Ei enää voimia tehdä mitään,olen väsynyt kokoajan,en saa aikaiseksi mitään.
En jaksaisi käydä koulua. Ei ole ystävia tai jos on nekin puukottaa selkään ja jättää,
ei ole poikaystävää. Ei ole kohta harrastuksiakaan..olen ihan loppu.
Koulussa käyn koska on pakko,mutta sinnekkään ei huvita mennä.
Sitä samaa se kuitenkin on yhtä piinallista p***aa. Ihmiset on
iloisia vaan nähdessään kuinka surkeasti jollain toisella menee!!
Tuntuu kun ne oikeen nauttisivat siitä miten toinen voi olla surullinen
ja apea.Tosiasiassa jopa näyttelen iloisempaa kuin olen.Olen ihan
100 % loppu,itsemurha ei ole kaukana.Vanhemmista eikä siskoista
ole apua.
En jaksaisi käydä koulua. Ei ole ystävia tai jos on nekin puukottaa selkään ja jättää,
ei ole poikaystävää. Ei ole kohta harrastuksiakaan..olen ihan loppu.
Koulussa käyn koska on pakko,mutta sinnekkään ei huvita mennä.
Sitä samaa se kuitenkin on yhtä piinallista p***aa. Ihmiset on
iloisia vaan nähdessään kuinka surkeasti jollain toisella menee!!
Tuntuu kun ne oikeen nauttisivat siitä miten toinen voi olla surullinen
ja apea.Tosiasiassa jopa näyttelen iloisempaa kuin olen.Olen ihan
100 % loppu,itsemurha ei ole kaukana.Vanhemmista eikä siskoista
ole apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yes !
En tiedä oletko kokeillut, mutta terve elämä auttaa.
Liikut - syöt ja nukut kunnolla.
Kun tuo kolmio on tasapainossa, voit hyvin ja autat muita heikompia.
Pitää tsempata kolmion tasapainossa. Jos paljon teoreettista elämää, niin silloin lisää fyysistä touhua.
Ai niin, yksi meinasi unohtua.
Vesi !
Jos ihmisen kehossa on liian vähän nestettä , tilanne on juuri tuo kuvailemasi.
Juo vettä vaikka 3-4 laisllista. laita hälytys 2-4 tunnin päähän ja kysy itseltäsi, oliko syy tämä.
Ihmisellä on tapana unohtaa heti asia, kun voi hyvin. Tällöin ei muista seuraavalla kerralla, että mistä se johtuikaan viimeksi.
Kokeile !
Itse syön ja nukun kunnolla ja liikuntaakin ainakin jonkin verran tulee koulumatkoilla, silti olen masentunut kun asun keskellä ei mtn vailla kunnon ystäviä ja mitään mielenkiintoista. Kouluun raahaudun vain pakosta ja siksi että se on suunnilleen ainut asia jossa näen tällähetkellä toivoa, portti mahdolliseen parempaan tulevaisuuteen, ilman melkoisen hyvää koulumenestystäni en tiedä viitsisinkö elää.
Minulla on auttanut paljon jutella muiden samoin tuntevien ihmisten ja nettiystävieni kanssa asioista, kannattaa puhua jollekin, oikeastaan juuri keskustelemalla lopulta olen tajunnut että ajoittainen syvä alakuloisuuteni ja se ettei mikään juuri koskaan innosta & enkä saa juuri mitään aikaiseksi johtuu nimenomaan masennuksesta.
Itsn en avoimesti ole vielä tästä kenellekään netin ulkopuolella kertonut, saan pidettyä alakuloisuuteni aika hyvin ulkokuoreni sisällä vaikka en mitenkään erityisen hyväntuulista edes näyttele.
Kannattaa siis tosiaan koittaa puhua jollekin, muista että masennuksesta voit varmasti päästä ylitse ja tulevaisuudessa kaikki on mahdollista... Varmaan lääkeapukin voi auttaa, jos et ole vielä niin kannattaa kertoa koulusi psykologille tai vastaavalle tästä, heillä on vaitiolovelvollisuuskin.