Olen ollut masentunut useita vuosia - lisäksi minulla on vakava-asteinen paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. -En ole päästänyt edes läheisimpiä ihmisiä kotiini sisälle useaan vuoteen, ja toisaalta en juurikaan pysty poistumaan asunnostani esim. roskia viemään tms. Olen viettänyt aika paljon aikaa vanhempieni luona, missä minun on helpompi olla, ja asunto on jäänyt lähinnä romuvarastoksi . Nyt edessä on muutto, enkä tiedä, miten selviän kaikesta.
Tavaraa, jätepaperia ja suoranaista roskaa on nurkat väärällään, ja siivo on aivan kamala. Äitini on luvannut tulla auttamaan, mutta häpeän niin hirveästi asunnon tilaa, etten tiedä miten pystyn näyttämään sen äidilleni. Olen yrittänyt pakata tavaroitani, mutta aina kun aloitan, totean, etten pystykään mihinkään - kahden viikon aikana olen saanut pakattua neljä laatikollista tavaraa, mikä ei vielä edes näy asunnossa - kaikki paikat ovat yhä yhtä täynnä rojua, vaikka asuntoni on vain pieni kaksio. Roskia on kertynyt jo monta säkillistä, joita en pysty viemään ulos ahdistuksen takia, ja jääkaappi on räjähdyspisteessä...
Onko kukaan muu koskaan ollut yhtä hirveässä tilanteessa? Miten olette selvinneet? Sanokaa joku, että tästä voi selvitä jotenkin kunnialla. Tai edes jotenkin. Haluaisin iloita uudesta asunnosta, jossa ei ole naapureita pelättävänä, mutta ahdistun vain hetki hetkeltä enemmän muuton takia, kun en saa mitään aikaiseksi...
Tavaraa, jätepaperia ja suoranaista roskaa on nurkat väärällään, ja siivo on aivan kamala. Äitini on luvannut tulla auttamaan, mutta häpeän niin hirveästi asunnon tilaa, etten tiedä miten pystyn näyttämään sen äidilleni. Olen yrittänyt pakata tavaroitani, mutta aina kun aloitan, totean, etten pystykään mihinkään - kahden viikon aikana olen saanut pakattua neljä laatikollista tavaraa, mikä ei vielä edes näy asunnossa - kaikki paikat ovat yhä yhtä täynnä rojua, vaikka asuntoni on vain pieni kaksio. Roskia on kertynyt jo monta säkillistä, joita en pysty viemään ulos ahdistuksen takia, ja jääkaappi on räjähdyspisteessä...
Onko kukaan muu koskaan ollut yhtä hirveässä tilanteessa? Miten olette selvinneet? Sanokaa joku, että tästä voi selvitä jotenkin kunnialla. Tai edes jotenkin. Haluaisin iloita uudesta asunnosta, jossa ei ole naapureita pelättävänä, mutta ahdistun vain hetki hetkeltä enemmän muuton takia, kun en saa mitään aikaiseksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Isoja urakoitahan muutot tahtovat olla. Kyllä apua varmasti kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. Turha kai sitä on läheisille hävetä, että rojua on kämpässä, varsinkaan kun et ole sitä edes niin aktiivisesti asuttanut... Ehkä voit sanoa jo etukäteen, että paikka on sitten vähän "varastokuosissa", kun tulevat sinne?
Jos voisit uskoa siihen, että omasta työnteostasi tulee kuitenkin vähitellen jotain tulosta, niin se varmaan auttaisi. Jos olet saanut jo useita laatikoita pakattua ja rojuja säkitettyä, niin onhan sekin jo jotain! Tuo kaikki on todella hidasta puuhaa, siihen kannattaa varata todella reilusti aikaa ja tehdä vähän kerrassaan, pitää taukoja jne. (Muutin itse joku aika sitten ja pakkailin tavarani pääosin itse; se oli todella hidasta ja uuvuttavaa hommaa, ja tuli järkyttävä kiire, mutta selvittiinpä jotenkin kuitenkin...:)
Jos mahdollista, niin ehkä muuttotöihin voisi olla hyvä omaksua sellaista asennetta, ettei liikaa välitä, jos vanhassa paikassa vähän metelöi ja heiluu muuttohommineen. Iloita siitä, että pääsee vaihtamaan maisemaa... Haistattaa vaikka kevyet "p****t" sille vanhalle. Onko sillä esim. niin väliä, jos heittelet jätesäkkejä roskikseen, ylipäätäänkään, ja varsinkaan kun ei tarvitse sitten enää kauaa nykymaisemaa katsellakaan? Yritä voittaa sitä ahdistusta, mikä tuollaisiin juttuihin liittyy, vaikka vähän kerrassaan...(?)!
Sittenhän on olemassa myös erilaisia muuttopalveluita, jotka kyllä tekevät tarvittaessa vaikka koko urakan alusta loppuun ja pienimpiäkin juttuja myöten, jos ei ole omaa muuttoporukkaa. Ehkä tällaisia voi harkita vaihtoehtona vaikka johonkin osaan urakkaa, jos haluat ja on mahdollista. Ammattimaisille firmoille työntekijöineen tuollaiset hommat on arkea.
Voimia ja tsemppiä projektiin! Vaikka muuttaminen on raskasta, niin siinä on kuitenkin myös mukavia puolia, kun pääsee siirtymään kaikkine romppeineen uusiin maisemiin!
Kiitos rohkaisevista sanoista. Juuri nyt tuntuu, ettei koko muutosta tule mitään, mutta yritän pitää sanasi mielessäni, jos vaikka pääsisin eteenpäin. Olen suostunut äitini apuun, pelkään vain yhä, ettei hän pysty ymmärtämään miten karmeassa kunnossa asuntoni on...
olen masentunut itsekkin ja muuttamassa kauas 4tunnin päähän (autolla ajattaessa) ja vielä ala ikäisenä. kyllä se paljon pelottaa ja ahdistaa. eniten mietin, kuinka voisin jättää kaverini en toki lopullisesti ja on se kiva päästä tästä kaupungista eroon ja päästä toteuttamaan unelmiaan. miten kestän koti ikävän? olen jo 3 eri asunnossa kuitenkin asunut mutta toiseen kaupunkiin en ole muuttaut.
Hmm. Onko ap:lla rahaa käytettävissä? Jos on, niin tilaa sinne esimerkiksi muuttofirma ja/tai siivousfirma jeesamaan. Ja onhan näitä vapaaehtoisiakin avustusjärjestöjä. Esimerkiksi kirkolta voisi saada hyviäkin vin ja suoraa apuakin.
Tiedän, että kun mieli on maassa, ei mistään hommasta oikein tahdo tulla mitään ilman oikeanlaista apua. Ja juuri se "oikeanlainen" on se avainsana. Se, että et voi tai halua äitiäsi käyttää apuna kertoo siitä, ettei hän ole se oikeanlainen apu. Tuskin kukaan lähisukulainen on sitä nyt.
Eiköhän aloittaja ole jo muuttanut 6v sitten.
Niinpä niin. Joskus menee ohi nämä vanhojen nostojen päivämäärät. Eiköhän muutto ole jo suoritettu. Ja roskat roskiksessa.