Kauhea asiakas!

oma napa!

Mikä hitto ihmisiä vaivaa!!??? Asiakas kun astuu vaatekauppaan sisään tiedossa ei ole kuin on napa! Auta armias jos hän ei saa just sellasta palvelua kuin mielessään haluaa, pitäisi myyjien nykyään osata lukea ajatukset!! Asiakas tulee ja näyttää tuotetta ja kysyy "onko tämä ainoa tällanen jota teillä on"? Myyjänä sanon, että niitä on tuolla takana lisää ja käyn näyttämässä hänelle kyseisen telineen, missä on kyseistä tuotetta useita erilaisia. Se asiakas, n. 30-v nainen oli niiiiiin huonotuulisen näköinen, samoin hänen miehensä ja heidän raukka pieni poikan käveli ihan hiljaisena perässä. Käsitin, että he tahtovat katsella itse ja en häirinnyt sen enempää, vaan menin palvelemaan asiakasta, joka selvästi halusi apua.

Tietty just se aikaisempi asiakas olisi halunnutkin sitä apua ja se oli hänelle maailmanloppu, kun ei sitä saanut!! Anteeksi vain, mutta voi sitä itsekin asiakas aukaista suunsa ja pyytää sitä apua! Tämän takia asiakas lähettää esimiehelleni kauhean valitus mailin myyjän käytöksestä. Niin raivostuttavaa... minkälainen ihminen sekin nainen oikein oli, kun ei osaa itse valita itselleen mieleistä vaihtoehtoa ja sovittaa sitä!!?? Kuinka avuton täytyy olla, ettei oikeasti itse osaa valita tai aukaista suutaan ja pyytä apua? Eikö ihmiset oikeasti tajua, että myyjä on ihminen ja virheitä voi sattua...asiakkaan täytyy heti tehdä itsestään TÄRKEÄN ja raportoida myyjän esimiehelle, että hän sai huonoa palvelua. Tosi reilua. En todellakaan unohda sitä asiakasta. Jos tässä samassa kaupungissa asutaan, niin voi olla, että joskus saan tietää missä olet töissä ja auta armias sitä palautteen määrää sinun esimiehelle jonka tulen antamaan jostain sun tehtävästä...

Eikö ihmisillä ole elämässään muuta, kuin kaupoissa kiertely ja itsensä tärkeäksi tekeminen?! Myyjälläkin voi olla stressaava kausi elämässään menossa ja keskittyminen töissä voi herpaantua... itselläni on elämässä lähiaikoina tapahtunut sellaisia (pahoja) asioita, mitä joku ei voisi edes kuvitella. Joten ANTEEKSI nyt vaan, että et saanut sillä kertaa täydellistä palvelua. Jos asiakas saa myyjältä "huonoa" palvelua, niin voisi hän miettiä sellaistakin, että myyjällä on voinut ilmaantua ahdistusoireita ja sen takia ei ehkä pysty hymyilemään "täydellisesti" jne., ja se voi olla ohimenevää. Ei tarvitse aina ajatella, että myyjän on just HÄNTÄ kohtaan "tyly"!!

Tältä asiakkaalta haluan vaan kysyä, että oliko se oikeasti niin kauheata, ettet saanut sitä apua sen vaatteen valinnassa, että siitä täytyi lähettää palautetta ja pilata työpäiväni ja tulevatkin työpäivät?? Olet oikeasti maailman kauhein ihminen.

5

570

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 14 + 14

      Vaatekaupassa tulee ensin torjuttua myyjän avuntarjoukset, mutta sitten mielenkiintoisen vaatteen löydyttyä olenkin jo nykimässä myyjää hihasta. Niin se vain menee. :)

      En viitsi tuhlata omaani enkä myyjän aikaa, ellen oikeasti ole astunut kauppaan ostomielellä. Joskus kuitenkin mieli muuttuu.

      Suomalainen ei ehkä osaa ottaa asiakaspalvelua vastaan ja mieluiten vain kyselee töksähteleviä kysymyksiä...

      Myyjä ei todellakaan voi lukea asiakkaan ajatuksia, ellei tämä selkeästi niitä ilmaise. Toisaalta myyjän työhön kuuluu vaativankin asiakkaan palveleminen...

    • aspa minäkin.

      Ymmärrän fiiliksesi. Ihmisten kanssa työskentely voi olla todella vaikeaa silloin kun itse on stressaantunut ja käy läpi jotain henkilökohtaista kriisiä elämässä. Asiaa ei todellakaan auta se, että ihmisistä on tullut todella itsekkäitä nykyään, oma napa tärkein ja muilla ei väliä.

      Itsekin teen töitä ihmisten parissa ja itselläni on taipumusta toistuvaan masennukseen. Silloin kun olen uupunut/masentunut niin en tosiaan jaksaisi yhtään mitään negatiivista. Aina ollaan valittamassa mitä pienemmistäkin asioista ja ollaan niin loukkaantunutta kun kuvitellaan olevansa ainoita ihmisiä maailmassa ja muiden pitäisi osata niitä ajatuksia lukea.

      Itse en juurikaan jaksa hätkähtää vaikka kaupan kassalla sattuisin saamaan joskus epäystävällistä palvelua. Minulla on omatkin ongelmani ja ymmärrän myös sen että muilla ihmisillä omansa. Aina ei jaksa olla niin pirteä ja hymyilevä, vaikka sitä tässä yhteiskunnassa odotetaan. Monestihan asiakaspalvelutilanteet ovat myös vastavuoroisia. Itsekin palvelen väsyneenäkin mielellään ystävällisesti asiakasta, joka kohtelee minua kunnioittavasti, mutta jos kohdalle sattuu joku kaikesta valittava törkimys niin varsinkaan väsyneenä on turha odottaa että jaksaisin kovin ylipirteän ystävällinen olla. Ihmiset ovat nääs peilejä toisilleen ja niin metsä monesti vastaa kuin sinne huudetaan. Aspatkin ovat ihmisiä luonnollisine tunteineen, tässä kovia arvoja ihailevassa nyky- yhteiskunnassa tosin ei inhimillisyyttä suvaita varsinkaan työelämässä.

      • Kaikki on hyvin!

        "Aina ollaan valittamassa mitä pienemmistäkin asioista ja ollaan niin loukkaantunutta kun kuvitellaan olevansa ainoita ihmisiä maailmassa ja muiden pitäisi osata niitä ajatuksia lukea."

        Täysin riippumatta siitä, mikä on työsi, voi vain todeta, että vika on omassa asenteessasi.

        Ihan turha höpöttää mistää toistuvista masennuksista. Pystyt kyllä itse päättämään, mitä ajattelet. Onko tuo edellä lainattu ihan oikeasti se, mitä haluat lähimmäisistäsi ajatella? Vai kuvaako se sinua itseäsi?

        Odotat muiden ottavan huomioon sinun kulloisenkin mielentilasi, mutta sinulla ei ole siihen velvollisuutta tai kykyä. Millaista sinunkaltaisesi kanssa on elää? Mieti nyt vähän!

        Väität perusteettomasti, ettei inhimillisyyttä suvaita työelämässä. Minusta asia on kyllä ihan päinvastoin. Olen aina saanut kollegoilta tukea ja ymmärrystä, kun on ollut vaikeuksia. He ovat myös aina iloinneet kanssani, kun elämä on hymyillyt. Minulla nimittäin on paljonkin hetkiä, jolloin kaikki menee hyvin ja päivä on täynnä ilonaiheita. Onko sinulla? Vai kieltäydytkö näkemästä niitä, kun on niin kiva rypeä kurjuudessa ja saada siitä oikeutus toimia toisia kohtaan miten vain?

        Jokaisella meistä on mahdollisuus ihan itse päättää, miten suhtautuu kanssaeläjiinsä.


      • aspa minäkin
        Kaikki on hyvin! kirjoitti:

        "Aina ollaan valittamassa mitä pienemmistäkin asioista ja ollaan niin loukkaantunutta kun kuvitellaan olevansa ainoita ihmisiä maailmassa ja muiden pitäisi osata niitä ajatuksia lukea."

        Täysin riippumatta siitä, mikä on työsi, voi vain todeta, että vika on omassa asenteessasi.

        Ihan turha höpöttää mistää toistuvista masennuksista. Pystyt kyllä itse päättämään, mitä ajattelet. Onko tuo edellä lainattu ihan oikeasti se, mitä haluat lähimmäisistäsi ajatella? Vai kuvaako se sinua itseäsi?

        Odotat muiden ottavan huomioon sinun kulloisenkin mielentilasi, mutta sinulla ei ole siihen velvollisuutta tai kykyä. Millaista sinunkaltaisesi kanssa on elää? Mieti nyt vähän!

        Väität perusteettomasti, ettei inhimillisyyttä suvaita työelämässä. Minusta asia on kyllä ihan päinvastoin. Olen aina saanut kollegoilta tukea ja ymmärrystä, kun on ollut vaikeuksia. He ovat myös aina iloinneet kanssani, kun elämä on hymyillyt. Minulla nimittäin on paljonkin hetkiä, jolloin kaikki menee hyvin ja päivä on täynnä ilonaiheita. Onko sinulla? Vai kieltäydytkö näkemästä niitä, kun on niin kiva rypeä kurjuudessa ja saada siitä oikeutus toimia toisia kohtaan miten vain?

        Jokaisella meistä on mahdollisuus ihan itse päättää, miten suhtautuu kanssaeläjiinsä.

        Vilpittömät onnitteluni sinulle, mikäli onni on niin hyvin potkaissut että elämässäsi on kaikki hyvin ja työpaikallakin ilmapiiri hyvä ja tukeakin saat.

        Kuitenkin kaikilla ei asia ole näin. Luulisin, että mikäli sinullekin tulisi joskus voimavaroja verottavia kolhuja elämääsi, niin osaisit ehkä eläytyä sellaisten ihmisten elämään, jotka eivät jaksa olla sata lasissa joka hetkellä. Varsinkaan kun tukea et saa mistään. Sinun henkilökohtaiset kokemuksesi työelämästä / elämästä ylipäätään eivät ole minun henkilökohtaisia kokemuksiani ja siten niitä on turha vertailla.

        Elämäntilanteemme selkeästi ovat erilaisia. Minullakin on kyllä hyviä hetkiä ja paljonkin ilonaiheita elämässä, mutta tarkoitinkin kyllä että ihmisten kanssakäyminen on ihan vuorovaikutukseen perustuvaa. Voimme kyllä itse vaikuttaa siihen miten meitä kohdellaan ja juurikin siksi pyrin olemaan itse asiakkaan asemassa ystävällinen asiakaspalvelijoille ja minulle ei ole maailmanloppu jos he eivät jaksa olla hymy korvissa. Selkeästi et koskaan elämässäsi ole kokenut syvää masennusta, kun mielestäsi se perustuu vapaavalintaiseen kurjuudessa rypemiseen. Silloin kun ei voi hyvin, on ihan luonnollista että ei jaksa negatiivista mutta valitettavasti jokaisen pitää tässä yhteiskunnassa tehdä työtä elääkseen. Ehkä jos itse depressioon joskus sairastut niin huomaat ettei se ole asennekysymys.

        Kyllä jokaisella onkin vastuu itsestään, sitä en kiistä mutta yhteisöllisyyttä voisi olla enemmänkin ja muiden ihmisten huomioon ottamista. Joka tilanteissa. Kaikki eivät ole niin vahvoja että kestäisivät mitä vain hymy korvissa ja niin kylmiä ettei mikään vaikuttaisi itseen. Ja siksi en kaadakaan omia ongelmiani työssään toimivien asiakaspalvelijoiden niskaan käyttäyttymällä tökerösti, enhän voisi olettaa saavani kovinkaan hyvää palvelua jos näin toimisin koska tiedostan sen realiteetin elämässä että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja ihan joka tilanteessa. Ja työni hoidan kyllä ilman että olettaisin kenenkään minun mielentilojani ymmärtävän tai edes tarvitsevan ymmärtää. Välillä se silti ottaa koville, vaikka pääosin siitä nautinkin. Mutta siksi onkin hyvä valittaa joskus. ;)


    • mmmm9

      Juuri tämän tähden on nettiostokset keksitty helpottamaan elämää.
      Eräs tuttu sanoi että on jo mennessään vaateostoksille valmiiksi ahdistunut, kun on vaikea löytää sopivaa.
      Hankala asiakas valittaa jokatapauksessa, ettei syy ole sinun. Muista on muitakin kuin sellaisia.
      Yleensä joka tietää mitä tahtoo, selviytyy vähemmällä tuskalla ostoksista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oi mun haniseni

      Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli
      Ikävä
      28
      5365
    2. Kyllä mulla on sua ikävä

      Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm
      Ikävä
      13
      3964
    3. Hei rakas sinä

      Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle
      Tunteet
      40
      3207
    4. IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.

      IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm
      Maailman menoa
      51
      2820
    5. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      285
      1332
    6. Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista

      Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas
      Ikävä
      86
      1318
    7. Haluaisin lähettää sulle viestin

      Mutta en enää uskalla. Miehelle.
      Ikävä
      60
      1203
    8. Miellytänkö sinun silmää?

      Varmaan ainakin vähän, jos tykkäät minusta. Siis jos tykkäät.
      Ikävä
      79
      1139
    9. Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.

      Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul
      Maailman menoa
      396
      1122
    10. Nainen, meidän talossa on säännöt

      1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E
      Ikävä
      215
      1101
    Aihe