämää, saavat edes raiskausfantasioita, ja sairaimmat menevät nuorten perässä, joita on helpompi hyväksikäyttää, tuon tekniikan avulla.
Moni tuntuu sortuvan käyttämään nykyään raiskaustekniikkaa, lesboja myöten, aloituskonsti on seksualisoida halventaen, pahimmassa tapauksessa siten , että myötäilee joukolla suoritettua tapahtumaa, jotta voi kuvitella alentamalla saavansa seksiä, kun puheet on käännetty panemisen ajattelemiseen, psykopaattien käyttämä naisten alentamis ja mukattamiskeino.
Eivät pysty pystypäin naisia kohtaamaan, eikä tutustumiskäytännöt ole normaaliatasoa, moni tuntuu pyrkivän epätoivoissaan matkimaan, kun muuten eivät pärjää tai omaa kykyä normaaliin yrityksiin tutustua ja välittää.
Monilla kuvitelma, että tuollaisten jälkeen he ovat yhä oikeutettuja vaatimaan heihinpäin myötämielisyyttä. Vaikka ovat täysin välinpitämättömiä ihmisiä, joita he eivät edes ymmärrä ja alentaneet itsensä ihmisinä täysin sairaisiin toimintamalleihin, että he saisivat siltä ryhmältä huomioita ja säälittävämmät raiskausfantasiansa, ja reteet panopuheet, vaikka eivät ole koskaan saaneet ketään panna pereeseen, koskaan ,utta hyvä se on esittää panomiehiä, kaikki ulos vaan ja reippaasti olemaan juuri sellaisia kuin haluavat. Ei teitä kukaan paimenna, vaikka sitä tuntuvat odottavan, joku kieltää, niin pitää esiittää jokia vastaan. Ehkä virtuaalilahkosta lukivat ja tekivät itselleen henkisen pakkopaidan, joku paimentaa ja kieltää heitä, elämä sekaisin.
Että miehet ovat rohkeita, joukolla vihaamassa ja hyväksymässä kaiken mitä ympärillä tapahtuu, kun saavat oikeanlaista pönkitystä, taas saavat kuvitella että näin laitetaan heidän munanäkemys etusijalle, he ovat munia ja naiset pilluja, muuta eivät saa päähänsä, pystyvät raukkamaisuuttaan ja kuvitelmaansa myötä ,jossa he taas saavat halveksia avoimesti naisia, löytäneensä alikehittyneinä juuri paikkansa.
Feministeiksi itsensä luokitelleet häviävät kuin pieru Saharaan, ja ihmettelevät, pitikö joku puoliaan, ollaa me hiljaa jotta ei tule ilmi, että he eivät oikeasti uskalla, siksi sallivat kaiken ja hyvin tyypilliseen tapaan, löytyvät hekottelemasta raiskausfantasioiden parista, mutta eihän kukaan nyt oikeasti, naiset ei vaan ymmärrä että parempi antaa suosioilla koska hekin ovat luovuttaneet, ja sekos heitä pännii. Omat typerät valinnat ja antaantumiset ryhmäpaineelle.
Panemista ja panemista, siinä ainoat asiat mitä päässä liikkuu, normaalia sanaakaan pysty naispuolisten kanssa käymään, kuvitelmat siitä, että heidän todelliset olemukset tulisi muuten ilmi, siksi panemispuheet ja vain panemispuheet, koska eivät kykene kohtaamaan ihmisiä ihmisinä. Yritykset alentaa ja sitä kautta pyrkiä saamaan suhteeseen jonkun kanssa, helvetin sairasta porukkaa.
Virtuaalilahko, säälittävyyksien fantasialaakso. Se ei taitoa vaadi. Niin mutta sedällä on kivaa, kun puhuu heidän kanssaan, että näin on hällä, hyväksytään hänet, itsessään jo täysin järjenvastainen kuvitelma, me hyväksytään, ketkä ja missä ja miksi, ihanko oikeasti, hellanlettas, että osaavat naisetkin osoittaa täydellistä mukautumishalua psykopaattiselle fantasioialle. Hälle joku, hän saisi tyydytyksen, hän vierestä tulisi katsomaan, eikö olisi kivaa, oikein kivaa, yhdessä autetaan.
Ihan sairaita puheita. Ottakaa vaan toisenne, osoittaneet olevansa valmiit mihin pisteeseen asti tahansa hyväksymään asioita, ja kulkevat tuollaisen saaastan persettä nuollen, ylpeinä saavutuksistaan, elämänsä pienentäen lahkon sisälle.
Paimentamaan tullaan pakkopaitaisia, kielletään heitä, lukevat netistä ja alistuvat pakkopaitaan, vaikka ketään mailla eikä halmeilla. :)
Erilaisuudeksi riittää, että kuulut johonkin uskonlahkoon tai olet kommunisti. Työporukassa on yleensä ihmisiä laidasta laitaan ja mielipiteitä samoin.
Onpas keskustelu mennyt mielenkiintoiseksi, kiitos kuitenkin asiallisesti kommentoineille!
Olen joutunut olemaan työpaikan luottamusmieheen ja liiton asianajajaan yhteydessä työnantajan toimista, silloin ongelmat liittyivät työsopimusten laittomiin ketjutuksiin, ilman työsopimusta työskentelemiseen ym. Kokemukseni noista "auttavista tahoista" on niiltä ajoilta huonot. Oikeuksiani ja lakia oli rikottu räikeästi, yritin aluksi keskustella yrityksen johdon kanssa asioista ja kun mitään ei tapahtunut niin otin yhteyttä luottamusmieheen ja liittoon. Niistä ei suoraan sanottuna ollut mitään hyötyä, sain hoitaa neuvottelut itsekseni ja lopputulos oli kannaltani heikompi kuin jos olisin saanut edes jotain tukea neuvotteluihin.
Nyt kun olen juuri saanut työllä ja vaivalla ammatillisen osaamiseni näkyville, osaamistani vastaavia työtehtäviä jne, niin alkaa tämä syrjiminen seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Etsin jatkuvasti uusia töitä, mutta alalla on valitettavan vähän työpaikkoja. Ammatillinen osaamiseni on jopa liian hyvää nykyiseen työpaikkaan ja palkkaan nähden. Tämä voi toki olla muutaman katkeran henkilön tekosia, jotka ovat alunperin kokeneet minut uhkaksi ja heitelleet kapuloita rattaisiin vähän väliä.
Olen monta vuotta sujuvasti kuunnellut ruokapöydissä kaikkien jälkikasvun edesottamuksia ja heteronormatiivista jutustelua. Oikeastaan vain se on ärsyttänyt, että työkaverit välillä ääneen ihmettelevät miten en ole saanut (!) miestä itselleni kun olen kivannäköinen ja mukava tyttölapsi.
Sen unohdin vielä mainita, että työpaikallamme on kiihkouskovaisia, vammaisia ja ulkomaalaisia. Näistä vain ulkomaalaista on syrjitty. Olen tietenkin vastustanut tätäkin, mikä ei ole ollenkaan nostanut suosiotani.
Lähes sama täällä... Meikäläiselle tarjotaan aina määräaikaisuuksia tai sitten luvataan suullisesti toistaiseksi voimassaolevaa työtä, mutta kun on työsopimuksen allekirjoitushetki niin kas kummaa työsopimuksessa lukeekin määräaikainen eikä edes muuta kuin aloituspäivä, mutta ei loppumispäivää..Valehdellaan päin naamaa, että on toistaiseksi oleva työ luvassa, mutta sitten todellisuudessa onkin määräaikainen hämärällä työsopimuksella.
Myös näitä tapahtuu, että koeajalla puretaan työsuhde vaikka kaikki on mennyt hyvin, on jopa kehuttu kuinka hyvä olet työssä, mutta sitten viikon päästä tuleekin kenkää. Tilalle valitaankin sitten joku heteronaikkonen (huonommalla koulutuksella ja kokemuksella ja näin ollen voi maksaa hänelle vähemmän..)jolla on suhde aluillaan johonkin firman mieheen tai on ollut firman pikkujouluissa ja esiintynyt siellä hyvin viettelevästi firman miehille..=) Tai sitten näitä, että luvataan kesätöitä kokoaikaisesti, mutta kun kesä koittaa, niin työvuorolistassa onkin tasan 0 tuntia (vastoin jo työsopimusta, mihin on kirjattu minimitunnit) ja työhön onkin palkattu joku aivan ihan uusi henkilö vailla mitään kokemusta ja hänet pitää kouluttaakin siihen tehtävään.. Tietysti jos hänelle voi maksaa peräti puoli euroa vähemmän palkkaa..
Tarjout työtehtävät ovatkin niitä ihan palikkahommia, vaikka pystisin parempaan kuin päällikkötason henkilöt vastaavissa tilanteissa..ja käytännössä joudun sitten heitä opastamaan.
Tervetuloa nykyaikaan=)
Muutenkin mielestäni se ei kuulu mitenkään työnantajalle kenenkä kanssa seurustelee, oli se sitten mies tai nainen, nuorempi tai vanhempi, uskis tai ei, vasemmistolainen tai oikeistolainen.
Erilaisuus toki riippuu työpaikasta. Jossain vasemmisto/vihreähenkisessä erilaisuus on jo sitä, että on vanhanaikainen, yli kuusikymppnen, perussuomalainen tai vaikkapa ääriuskovainen kun taas konservatiivisessa ja äärioikeistolaisessa työpaikassa kaikki vähänkin sinkut, joilla ei ole lapsia tai vihreät taiteiljasielut ovat kummallisuuksia. Erilaisuus voi olla jo sitä ettei puhu yksityisasioista kaiken aikaa tai sitä, että joku on allerginen vaikkapa jollekin. Erilaisuus voi olla myös sitä, ettei sinulle puhuta mitään ja kohdellaan kuin ilmaa, ei vastata tervehdyksiin, kokouksissa tarjotaan pullaa, karkkia ja kahvia vain tietyille henkilöille, mutta ei sinulle (niin kuin minulle on käynyt..).
Jos työnantajasi palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työpaikalla on oltava suunnitelma tarvittavista toimista yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tällaisen suunnitelman luominen ja esittely koko työyhteisölle voisi mahdollisesti hillitä työkavereiden kommentointia tai ikävää käytöstä. Toki voi olla vaikeaa saada työnantaja tällaista rakentavassa hengessä laatimaan, jos ei ole asialle aiemminkaan vihkiytynyt. Velvoite voi tietysti saada kapeakatseisemmankin henkilön toimimaan. Jos koet, ettet voi neuvotella asiasta työnantajasi tai työsuojeluvaltuutetun kanssa, voit kysyä neuvoa työsuojeluviranomaiselta.(https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu)
Kuulostaa pitkälti omalta työpaikaltani. Olenkin ottanut haasteeksi löytää uuden työn tulevana vuonna! Tsemppiä aloittajalle, kuulostat vahvalta ja tasapainoiselta henkilöltä. Jossain toisessa työpaikassa ominaisuutesi voitaisiin nähdä esimerkiksi hyvinä esimiespiirteinä, eli älä jää paikkaan jossa sinua ei arvosteta.
Yleensä ilkeät juorut unohtuvat, kun tulee muita mehevämpiä. Mielestäni kannatta olla ystävällinen kaikille ja olla myös suoraselkäisesti ja luimistelematta. Oma työyhteisöni on suht solidaarinen, mutta homovitsien määrästä päättelin jo työsuhteen alussa, että on parasta antaa ihmisten tutustua pikkuhiljaa. Salaan asian niin kauan, kuin pystyn, mutta en valehtele kenellekkään. En yksinkertaisesti puhu yksityiselämästäni töissä. Huomasin melko ison eron yleisessä suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen muutettuani pääkaupunkiseudulle pikkukaupungista. Koen, että syrjintää vähemmistöjä kohtaan on vähemmän.
seksuaalinen suuntaus ei kuulu työtovereille.Työ rtönä,leikki leikkinä.