itsemurha

Niin minäkin joskus koin, mutta yllättäin kaikki on muuttunut aivan toisenlaiseksi, tapahtunut asioita joista en voinut edes uneksia.

Mietippäs sitä ,kun sitten oot tehnyt sen ,niin sitten alkais harmittaan että mitäs tuli oikein tehtyä ja jne...

Ite hyppäsin kerrostalon katolta suoraan umihankeen ja lopputulos: mustunutreisiluu..


Terv. :ei kannta .. Liity ennemmin johonkin kansalais järjestöön ja pura paha olosi yhteiskuntaan ,joka on ongelmiesi perimmäinen syy. : annna takaisin

...luin erään tuntemani ihmisen kuolinilmoituksen lehdestä, oli tehnyt itsarin. Tiesin hänellä olleen vaikeaa. Olen järkyttynyt, muistot hänestä palaavat mieleeni. Ei ole suositeltava ratkaisu, elämä kuitenkin voittaa. Hae apua.
Jäljelle oleville jää hirveä suru, tuska, syyllisyys ym.

Hae apua itsellesi. Se ei ole mitenkään noloa niinkuin monet ajattelee. Soita kaupunkisi mielenterveystoimistoon ja varaa aika itsellesi. Läheiselläni oli vaikeaa ja hän sai avun juuri tuolta. Nyt elämä hymyilee taas hänelle.
Uskon, että sinunkin asiat järjestyvät kun vain haet apua etkä murehdi itseksesi.
Elämällä on varmasti sinulle paljon annettavaa. Vaikka maailma on paha ja tulee aina olemaan niin elämä on kuitenkin rikkaus ja lahja jonka tulet aivan varmasti huomaamaan kun olosi paranee. Uskon, että voisit saada ystäviä jostakin järjestöstä, esim spr. Tsemppiä sinulle!!!!

Itse olen myös yksin, ollut jo 4-5vuotta, täytin vähän aikaa sitten 21.
Ja yksin tulen olemaankin koko loppuelämäni (mikä ei tuu oleen pitkä aika).
Olen myös itsemurhaa yrittänyt, jos en olis tumpeloinut niin olisin onnistunutkin.

Et maininnut viestissäs että haluatko elää vai haluatko kuolla.
Siis OIKEASTI, haluutko "tehdä itsemurhan" eli hätähuudon vai haluutko vaan kuolla pois?
Tiedän kyllä että tilanteessas tähän kysymykseen ei oo helppo vastata, jos ees pystyykään..

Mua kiinnostais myös se että mikä johti sun yksinäisyyteen, mihin kaverit hävis?

Jos itse en olis eräänä yönä tavannut (edesmennyttä) tuttua bussissa ja alkanut pyöriin sen kanssa, niin en varmasti olis hylännyt senhetkistä kaveriani.
Tai jos en olis pilannut päätäni huumeilla siihen kuntoon että en ole 17vuotiaasta asti käymään koulua, niin miten asiat olis nyt?
Miten sun asiat ois nyt jos oisit tehnyt asiat toisin?
Miten sun asiat tulee tulevaisuudessa olemaan, kaikki voi muuttua yhdessä päivässä, sattumalta tai harkitusti.

Jos et oikeasti halua tappaa itseäsi (tai jos haluat) niin kannattaa kyllä hakeutua hoitoon.
Edellämainittu mielenterveystoimisto saattaa tuoda apua, mutta suomessa mielenterveyshuolto on niin järkyttävässä kunnossa, psykiatrit on lähteneet julkiselta sektorilta surkeiden palkkojen vuoksi, että se on arpapeliä saatko MTT:stä apua, että mimmonen lääkäri tulee kohdalle, paljonko siellä on potilasruuhkaa. Tosin lääkäriä voi tavata vain harvoin ja reseptitunneilla, muuten siellä keskustellaan sairaanhoitajan kanssa.

Itse suosittelen että jos tuntuu siltä että MTT:stä et saa hoitoa, niin varaa aika yksityiselle psykiatrille.
Se taasen tietysti maksaa..
Kannattaa hoitavan lääkärin kanssa keskustella myös päiväsairaalan vaihtoehdosta, se saattaisi sopia sulle täydellisesti.
Se on "sairaala" johon mennään aamulla ja sieltä lähdetään kotiin iltapäivällä.
Siellä on kaikenlaista toimintaa, ryhmäkeskustelua yms. sosiaalisesti kuntouttavaa meininkiä.

Mutta jos oikeasti haluat kuolla, jos itsemurha on tuntunut helpottavalta ja lohduttavalta vaihtoehdolta jo pitkään, niin älä tee sitä huolimattomasti.
Tuommoiset katolta lumihankeen hyppäämiset(?!?) ja epämääräiset viiltelyt ja riittämättömät määrät lääkkeitä/alkoholia kannattaa unohtaa.
Seurauksena saattaa olla esim. halvaantuminen, aivovaurio ym. mikä sitten pistää elämän todella helvetiksi.
En suosittele itsemurhaa, mutta nettiä tutkimalla löydät kyllä 100% varmat konstit.

Millä muuten yritit itsesi tappaa, tai aiot?
Itse "aion" lähteä kahden lääkkeen kombinaatiolla jolla kuolee täysin varmasti ja vielä hymy huulilla.

Haluan vielä suositella nettisivuja www.tukiasema.net, siellä on forumit ja chat missä on monia mukavia ihmisiä jotka kuuntelee ja jotka on samankaltaisessa jamassa.

Toivottavasti tää ei sua loukkaa, mut "tsemii, tsemppii ja hymyä huuleen"

Hei..
Tulin nettiin etsimään kaltaisiani. Äsken kirjoitin kirjettä parhaalle ystävälleni joka on tällä hetkellä toisessa maassa. Viimeistä kirjettä, tai ainakin niin olen ajatellut. Olen ollut myös yksin..viimeiset neljä kuukautta...ja niin surullinen. Kun poikaystävän kanssa tuli ero ei ole sen jälkeen ollut helppoa päivää.. olen koko ajan elänyt siinä toivossa että palaamme yhteen kun siitä oli ollut puhettakin...kesäkuussa näytti vielä hyvältä ja samoin heinäkuun alussa mutta nyt tuntuu että poikaystäväni on päättänyt jatkaakin eri tietä. Tämä ajatus saa minut hulluksi, niin hulluksi että kuolen mieluummin kuin katson vierestä tai yritän jatkaa eteenpäin. En yksinkertaisesti näe elämässä mitään positiivista! En ole nähnyt moneen kuukauteen...haluaisin kuitenkin jakaa ajatuksia asiasta vielä niiden kanssa jotka ajattelevat päätyä samaan ratkaisuun... kiinnostuneita?

Niin kauan kuin omistat elämän, omistat taikaa. Ymmärrän Sinua, mutta mitä sitten jos tekisit sen? Löytäisitkö onnen, ilon ja rakkauden sieltä, vai?
Ties vaikka huomenna kaikki muuttuisi...