Kertokaapa sellaisia unia, jotka olette muistaneet kautta vuosien jotenkin merkittävinä ja erityisinä... Jotka ovat kenties muuttaneet koko elämänne, tai ainakin kertoneet jonkinlaisesta siirtymävaiheesta sisäisessä tai ulkoisessa kehityksessänne? Tai sitten jääneet totaalisiksi mysteereiksi?
Enivei, unia, joissa on ollut jotain "elämää suurempaa", maaginen tatsi...
Enivei, unia, joissa on ollut jotain "elämää suurempaa", maaginen tatsi...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näin kerran unen strutsin munasta. En ole nähnyt strutsin munaa livenä, mutta kyllä se oli unessa iso.
Tosi pienenä näin monesti painajaisia pöllöistä ja kerran näin jotenkin haluusinaationa hereillä ollessani pinkkipaitasen pöllön kutovan jotain mun seinässä.
Johtuu varmaan siitä, että kun mun broidi oli jotai 2-wee ja sil oli ihan vaaleet hiuxset nii joku iso huuhkaja meinas käydä sen kimppuun ku luuli varmaa jänösex. Mut eipäs saanu mukaansa..
Olen nähnyt isoja unia tottakai. Olen myös haaveillut isoja haaveita.
Olin noin 16-vuotias kun näin televisiosta dokumentin Mike Oldfieldista. Hemmo esitteli studiotaan ja laitteitaan, omaa taloaan ja lemmikkieläimiään. Lopulta ohjelman lopussa näytettiin miten Oldfield käveli lampaitten keskellä pienellä nummella, joka sijaitsi hänen omistamallaan saarella. Helikopterista kuvatussa kuvassa Mike heitteli keppejä koiralleen, kuva laajeni ja paljasti saaren rannan, ison valkoisen talon... Taustamusiikkina soi "Tubular Bells" ja Miken ääni sanoo:"Ilman musiikkia tämä ei olisi mahdollista. Musiikki on antanut minulle unelmani."
Se oli aikamoinen visio, joka painui päähäni lähtemättömästi. Runsaat parikymmentä vuotta myöhemmin istun nyt omassa studiossani, omassa talossani, leikin lemmikkieni kanssa ja mietin että olen toteuttanut omalta osaltani tuon telkkarin antaman vision. En ole miljonääri kuten Oldfield, mutta ei ne unelmat rahasta ole kiinni vaan tahdosta. Unelmien kanssa kannattaa olla tarkkana, koska niillä on taipumus toteutua ;-)
Nii... Ja jos sitä nyt sitten oikein saivartelee(?) niin voihan tämän fyysisenkin maailman todellisuus olla vain yksi Suuri Uni. Jolloin kannattaa tietysti pyrkiä toimimaan siinä aivan kuten toimisi vaikkapa lucid-unessa. Toimia siten, että elämä on mielekästä. Että unelmat toteutuvat...
>>voihan tämän fyysisenkin maailman todellisuus olla vain yksi Suuri Uni. Jolloin kannattaa tietysti pyrkiä toimimaan siinä aivan kuten toimisi vaikkapa lucid-unessa. Toimia siten, että elämä on mielekästä. Että unelmat toteutuvat...>>
Ihmiset yleensä toimivat kuin uni olisi todellisuuden heijastumaa sen sijaan että se olisi todellisuutta. Sanotaan että unista voi oppia elämää, jolloin lähdetään tulkitsemaan kuvia sen sijaan että opittaisiin itse "unesta", sen logiikasta ja tavasta toimia siinä.
"Älä katso mitään suoraan tai menetät hallinnan kohteeseesi" on yksi parhaita unennäön opetuksista. Toimii myös reaalitodellisuudessa.
Millaiset symbolit elämässäsi edustavat omia pyrkimyksiäsi? Tavoitteitaan, unelmiaan, voi konkretisoida kuviksi ja lohkoa siivuiksi. Ja niputtaa. Ja laittaa komeron ylimmälle hyllylle. Sitten myöhemmin ne voi kaivaa esiin ja todeta miten lapsellisia ne olivatkaan tai että ne kaikki ovat toteutuneet jo tavalla tai toisella.
Havahduin tavallaan tuohon unen symboliikkaan vasta vähän aikaa sitten kohdatessani reaalitodellisuudessa varpuspöllön, jonka koin hyvin vahvana viestintuojana. Unen symbolit esiintyvät siis myös reaalitodellisuudessa. Aivot poimivat ne esiin ja antavat niille merkityksiä.
Unesta muistaa tietyt asiat, mutta ei varmasti kaikkea - ainoastaan kohdat jotka kokee itselleen merkityksellisiksi. Siis aivan kuten todellisuudessakin. Minulle yksi tv-ohjelma oli käänteentekevä asia elämässäni. Mielestäni tuota alkuperäistä kysymystäsi voisikin rukata hieman johonkin suuntaan... ;-)
Läkähtymättä jaksaa jo paarustaa pidemmänkin tekstin... Tässä highlightsit parista unestani, jotka aikoinaan tuntuivat hyvinkin merkityksellisiltä. Ensimmäinen varsinkin tuntuu koskevan koko elämääni, eikä liittyvän niinkään johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen.
90-luvun alussa:
Unessa olin nuori tyttö, joka syystä tai toisesta sai kohdella kaikkia ihmisiä miten lystäsi. Äitini oli orjani. Menin kylpyyn, jolloin valot sammuivat, ja nainen jonka tunsin "itseni vertaiseksi" tuli sanomaan minulle että minun pitää muuttaa tapani. En muuttanut. Lähdin kaupungille ja gangsterinalkusakki yritti käydä kimppuuni. Maagisin keinoin lennätin pojat päin seinää, ja he suostuivat siihen että minusta tuli tämän rikollisjoukon päällikkö. Sitten kohtasin perinteisen jumalan näköisen miehen - valkoinen parta ja hiukset - ja hän hymyillen ojensi minulle esineen. Tämä esine oli kookas naula, jossa oli kierteet kuin ruuvissa. Sen tasaisessa kannassa oli tyylitelty kaiverrus maljasta, jonka sisällä oleva neste oli asettunut maljan vasempaan laitaan. Pidellessäni ruuvinaulaa tunsin miten maailman kaikki tuska ja murhe valtasi minut, ja vajosin polvilleni jumala/joulupukki-miehen edessä.
(Näin aikoihin olin kovasti kiinnostunut tarot-korteista, ja samaistin äijän heti Ylipappi-hahmoon, samalla kun itse koin olevani Maljojen kuningatar, ja minulle muutosvaatimuksia esittäneen naisen olevan Lanttien kuningatar.) Kuvasto sinänsä unessa voinee jonkun mielestä olla hyvinkin "kristillinen", paitsi että tietenkään ristinpuun nauloissa ei ole kierteitä. Viittaisivatkohan kierteet ihmiskehon energiakanaviin...
90-luvun lopulla:
Olin kirjastossa katselemassa Atlasta eli karttakirjaa, kun kirjastonhoitaja tuli sanomaan minulle että en saa olla siellä 6. kerroksessa. Menin hissiin ja laskeuduin 4. kerrokseen. Astuin pariovista sisään, ja totesin olevani taivaassa. Porukkaa lappoi koko ajan sisään. Seinätön "sali" ulottui kaikkialle, ja aioin osallistua ateriaan. En kuitenkaan ehtinyt, kun jonkun puudeli sonti maahan (joka oli samalla lattia), ja asiasta tuli kauhea ongelma, jotta mihin ne sonnat laitettaisiin taivaassa, kun ei siellä saa mitään saastaa olla?
- Tuon jälkimmäisen unen olen kokenut kertovan siitä kun 3. silmäni näkökyky (6. tsakra eli "taivas") haipuu pois 4. tsakrani (sydän eli tunteet) "saastumisen" (katkeruus yms.) vuoksi. Sittemmin elpymistä on onneksi tapahtunut.
Tää on hieno! Oikein spirituaalinen!
Unessa esiintyneet numerot tuntuu hyvältä analogialta chakrasysteemille.
Tällaisia tuli mieleen:
Karttakirjaa tutkitaan yleensä, kun valmistaudutaan matkalle, ja se voi herättää kiinnostuksen ja lähettää matkaan, mutta se ei ole tietenkään matka itse. Sormi joka osoittaa kuuta.
Joten Kirjastonhoitaja (Thoth?) teki hyvän teon häätäessään sinut teoreettisen tiedon parista eteenpäin.
Taivassalissa merkillepantavaa on, että ennen kuin ehdit jakaa mysteerin ("Jumalten ateria" on varsin selvä, perinteellinen metafora, tuttu kristillisyydestä ja monesta muusta kulttuurista), kiinnität huomiota puudelinpaskaan (Varjo tykkää tästä vertauksesta! :D) ja teet asiasta ison ongelman kuin paraskin puhtaanapitolaitoksen työntekijä.
Unen logiikka voisi tuskin olla selvempi: et pääse osalliseksi mysteeristä, koska käsität taivaan puhtaaksi, mikä taas välittömästi vaatii vastakohdansa saastan - ei ole puhtautta ilman saastaa, ei pahaa ilman hyvää. Tätä vastakohtien yhteyden mysteeriä kuvaavat myös sekä hyvän ja pahan tiedon hedelmä että käärme - tai vaikkapa haljenneen mansikan syöminen matoineen... ;)
Itse kyllä liitin karttakirjan 3. silmän näkökykyyn, koska olin nuorena aikuisena nähnyt visioita erilaisista paikoista (joissa uskon eläneeni). Mutta näkökykyni samentui, johtuen negatiivisista tunteista.
Taivaseen sinänsä en edes usko, en ainakaan perinteisessä mielessä, joten kyllä minä käsitän taivaat nimenomaan tsakroiksi.
(Ja sitä haljennutta mansikkaa minä en syönyt, vaan minä söin ehjän, ja pelkäsin että sekin oli matoinen kuten edessäni haljennut.)
- Olen ehkä pilkun nus. mutta sittenpähän olen.
Mutta se puudelinpaska on tosiaan veikeä juttu. Pidän puudeleita (tai niistä pitäviä ihmisiä) teennäisinä... toisaalta tunsin erään uskovaisen jolla oli puudeli... Liekö vaikuttanut unen muodostumiseen.
...olenkohan alitajuisesti kokenut kristinuskon asiaksi mikä saastuttaa "taivaan"...? (Tuo mainittu uskovainen tavallaan petti minut uskoontulollaan, sillä meillä oli sitä ennen hieman samansorttinen maailmankatsomus.)
"Itse kyllä liitin karttakirjan 3. silmän näkökykyyn, koska olin nuorena aikuisena nähnyt visioita erilaisista paikoista (joissa uskon eläneeni). Mutta näkökykyni samentui, johtuen negatiivisista tunteista."
Symbolit eroavat käsitteistä juuri siinä, että niillä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa. Niiden käsitteellinen tulkinta ei paljasta totuudesta mitään, koska se on aina vain yksi tulkinta, joka nimenomaan peittää symbolina ilmentyvän totuuden. Tämä juuri on se unesi pointti, että takerrut käsitteellisiin tulkintoihin ja pidät yhtä toista parempana. Niin miksiköhän luulet, se alitajunta sinulle vääntää tästä rautalankaa, että tajuu jo! ...niin lähellä, niin kaukana... :D
"(Ja sitä haljennutta mansikkaa minä en syönyt, vaan minä söin ehjän, ja pelkäsin että sekin oli matoinen kuten edessäni haljennut.)"
Nimenomaan et syönyt, sehän se pointti juuri oli, niin kuin et syönyt toisessakaan unessa mysteeriateriaa kun kakan inhoaminen kiinnosti enemmän. Haluatko muuten tietää, mitä sinun olisi pitänyt syödä osallistuaksesi mysteeriin? ;)
Oletan että viiniä eli leipää, toisin sanoen VERTA JA SPERMAA...
xD
Ehkäpä asenteeni fyysistä olemassaoloa kohtaan on nuiva? Siinä eräs selitys. Ja jos se on oikeaan osuva, niin se sama linja on ollut lapsesta asti. En halunnut syntyä tänne.
Mistäs ne veri ja sperma tänne ruiskahtivat? Olet tainnut lukea kirjoista? Mitäs se kirjastotäti sanoikaan? En odottanutkaan, että tietoiset ajatuksesi sen tavoittaisivat, kun olet koko ajan NIIN lähellä... ja niin kaukana. Joten vihjeeksi vielä YKSI oikea vastaus tuleviin uniisi:
Minut!
Veri ja sperma roiskahti Barbara G. Walkerin kirjasta, muistaakseni laitoksesta The Woman's Encyclopedia of Myths And Secrets.
Kuka se nyt sitten oikein pitäisikään syödä? Jeesus? Sinut? Tä. Menee liian mystiseksi. Söin tänään vadelmia. Oli hyvvää.
Olen lukenut vuoropuhelusi Varjon kanssa moneen kertaan ja olen ymmärtävinäni, mihin Varjon sormi osoittaa. Kiehtovaa vinkitystä.
Oletan että kaiketi minun pitäisi teidän mielestänne sulauttaa varjo itseeni, mutta miten, jos ei tiedä mikä se nykyisin on?
Olen vuosien varrella saanut nähdä niin kaikenlaista kamaluutta itsestäni, että mitä kummaa siellä vielä voisi olla? Kun kerran uskon vielä että reinkarnaatiokin on luonnonlaki, niin kyllä minä tiedän kaiken maailman hirvitykset tehneeni.
Jos taas ajattelee että varjo voi olla jotain hyvääkin, mitä ei vaan itsessään oivalla, niin tuskin siitä kertoisi jokin mätä mansikka. Ehkäpä minun pitäisi kenties oivaltaa ettei minussa ole mitään hyvää? Voihan se tietysti niinkin olla. Sehän voisi olla varsin vapauttava ajatus...
Tai hei. Ehkäpä vastaus onkin PUHDISTUMINEN, matojen häätö. Ei minun ole mikään pakko möyriä kompostikasoissa yöt putkeen. Viime yönä minulla olikin jo aivan toisenlainen teema, mutta sitä en tänne nyt laita (koska se oli niin kaunis juttu, ja haluan pitää sen ikiomanani).
Ja tämä vielä:
"Tämä esine oli kookas naula, jossa oli kierteet kuin ruuvissa. Sen tasaisessa kannassa oli tyylitelty kaiverrus maljasta, jonka sisällä oleva neste oli asettunut maljan vasempaan laitaan."
Yrittäessään nähdä tai välttää näkemästä sen, mikä takana seuraa, pyörii jengoillaan niin vinhaa vauhtia, että keskipakoisvoima pakkaa kaikki nesteet toiseen laitaan... no meneehän siinä tasapaino!
>> Sitten kohtasin perinteisen jumalan näköisen miehen - valkoinen parta ja hiukset - ja hän hymyillen ojensi minulle esineen. Tämä esine oli kookas naula, jossa oli kierteet kuin ruuvissa. Sen tasaisessa kannassa oli tyylitelty kaiverrus maljasta, jonka sisällä oleva neste oli asettunut maljan vasempaan laitaan. Pidellessäni ruuvinaulaa tunsin miten maailman kaikki tuska ja murhe valtasi minut, ja vajosin polvilleni jumala/joulupukki-miehen edessä.
En todellakaan voisi ajatellakaan omien syntieni sälyttämistä jonkun toisen harteille. Paitsi tietysti jos tämä on mielikuvitusolento, kuten jumala. Hm. Täytyy miettiä laittaisiko sen naulan palautuspostissa takaisin... Kaikkien näiden vuosien, vuosikymmenten ja oikeastaan vuosisatojen jälkeen.
"Oletan että kaiketi minun pitäisi teidän mielestänne sulauttaa varjo itseeni"
Itse varjonsa tuntee ja unessa sen näyttää. Varjo on vain se, minkä tietoisen minäsi puhtaanapitolaitos torjuu, ulostaa tietoisuudesta ja synnyttää.
On siis harhaanjohtavaa ajatella, että voisit varjon "sulauttaa" ITSEESI, koska varjo on aina osa itseä, itsestä syntyvä, tietoisen minäsi luoma.
"mutta miten, jos ei tiedä mikä se nykyisin on?"
Päästä irti!
Et voi tietoisuudellasi tietenkään tietää mikä varjo on, koska tietoisuus ei voi tietää sitä, minkä se sulkee pois tietoisuudesta (siksi juurihan se näyttäytyy vain symboleina tiedottomissa unissa). Joten turha edes yrittää.
"Olen vuosien varrella saanut nähdä niin kaikenlaista kamaluutta itsestäni, että mitä kummaa siellä vielä voisi olla? Kun kerran uskon vielä että reinkarnaatiokin on luonnonlaki, niin kyllä minä tiedän kaiken maailman hirvitykset tehneeni."
Kamaluus ja hirvitykset eivät ole niissä asioissa itsessään, vaan siinä, että pidät niitä kamalina hirvityksinä.
"Tai hei. Ehkäpä vastaus onkin PUHDISTUMINEN, matojen häätö. Ei minun ole mikään pakko möyriä kompostikasoissa yöt putkeen."
Ei ole pakko, jos luovut siivousvimmastasi. Ei ne madot tule uniisi kummittelemaan, ellet niitä nurkistasi häädä.
"Viime yönä minulla olikin jo aivan toisenlainen teema, mutta sitä en tänne nyt laita (koska se oli niin kaunis juttu, ja haluan pitää sen ikiomanani)."
Omimalla omiminen ei ole yleensä terveellistä. No miten vaan.
"Jos taas ajattelee että varjo voi olla jotain hyvääkin, mitä ei vaan itsessään oivalla, niin tuskin siitä kertoisi jokin mätä mansikka. Ehkäpä minun pitäisi kenties oivaltaa ettei minussa ole mitään hyvää? Voihan se tietysti niinkin olla. Sehän voisi olla varsin vapauttava ajatus..."
Ei varjo ole hyvää eikä pahaa. Varjo on mielipiteesi, että on olemassa hyvää ja pahaa.
Varjon tosi tunteminen on amoraali, hyvän ja pahan tuolla puolen, kertomus rakkaudesta joka ei kysy.
Sanoisin toisinpäin. On HIUKKA raskasta kantaa huolta koko maailman murheista, kun itse ei edes ole päässyt eroon synnintunnosta, eli on vielä hyvän ja pahan pauloissa.
Raamatun synti tarkoittaa muuten alkukielessä yksinkertaisesti ajatusvirhettä.
Olin n. 4- vuotias koska nukuin vielä päiväunia.
Juoksin hoitotätini tyttären perässä lankuista tehtyä siltaa pitkin. Alhaalla velloi ruskea, paksu, pyörteinen vesi. Hoitotädin tyttärellä oli pitkät jalat (niinkuin kai kaikilla aikuisilla 4- vuotiaan vinkkelistä katsottuna) joten hän pystyi helposti hyppelemään lankkuja pitkin. Minä yritin parhaan tahtoni mukaan pysyä perässä, mutta sitten tuli lankkuihin niin suuri rako, että putosin. Tietysti heräsin juuri ennenkuin upposin pelottavaan ja uhkaavaan ruskeaan veteen.
Heräsin siis sängystä hoitotädillä ja aloitin kauhean parkumisen koska olin nähnyt niin pahaa unta. Voimakas kokemus se kyllä oli koska muistan tämän vieläkin, ja aikaa sentään on vierähtänyt vuosikymmen jos toinenkin.
Murkkuiässä näin joskus unen, kuin liikkuva piste miellyttävästi lipuu rauhallisessa ja tyynessä "avaruudessa", "äärettömässä". Rauhallinen miellyttävä olo muuttuu kuitenkin pikkuhiljaa painajaismaiseen kaaokseen.
Nykyunissa mieleen jäävät, selkeyttä ja neuvoa elämään antavat "unet".
Itselläni on yksi teema, mikä nousee esiin aina silloin kun mietin jotain "suurta ongelmaa" elämässäni. Teenkö näin vai näin -tyyliin.
Kun tämä teema tulee uneeni, niin muistan mummuni sananlaskut ;) ja lopetan miettimisen.
Tämä teema on käärmeet. Pienet (saman kesän) luikertajat paljastuvat jokaisen kiven, maton, tuolin (siis minkä tahansa, minkä käännän/avaan/nostan pois paikaltaan) alta. Unessa on kunnioituksen sekainen pelko luikertelijoita kohtaan. Minulle eivät tee mitään, vaan lähtevät seinän tms. viertä pitkin pois ja nopeasti menevätkin parvessa (muistaakseni ei koskaan unissa vain yksi vaan aina useita).
Enpä ole koskaan miettinyt merkitystä tuolle unelle; olen tyytynyt "yhdistämään" unen tarkoituksen kykyyni tehdä päätös "oikein".