Tilanne on tämä, enää en voi jatkaa nykyisessä työssäni terveydellisistä syistä.
Työ on henkisesti ja ruumiillisesti liian kuormittavaa. Olen joutunut olemaan sairauslomilla aika paljon. Nyt on sitten niin että työnantaja ei voi järjestää kevyempää tötä. Työterveyshuolto on ehdotellut ammatin vaihtoa tai uudelleen koulutusta, kela luultavasti osallistuisi. Olen yli 50- nyt tarvis aika nopeestia löytyä joku vaihtoehto. Olisiko täällä ketään joka olisi ollut vataavassa tilanteessa, lähinnä vinkkejä ja tietoa kaipaisin
Työ on henkisesti ja ruumiillisesti liian kuormittavaa. Olen joutunut olemaan sairauslomilla aika paljon. Nyt on sitten niin että työnantaja ei voi järjestää kevyempää tötä. Työterveyshuolto on ehdotellut ammatin vaihtoa tai uudelleen koulutusta, kela luultavasti osallistuisi. Olen yli 50- nyt tarvis aika nopeestia löytyä joku vaihtoehto. Olisiko täällä ketään joka olisi ollut vataavassa tilanteessa, lähinnä vinkkejä ja tietoa kaipaisin
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen vapaaehtoisesti vaihtanut ammattiani kolme kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui 33-vuotiaana ja opiskelin uuden ammatin, johon työllistyin. Toisen ammatin hankin reilusti 4-kymppisenä ja nyt tämä työ, mitä teen vaatii vielä jossakin vaiheessa muodollisen pätevyyden eli minun tulee suorittaa korkeakoulututkinto loppuun. Olen nyt 54-vuotias ja suunnittelin 2 - 3 vuoden päähän tutkinnon suorittamisen.
Jos opiskelet 2 - 3 vuotta olet vielä nuorempi kuin minä. Monessa tutkinnossa huomioidaan työssä kertynyt osaaminen, joten sinun ei tarvitse suorittaa kaikkia tutkinnon osia. Tänä päivänä saa apua opiskelujen suunnittelemiseen työkkäristä, ammattioppilaitoksista ja oppisopimustoimistoista.
Jos lähdet koulutukseen, kannattaa ainakin tarkoin harkita ala. Emäntä vastaavassa tilanteessa kouluttautui jo vuosia sitten. Töihin pääsystä vain ei ollut tietoakaan, kunnes puolipakolla joutui oppisopimukseen hieman kouluttautumisestaan eroavalle alalle, jolle ei alunperin nimenomaan halunnut kouluttautua, koska epäili sitä liian raskaaksi, henkisesti. Kolme vuotta töissä, kunnes vihdoin uskalsi sanoa, ettei enää jaksa. Siinä kunnossa, ettei enää ole työntekijäksi millekkään alalle.
Olet myöhässä.
Voihan sitä ammattia vaihtaa koska tahansa. Ammatti eri asia kuin työ. Kun prakaa pää ja fyysinen terveys, se rajoittaa vaihtoehtoja todella paljon. PAinu ens töiksesi ammatinvalintaan, ne kattoo, onko sinusta enää mihinkään. Loispummieläkeläiseksi et ihan heti pääse, joten kyllä ne mieluusti laittaa sut johonkin huuhaa-koulutukseen tekemään höpönpöpö tutkintoja. Se vaan, mistä sitten töitä?
Jossain pienessä yhteisössä voi ehkä jotain töitä löytääkin, mutta avoimilla markkinoilla sun työikä meni jo.
Ei ollut tarkoitus masentaa, kaikki mahdollista. Mutta kukaan ei voi valita roiselle ammattia, vielä vähemmän järjestää töitä. Se on niinkuin itestäs kiinni. Ainahan noita juttuja kuulee, että vaihtoi alaa viiskymppisenä. Niinno, hoitopuolelle tai siivoamaan. Nissä hommissa pitää olla hyvässä kunnossa ja kun jo nyt ongelmia, eip taida olla sun aloja.
Sulla niinkuin kaks vaihtoehtoa, hyödynnät jotenkin entistä uraasi ja kouluttaudut muihin hommiin samanlaiselle alalle. Tai sitten lähdet täysin tyhjältä pöydältä. Mun mielestä monissa tapauksissa jälkimmäinen tekisi monelle hyvää.
Mutta laskeskele se, sä menet työkkärirumban läpi, kaikenmaailman kursseineen ja tutkintoineen. Haloo, olet pian varhaiseläkeiässä, ennenkuin olet valmis hakemaan töitä. Ei sen ikäistä paljon mihinkään palkata enää.
=DW=
En huomannut vastaustasi kun vastasin aloitukseen. Mutta kertaus on opintojen mummo ja oma vastine tuossa alapuolella.
ÄLÄ! MENE! LANKAAN! Nyt jos koskaan sinulla on mahdollisuus siirtyä vaikka varhaiselle sairauseläkkeelle. Jos olet rikki henkisesti ja fyysisesti, miksi lähdet "kouluttautumaan" sellaiseen, mikä ei johda kuitenkaan mihinkään. Paitsi byrokratian hampaisiin. Kela "luultavasti" osallistuu, kertoo sen, että ei takuulla osallistu.
Pyydä työnantajaasi irtisanomaan sinut ja antamaan perustelut, itse älä ota lopputiliä ÄLÄ missään nimessä tai olet lirissä! Ja heti perään haet sairauslomaa sairausloman perään kunnes sinulle tulee täyteen 300 Kelan sairauspäivää. Sitten haet B-lausuntoja, haet tietysti jo nyt ja niillä pistät eläkehakemuksen suoraan omaan eläkeyhtiöösi. Huom painotan sanaa 'suoraan' 'omaan' eläkeyhtiöösi tai mikä laitos se onkin. Missään nimessä ei Kelaan yhtään anomusta, paitsi sairauspäiväraha-anomukset.
Olen ollut vastaavassa ja tähtäimeni oli enää eläke, ei puolikuntoisena roikkuminen byrokratiassa ja onnistuin.
Asia on eri jos itse haluat roikkua työttömänä unelmoimasta uudesta kevyestä työstä ja todella pääset koulutukseen ja todella saisit kevyttä työtä.
Uutta ammattia en suosittele kenellekään yli viisikymppiselle. Mutta itsehän he hakkaavat päätänsä henkisen pahoinvoinnin seinään jos ovat hakatakseen.
Parasta on tämä olotila kun et ole enää sidottu arkeen ja voit tehdä mitä lystäät. Rahalla ei ole merkitystä. Vapaudella on.
...rahalla on merkitystä, ainakin silloin kun sitä ei ole.
Jos keplottelet itsesi eläkkeelle, mille tahansa niistä, on loppuvuosiesi tulot todella pienet. Mutta jos vapaus riittää, niin mikäs siinä.
Olet tyypillinen "ajattelija" kuten suurin osa 50 - 100 ikäisistä jotka ajattelee ensimmäisenä rahaa ennenkuin pystyvät edes wessaan istua. Wessapaperikin kun maksaa.
Paljonko sitä rahaa pitää olla, että "raaskii jäädä" eläkkeelle?
Ihminen ei tarvitse paljoa. On laskettu tosi asia, että ihmisen eläkekertymä sanotaan vuosilta 55 - 68 on niin pieni, muutaman kympin, että sen vuoksi moni pihi rehkii loppuun saakka - ja menettää henkensä usein.
Minä keplottelemalla keplottelin eläkkeelle ja onnistuin. Minulle riittää vapaus. Se onko minulla muuta omaisuutta, on eri asia. Mutta vaikka olisi miljoona, en sitä tarvitse minä eikä normaali tossunkuluttaja. Ei pysty kuluttamaan määrää enempää normaalissa elämässä. Vuokra ja ruoka. Ok. Ja jää kyllä matkusteluunkin ja moneen muuhun.
Pidin jo työelämässä usein sapatteja, en käynyt töissä rahan kiilto silmissä. Elämässä on muitakin arvoja.
Sairastaminen kallista lystiä.
Se on kallista yhteiskunnalle ja kallista yksilölle. Maa hukkuu loispummieläkeläisiinm jotka sairastelvat kymmeniä vuosia yhteiskunnanpiikkiin. Jotenkinkaan terveenä työuraltaan selvinnyt loispummi tulee paljon halvemmaksi.
Tässä nimenomaanihmisten eliniän kasvaminen, tai väkisellä kasvattaminen. Eläkeikiä säädetty silloin, kun harvempi edes eli niin vanhaksi. Nyt terveydenhuolto on sitä tasoa, että melkein mikä tahansa romukasa elää satavuotiaaksi. Tai oikeastaa elätetään.
Ammatit kuluttavat eri tavoilla. Huutava pula hoitsuista hoiteleen loispummeja, hoitsuja ei maassa riitä ja niissä hommissa tulee vikoja, jotka vaativat hoitoa, oravanpyörä on valmis. Työ asioissa pitäisi mennä niin, että nuorempana tehdään raskaampia hommia ja vanhemmiten kevyempiä. Ja koska elinikä korkea, työuria pitää pidentää roimasti, muuten maa menee konkurssiin.
Elikkäs ammatinvaihto kannattaa aina, mutta ehdottomasti nuorempana, ennenkuin on särkenyt itsensä. Kun vetää itsensä pachaksi viiskymppisenä ja odotettava elinikä 80, aiaiai.
Aloittaja on liian myöhässä. Erittäin omituisella tuurilla onnistuu pääsemään muutamaksi vuodeksi töihin. Sitten sairastelee loispummina kymmeniä vuosia. Ainoa järkevä, mitä tehdä (syanidipillerin ohella) on junailla itsensä pikimiten pois työmarkkinoilta.
=DW=
Kyllä sitä rahaa sen verran pitää olla, että jokapäiväiset menonsa saa hoidettua sekä myös yllättävät ylimääräiset kulut (oma tai lemmikin sairastuminen, kodinkoneen hajoaminen, ylimääräinen yhtiövastike...)
Tiedän mistä puhun. Olin pari vuotta aikuiskoulutustuen varassa, joka kohdallani oli nettona 1050 euroa kuussa. Täytyy sanoa, että vain harvana kuukautena se riitti menoihin, vaikken todellakaan kovin leveästi ole koskaan elänyt - onneksi oli säästöjä, jotka kantoivat tuon ajan yli.
Sanoisin, että tällaisella pääkaupunkilaisella yksineläjällä, joka asuu omistusasunnossa, pitäisi nettoeläkkeen suuruus olla jotain 1200 euron luokkaa, jotta oltaisiin on the safe side.
Meitä on paljon sellaisia, jotka tykkää tehdä työtä. Olet muuten väärässä tuosta superkertymästä yli 6-kymppisillä, ero on satoja euroja kuukaudessa.
Minä tunnustaudun "ajattelijaksi" mutten suinkaan ajattele rahaa ensimmäisenä, paitsi silloin kun pitää maksaa jotakin. Olen rikkaan perheen lapsi, joten tiedän mitä rahalla saa ja mitä ei; ei sillä saa mitään merkityksellistä mutta kaikkea mukavaa ja elämää helpottavaa kylläkin.
Pointtini on se, että viihdyn työssäni ja haluan tehdä töitä, minulle eläkkeelle pääseminen ei ole mikään saavutus tai keplottelun kohde - tätä muuten viestin aikuisille lapsillenikin "työn tekeminen on antoisaa"
Lopuksi kommentti ajattelijoille (kuten "Mieti tarkkaan", joka ajattelee meidän "ajattelijoiden puolestakin) ja meille "ajattelijoille", meidän on kai turha ihmetellä nuorison haluttomuutta työelämään kun moni meistä kiroaa työssäkäyntiä ja työntekemistä.
Paitsi ammatti, niin myöskin toimiala vaihtui viimeisen kerran 56-vuotisena.
Aikaisempiakin kokemuksia vaihdoista oli.
En ollut sairas vaan olosuhteet johtivat vaihtoihin.
Kyllä yli viisikymppinen voi vaihtaa alaa sekä myös työllistyä työttömänä, sen sijaan kuusikymppisellä on jo huonompaa.
Ei kannata tuijottaa sitä koulutusta, vaan hakea kaikkea mahdollista, mitä kuvittelee kykenevänsä oppimaan työn kautta. Jos lisäkoulutusta tarvitaan, sitä voi hankkia työn ohella. Tämä tietysti sulkee pois tehtävät, joihin on ns, muodolliset pätevyysvaatimukset, mutta niitähän on kuitenkin vain osa työpaikoista.
Eikä kannata mennä mukaan siihen yleiseen itkuvirteen, että on muka liian vanha. Kyse on omista asenteista ja omasta vakuuttavuudesta.
Kokemus.
Kokemus on osoittanut, melkein mihin tahansa vaaditaan nykyään koulutus, hyvin harvassa työt, mitä voi tehdä ilman.
=DW=
Minä menin vaativaan asiantuntijatyöhön tuntematta edes alan perusterminologiaa.
Tuo ei siis alkuunkaan pidä paikkaansa. Työn kautta asioita opitaan.
Pitääpi olla koulutus, että pääsee töihin, etenkin vaativiin tehtäviin.
Tässä on yks juttu, mitä ihmiset ei tajua. Koulutus ja ammatti kaksi eri asiaa. Ikinä en ole nähnyt maisterin paikkaa auki, muilla nimikkeillä maistereille kyllä töitä sitten löytyykin, yleisin kai opettaja. Virkaa ei saa, ilman virallista tutkintoa, jotain sijaisuuksi kyllä ja siihenkin pitää olla tietyt opinnot suoritettuna.
Ammatin oppiminen koulutuksen lomassa venyttää opiskeluaikoja. Työnantajat haluavat valmiita työntekijöitä, jos joutuvat palkkaakin maksamaan. Mihinkään "asiantuntijan hommiin ei pääse, jos ei ole sekä koulutus, että ammattitaito kunnossa.
Työnkauttaoppiminen sopii lähinnä yksinkertaisiin suorittaviin töihin, ei mihinkään vaativaan hommaan.
=DW=
Ei koulutus vaan osaaminen ja oma asenne! Ne ratkaisevat.
Kun ei nirsoile reunaehtojen kanssa niin palkallisia töitä löytyy.
Kotipaikkarakkaus, tehtävän sisältöön ja puitteisiin kohdistuvat vaatimukset sekä pakan ja etuuksien suhteen itse asettamat vaatimukset saattavat rajata mahdollisuuksia.
Kahdesti aloitin vakituisessa työssä pienellä palkalla periaatteella:
Pitääpi olla osaamista ja näyttöä siitä! Parin ensimmäisen työpaikan jälkeen minua ei pyydetty esittämään mitään papereita.
Lopetellessani vakituisia askareita oli "asiantuntijan hommiin" suorastaan imua.
Kertaakaan ei tarvinnut hakea mitään.
Tarjoajat tiesivät osaamiseni ja asenteeni. Toimalasta riippumatta.
"Työn kautta asioita opitaan."
Jossakin saatetaan oppiakin. Vaan ei kaikkia töitä.
Sattuneesta syystä minulla oli kauan sitten tilaisuus verrata näitä "työn kautta vuosikymmeniä oppineita" ja ammattikoulusta tulleita asutonasentajia keskenään.
Jos vielä alalla olisin, niin en taatusti ottaisi ainuttakaan "työn kautta oppinutta" töihin! Kun teoriapuoli puuttuu täysin, ei korjauskaan voi onnistua, ei sitten yksinkertaisinkaan asia! Eikä vikaa osta hakea, kun ei vuosikymmenienkään kokemuksella ymmärretä laitteitten tointaa eikä tointaperiaatetta. Pitää osta se teoriapuolikin ja hyvin, muuten tulee vain sutta ja sekundaa ja liikkeelle pelkkää tappiota.
Sananlasku sanoo, ettei oppineet ojaa kaiva. Kyllä se ojankaivuussakin pitää olla selvänä miessä, miten se oja kaivetaan. Muuten siitäkään ei tule kuin turhaa työtä. Ojankaivuun nyt lapiopelinä varmaan oppii tekemälläkin, luulisin.
Kylklä se vain onnistuu vaativiin hommiinkin ilman alan koulutusta. Miksi sitä ei haluta tajuta?
Pohjalla voi olla vaikka minkälainen koulutus, sillä ei ole merkitystä.
Muodolliset pätevyysvaatimukset ovat esim. lääkärin ja peruskoulun opettajan töissä. Mutta enin osa etenkin yksityisen puolen töistä on vailla muodollisia pätevyysvaatimuksia.
Siitä vaan hakemaan! Eihän sitä koskaan tiedä, minne saakka omat eväät riittävät, jossei pistä itseään likoon. Eikä tämä ollut eka kerta, kun vaihdoin ihan täysin uudenlaisiin hommiin uudelle alalle.
Miksi otat esimerkkejä joistain amispelletöistä?
Minulla on päinvastaisia kokemuksia.
Nuoret tuijottavat monitoriin kykenemättä yksinkertaisiin johtopäätöksiin oireiden perusteella.
Yksi, yksinkertaisin esimerkki.
Takuuaikana autoni akku tyhjeni hiljalleen.
Eräs itseoppinut tuttavani vilkaisi kytkentäkaavioita, kokeili muutamaa sulaketta ja sanoii 9-sulakkeen virtapiirissä olevan oikosta.
Kyse oli sivupeilin, takalasin ja istuimine lämmityksestä.
Irroitin sulakkeen ja varasin ajan myyjän korjaamoon.
Menin sovittuna aikana ko. korjaamoon mutta paikallinen työnjohtaja kertoi ettei heillä ole tarvittavaa tietsikkavarustusta vaan minun täytyy mennä naapurikaupunkiin.
Vaikka kerroin tuttavani tekemän häiriörajauksen ei se herättänyt vastakaikua tj:ssa.
Jälleen parin viikon kuluttuya huoltamoon mutta tällä kertaa naapurikaupungin suureen merkkihuoltamoon.
Autoni haukotteli hallissa johdoissa kiinni 6-tuntia.
Välillä sen eteen oli ajettu samanlainen haukottelemaan.
Vaihtoivat takuuseen mm. laturin.
Ajelin kotiin hyvillä mielin mutta muutaman päivän kuluttua ilmeni, ettei vika ollut poistunut.
Kaverini vilkaisi värkkiäni uudelleen ja totesi ko. virtapiirin releen sijaitsevan ohjauspylvään "viiksessä".
En enää jaksanut jähistä "merkkiin erikoistuneiden ja koulutuksen saaneiden erikoisasentajien" kanssa vaan ostin ko. viiksen enkä halpuuden vuoksi edes lähtenyt esittelemään laskua.
Itseoppinut pystyi päättelemään häiriökohdan mutta nuoret, koulutetut, tietokonavusteiset heput eivät siihen kyenneet.
Eikä ole ollut ainoa vastaava tapaus mutta yksinkertaisuudessaan ja typeryydessään kuvaavin!
Vieköhän liika koulutus ja luottamus tietokoneisiin kyvyn loogiseen ajatteluun?
Autot muuttuneet.
Nykyautoissa niin paljon kaikenlaista elektroniikkaa, että testerihän se melkein aina pitää kaivaa esiin. Sellaisia entisaikojen autokorjaajia enää harvassa, eikä niille enään kai oikein töitäkään, kun testerit kalliita pikkupajoille. Eikä vanhanajan autokorjaaja puolestaan tajua kerrassaan mitään, ilman niitä.
Itellä ois paljon kiintoisia kommelluksia autokorjaamoista kerrottavana. Huvittavin oli kai, kun arjalainen muskeliauto pomppasi katastuksesta, uks väljä raidetangonpää. Vain korjaamolle, että vaihtakaa se. Tunnin päästä soittivat, että koko etupää romua, simpukat, pallonivelet vieteri, iskarit jne Iso remontti. Nojoo, käskin nyt aluksi laittamaan sen tilatun osan. Sitten lasketin kustannusarvion remonttia varten. Lopuksi vaan ihmettelin nykyautojen löyhyyttä, kun parissa päivässä menee katsastuksen jälkeen tuohon kuntoon, että käyn nyt kaikenvaralla konttorilla näyttämässä, jos vaikka löytävät vielä lisääkin vikoja. Korjaamon työnjohtajan naama oli kummallisen näköinen.
Enpä tiedä, mulla oli vuosikaudet mystinen sähkövika, akku tyhjeni itekseen. Sitä haettiin vaikka kuinka monella korjaamolla, pikkupajasta erikoisliikkeeseeen. Ei sitä vikaa ole löytynyt vieläkään, laitoin päävirtakytkimen.
Korjaamoitten työt kaavamaisia, paikallistetaan vika ja vaihdetaan osa. Ei ne oikein muuta ala edes tekemään. Mielenkiinnolla odottelen, kun nykyautot tulevat vanhoiksi, että eikai niitä enää kukaan osaa korjata, paalaamoon vaan ja uusi tilalle.
=DW=
Niin ovat! Looginen ajattelu ja päättelyky tuskin haittaavat vieläkään.
Nuo "ammattitaistoiset" luottavat tietsikkaan ja muu ajattelu näyttää unohtuneen.
On todella tilanteita joissa esimerkiksi akkukengän irroitus sotkee koko systeemin ja yksinkertaisimmillaan estää autoon pääsyn tavallisin menetelmin mutta kyllä vieläkin on tilanteita joissa ajattelu on poikaa.
Jouduin työn vuoksi pitkälle sairaslomalle, siis puoleksi vuodeksi, mutta senkään jälkeen paluu entiseen työhön tuntui mahdottomalta. Koska työterveyshuolto oli kuvioissa mukana tein aika lailla yhteistyötä heidän kanssaan ja jonka vuoksi koen asioiden edenneen joustavasti eteenpäin. Tosin tiukka päätökseni oli, etten missään nimessä halua eläkkeelle sitäkin vaihtoehtoa sivuutettaessa.
Työterveyslääkärin ja minun yhteisellä ponnistuksella sain Valtiokonttorista päätöksen uudelleenkoulutusrahasta. Tietenkin minun piti olla itse koko ajan hyvin aktiivinen ja juostava ympäriinsä, mutta siten myös vastaanotto oli joka paikassa myönteinen. En sen takia aina tajua,mitä ihmiset manailevat vastaavissa tilanteissa, koska koin tulleeni suorastaan hemmotelluksi. Tai ehkä vain osaan arvostaa tukea, jota sain pitkään?
Joten jos olet etsimässä uutta mahdollisuutta varaudu kohtaamaan epävarmuutta ja tyhjiäkin hetkiä. Ne kuuluvat asiaan. Antaudu sinua auttavien käsiin ja luota, että saat apua kuin olisit hirveän kriittinen tai liian pelokas. Myönteisellä asenteella näet enemmän mahdollisuuksia ja tilaisuuksiasi. Usko pärjääväsi, niin pärjäät. Ja vältä ikäisiämme ihmisiä. Viisikymppiset ovat aivan karmeita marmattajia, joiden tukeen ei kannata luottaa. He ankkuroivat sinut savisiin vesiin ja näkevät vain synkän tulevaisuuden. Kuuluu siis ikään, joka helpottaa kyllä, mutta omalla kohdallani olen saanut hutkia aika monet viisikymppiset neuvojat tieltäni pois. En olisi saavuttanut yhtään mitään, jos olisin pelkästään luottanut ikäisteni ihmisten mielipiteisiin :D
Onnea ja voimia eteenpäin!
------En olisi saavuttanut yhtään mitään, jos olisin pelkästään luottanut ikäisteni ihmisten mielipiteisiin-------
Juuri näin. Mutta kyse ei ole yksittäisten ihmisten mielipiteistä, vaan siitä, että niitä markkinoidaan meille yleisenä totuutena. Pitää osata erottaa, mikä on totta, mikä puppua.
Koskaan ei tiedä, mihin saakka omat rahkeet riittävät, ellei kokeile.
Olen pitänyt periaatteenani, että vastuu on työn teetättäjällä.
Minä teen parhaani. Jos se ei riitä niin vaihtakoot henkilöä.
Kokemusteni perusteella teetättäjäpuolen kontrolli on ollut riittävä.
Äskettäin täysin uuden alan opiskelleena voin sanoa, että omista opiskelukavereistani parhaassa taloudellisessa asemassa näyttivät olevan juuri terveydellistä syistä alaa vaihtavat eli ilmeisesti et menettäisi mitään jos nytkään et voi enää jatkaa omassa työssäsi. Kouluttautuminen ja koulutus on aina jotain uutta itselle ja harva tänä päivänä jatkaa yhdessä työssä tai samalla alalla koko työuraansa.
DW, sanoi mitä minä sanoisin.
50 ja uusi, niin jos osaat myydä, tai osaat talouden-tehdä rahaa jota yhteiskunta antaa, niin taitoa tarvitaan ei käsiä.
50 siivoojan uudelleen koulutus?? Köyhä ja raihnainen? Ei rikkaastav perheestä? Nikkeliä vai???
OLEN OLLUT 3-5 ERI AMMATISSA JA PARAS OLI VIIMEINEN OLIN YRITTÄJÄ.
Hupsu tein 72v töitä,kun yrittäjä ei malta lopettaa ennenkuin ei kynnyksen yli pääse.