GRATTIS !
Finlandia priset till Ulla - Lena LUNDBERG.
"JÄÄ "
16121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Turhan monisanainen aloitus!
Tack ny vaa!
Man vågar inte skriva långa inlägg på svenska.
Leena Vallisaaren suomennos on niin kehuttu, että taidankin lukea suomeksi sen "Jään".
Mina finskspråkiga vänner har sagt att den är utmärkt.Leena VAllinsaari ör en bra översättare.
Minuakin kiinnostaa tuo Finlandiapalkinnon saanut teos, paljon kun olen viettänyt kesiä Ahvenanmaan rajalla Turun ulkosaaristossa.
Karua ja kovaa on elämä ollut siellä köyhillä papeilla, ja paljon olen kuullut tarinoita paikallisilta noista menneistä ajoista.
Onnea voittajalle!
Luulenpa, että saan tämän kirja joululahjaksi. Minunkin mielestäni palkinto meni ansaitusti Lundbergille, hänen kirjallinen tuotantonsa on vuosikymmenet ollut vakuuttava ja aihepiirin mielenkiinnon mukaan olen hänen kirjoistaan suurimman osan lukenut. Isän hukkuminen jäihin tuo mieleen Myrskylyodon Maijan puolison Jannen kohtalon, ja niin monen muunkin kirjallisuudessakin kuvatun saaristolaisen. Ulla-Lena oli vain puolitoistavuotias, kun hänen isänsä hukkui ja sitä heteä hän pitää koko elämäänsä määräävänä. Lundberg on matkaillut Siperiassa ja Afrikassa, luin juuri Hesarista koko sivun jutun ja mielenkiinto kirjailijaa kohtaan kasvoi entisestäänkin. Lundberg sanoo : "Ei tragediaa voi kirjoittaa, jos ei näytä myös onnea, joka särkyy"!.
Tarja Halonen kertoo valinnastaan, että hän piti kirjaa lukiessaan fiktiivisenä, mutta sai myöhemmin tietää, että pohjana on oman suvun vaiheet. Luin myös, että Lunbergillä oli pitkä tauko äitinsä ja sisarensa sairauden ja kuoleman takia.
Onnittelut, lukuelämystä odottaen !
Senverran suomalainen olen,
että minulle riittää Aku-Ankka.
Oliko tässä kirjassa se kissan tappojuttu ensimmäisenä!
Tekniikan maailma on arvokkainta luettavaa.
En ole eläessäni lukenut yhtään kirjaa.
Silti koen eläneeni ihan hyvää elämää.
Turhaa ajanhukkaa tuo sievistely.
Panipa miettimään hiukkasen Kiharatukka, luulenpa minäkin ettei se kirjojen lukemisen määrä yhtään arvokkaammaksi tee...ehkäpä vapaammaksikin turhistakin miettimisistä. Eikä viisaammaksikaan, yks esimerkki olen itte, kun olen sanonut lukeneeni ´kaikki kirjat´, ihan pää pipinä piti nuorena ahmia niin paljon, että tulikin stoppi muutamaksi vuodeksi tässä.
No, nyt tuli äskön sellainen sivistyksen oivalluksen tarve, kirjastoon vei tie, että jospa....Kaipa edelleen niin pullollaan olin sitä ´lukeneisuuttani´, että vain tempaisin tutun kirjailijan menneiltä vuosilta, josta olin aikoinaan kovastikin pitänyt, John Irvingin pari viimeisintä. Pettymys oli aikamoinen, ihan soopaa ja lukematta jäävät.
Kertomani jokapäiväiset happeninkit tuottavat kosolti enemmän iloa nykyisin kuin kirjojen maailma.
Pakko kertoo taas elinenki lämminhenkinen pikku juttu. Kun oli niin hemmetin kylmä ilma, käytin hyväkseni sitä mummo-papparainen bussia-ovelta-ovelle. Satuin ahtautumaan pikkuruisen mummon viereen (puolta pienempi kuin minä), hänellä olivat lapaset unohtuneet, joten otin hänen kylmettyneet pikku kätösensä oikean käden vanttuseeni, hänellä oli tosi pikkuruiset kädet. Nauraa kiherrettiin ja vitsailtiin koko matka. Niin pienistä jutuista on monesti hauskuus ja hyvä olo kiinni.
Turhassa, täysin turhassa on aikasi mennyt.
Olen juuri lopettamassa kirjaa " Tuhat loistavaa aurinkoa" kirjailija: Khaled Hossein.
Pitkästä aikaa olen saanut käsiini tosi mielenkinntoisen kirjan kahden afgaaninaisen elämästä. Se valottaa todella siellä elävien ihmisten elämää, josta olen tietysti paljon aikaisemminkin lukenut lehdistä ja kuullut ajankohtaisista ohjelmista.
Tuo "Jää" kuulostaa mielenkiintoiselta ja toivottavasti saan sen joululahjaksi. Muistan sellaisen kirjan kuin "Kumlingen pappilassa", joka myös on Ahvenanmaalta ja olen lukenut sen nuorempana monta kertaa. Taidanpa lainata senkin kirjastosta uudelleen.
Lukemiseen jää vain niin vähän aikaa, joten tulee sitten yöllä valvottua ja jos on mielenkiintoinen kirja, niin siinähän aika vierähtää aamuyölle. Sitten päivällä on silmät ristissä.
Voisihan tämänkin ajan käyttää lukemiseen, mutta tästäkin on tullut tapa, joka silloin tällöin kutsuu.
Kiinnostava lukeminen olisi paljon virikkeellisempää kuin netti istuminen, jos jonkinlaisessa ryhdissä. Valitettavasti lukuharrastukseni on jäänyt vähiin.
Det är länge sedan Stormskärs Maja (Anni Blomqvist ) var aktuell,men hennes skärgårdskildringar ger en realistisk bild hur livet var förrivärlden.Det gjordes ju också en underbar film,med Lasse Mårtenssons musikstycke om jag inte kommer fel ihåg.
Lasse Mårtenssonin "Maija" on musiikkia, jota mielelläni kuuntelen. Filmi oli myös todentuntuinen kuvaus saaristolaiselämästä kauan sitten. En panisi pahakseni, vaikka tulisi uudelleen TV:on.
Tuleehan "Pohjantähden alla" jälleen TV:on, niin miks` ei myös Maija?