Olemme täysin vastakohtia monissa asioissa. Vedämme kuitenkin toisiamme puoleemme magneetin lailla. Sydän sanoo: "kyllä", mutta järki sanoo: "juokse karkuun".
Voiko kaksi erilaista ihmistä täydentää oikeasti toisiaan? Tuleeko elämästämme vaan taistelua, jos jatkamme?
Ihastunut olen, mutta pelkään...
Voiko kaksi erilaista ihmistä täydentää oikeasti toisiaan? Tuleeko elämästämme vaan taistelua, jos jatkamme?
Ihastunut olen, mutta pelkään...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Epäonnistumistako? Elämättä jättäminenkin jättää jälkeensä tyhjyyden, ei vain
epäonnistuminen.
Millaiset elämänne sitten on? ajatuksiltaan, koulutukseltaan, kaveripiiriltään. Ainakaan ulkoistenseikkojen ei pitäisi liikaa antaa vaikuttaa.
Myös uskonnolliset asiat kenties, lapsuus nuoruus.
Kaksi hyvinkin erillaista ihmistä voi kasvaa hyvinkin yhteen, yhdeksi, ilman sitä mitä muut siitä sanoo. Myös kahdella erillaisella voi olla paljon annettavaa toiselle, jos taas olisi liian samanlaisia. Ei välttämättä liika samanlaisuuskaan hyvästä ole.
Plus ja miinus napahan vetää toisiaan puoleensa, jos sitä näin hassusti miettii.
Syväjäädytä itsesi.
Kokeile, saat tietää.
Ihmiskokeita.
Mulla on justiin sama tilanne
minä: mies:
kristitty- ateisti
nipottaja- huoleton
tempperamenttinen- rauhallinen
ujo- ulospäinsuuntautunut
rationaalinen- irrationalisti
Tosin joitain yhteisiä piirteitä meistä löytyy:) Esimerkkinä harrastus, ja musiikkimaku.
Meillä myös
Aikaa. Kun järki sanoo: juokse karkuun, juokse karkuun.
Jos vetovoimaa on, anna viedä. Järki on sitä mitä tiedät tietäväsi, tunteet on paljon isompi paketti kaikkea havainnoimaasi, myös sitä mitä et pysyt analyyttisesti erottelemaan. Mikä onkaan palkinto siitä että tekee elämässä vain näennäisesti "järkevä" valintoja? Tylsä, väritön ja tunneköyhä elämä? Seikkailemaan siitä!
ihana viesti :) Taidan pistää toteutukseen