olla näiden parisihde ongemien takia, niin masenutunut ettei minusta ole kellekkään mitään iloa. Juoksen vain ihmisiä pakoon.
Taidan
turha elämä
18148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Niin monta kertaa joutunut satutetuksi etten ole enää varma uskallanko enää heittäytyä r:llä alkavaan tunteeseen, jos se vielä joskus kohdalleni osuu.
Juokse minun luokseni ;-) voin silittää sun hiuksia ja olla tukena. Olen siinä hyvä. Kuuntelemisessa.
En taida tuntea enään mitään.
No, nyt pää pystyyn. Sinä olet aivan hyvä ja arvokas sellaisena kun olet, kukaan ei vaadi enempää. Muista, kukaan ei ole täydellinen.
Kamalaa jos sellainen löytyisi. Ihmisyys kehiin, kaikki olemme jotenkin puutteellisia, mutta silti niin ihania omina itsenämme.
Ei juuri nyt lohduta. Ei se mene noin, vaikka luullaan. Kuten ei moni muukaan asia, miten yleisesti luullaan. En koe enään intohimoa mihinkään. Surkeaa.
juttu täällä.En tosin ole viime vuosina kärsinyt parisuhde ongelmista,muuten vaan vellihousu niissä asioissa,juoksen pakoon minäkin:(
Osaatko kertoa syytä sille pakoonjuoksulle?
varmaan,että joudun taas pettymään.Rakastun ja tipun taas pilven reunalta,kun kaikki menee myttyyn.
Meneekö viestisi miehelle vai naiselle?
Itsekin pelkään. Sitä pettymistä. Sitä etten riitäkään. Ei johdu kaipaamastani henkilöstä vaan aiemmista ihmissuhteista.
kun tapaat ihmisen, jota rakastat et enää pakene. Niin se vain menee....
Miten voi rakastua, jos ei uskalla tutustua/tehdä asian eteen mitään? Tyydyn vain kaverisuhteisiin ei tarvitse pelottavaa tunne-elämää pelätä. :(
No ei se välttämättä ihan niinkään mene...
Voi tavata ihmisen, johon rakastuu...mutta jos ei saakaan vastakaikua...
Se toinen pakenee...ja itse jää vaan kiertämään kehää...
vain uskallettava ottaa. elä mielummin täysillä kuin jätät elämättä. elämä kuitenkin on niin rajallinen, sitä ei kannata tuhlata.
itse ihastuin kovasti, mutta pieleen meni. hetkeäkään siitä en kadu, vaikka nyt ikävä onkin. ja kova. mutta tästä selviää, vaikka jonkin aikaa onkin paha olla.
pelkureita taitaa olla enemmänkin liikkellä. Ei vain taideta uskaltaa ottaa riskiä, että rakkaus voi satuttaa....Pitäisi vain uskaltaa...
Eli jätän elämättä. Ohanse jo nähnyt siksi minusta ei mitään hyvää tullut siinä missä olin oikeasti hyvä. Pelko on pääni pahin vihollinen. Se estää elämästä.
Pitäisi uskaltaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. En haluaisi kuitenkaan olla loppuelämääni yksin, mutta en myöskään sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa riepotella, satuttaa ja paiskoa maahan.
Mikä sen pelon on aiheuttanut, joku aiemmin sattunut/tapahtunut asia ihmissuhteissa?
Elämää pitäisi elää, ottaa riskejä, uskaltaa, olla oman elämänsä herra jne. mutta pelon saadessa kuristusotteen siitä otteesta on vaikea päästä irti vaikka kuinka yrittäisi uskaltaa, elää ja ottaa riskejä.
Kaikenlaiset epävarmuudet ja pelot.....Jonkinsortin neurologinen poikkeavuus.