Mä oikeesti hajoon kohta... Mä oon ollut yhteen poikaan mielettömän ihastunut keväästä asti ja nyt mä pelkään, että se lopettaa työt - me ollaan siis samassa paikassa lauantaitöissä - enkä mä nää sitä enää ikinä!
Me ollaan juteltu sen kanssa monet kerrat, mut vaan sillai kavereina ku mä en ole muuta uskaltanut. Mut nyt mä olen ihan paniikissa, kun mä en tiedä mitä sen suunnitelmiin kuuluu kirjotusten jälkeen, eikä mulla ole enää mahdollisuutta nähdä sitä ku neljän tunnin aikana ens viikolla ja sitä seuraavalla.
Alunperin idea oli edetä hitaasti ja pikkuhiljaa kysellä vähän niitä henkilökohtaisempia asioita, mut nyt siihen ei tunnu olevan enää aikaa.
Pitäiskö mun siis tehdä jo aloite ja kertoa tunteistani vai vaieta ja odottaa siltä jotain, jos se siis on kiinnostunut? Välillä on tunne, että sekin saattais pitää musta, mut mä en oo varma. Mä en tiedä enää mistään mitään! Mä olen ihan hajalla!
Kaverit eikä edes äiti rohkaise mua tekemään mitään. Ehkä siksi etten mä ole oikein minkään näköinen - vähän pyöreä, ruskeat kiharat hiukset ja vihreenruskeet silmät, joita on kyl kehuttu näteiks, en mitenkään erikoinen siis - ja ehkä ne haluu vaan suojella mua pakeilta, jotka luultavimmin tulis.
Mua pelottaa niin hirveesti! Mä en haluu, että se lähtee! Mut en mä haluu että se alkais vihatakaan mua. Mä en tiedä, mitä mä tekisin. Tekstiviestiä mä olen harkinnut lähettää moneen otteeseen, mut kaveri sanoo aina: "Älä, älä" enkä mä enää tiedä, mitä tehdä. Miksei nekin vaan sano suoraan, että mä olen ruma eikä mulla ole mitään oikeutta tehdä aloitetta. "Satutat vain ittes tyttörukka, kun ei susta kukaan kuitenkaan voi kiinnostunut olla."
Vai pitäiskö mun sitten vaan unohtaa koko juttu? Mä en kyl usko, että mä voin unohtaa tätä poikaa ikinä. Mä en ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan näin vahvasti enkä mä haluis antaa tän asian kadota noin vain, yrittämättä edes tehdä jotain...
Mä pyydän, rukoilen, auttakaa mua! Tästä tuli vähän pitkä selostus, mut mä olen epätoivoinen ja muhun sattuu...
Me ollaan juteltu sen kanssa monet kerrat, mut vaan sillai kavereina ku mä en ole muuta uskaltanut. Mut nyt mä olen ihan paniikissa, kun mä en tiedä mitä sen suunnitelmiin kuuluu kirjotusten jälkeen, eikä mulla ole enää mahdollisuutta nähdä sitä ku neljän tunnin aikana ens viikolla ja sitä seuraavalla.
Alunperin idea oli edetä hitaasti ja pikkuhiljaa kysellä vähän niitä henkilökohtaisempia asioita, mut nyt siihen ei tunnu olevan enää aikaa.
Pitäiskö mun siis tehdä jo aloite ja kertoa tunteistani vai vaieta ja odottaa siltä jotain, jos se siis on kiinnostunut? Välillä on tunne, että sekin saattais pitää musta, mut mä en oo varma. Mä en tiedä enää mistään mitään! Mä olen ihan hajalla!
Kaverit eikä edes äiti rohkaise mua tekemään mitään. Ehkä siksi etten mä ole oikein minkään näköinen - vähän pyöreä, ruskeat kiharat hiukset ja vihreenruskeet silmät, joita on kyl kehuttu näteiks, en mitenkään erikoinen siis - ja ehkä ne haluu vaan suojella mua pakeilta, jotka luultavimmin tulis.
Mua pelottaa niin hirveesti! Mä en haluu, että se lähtee! Mut en mä haluu että se alkais vihatakaan mua. Mä en tiedä, mitä mä tekisin. Tekstiviestiä mä olen harkinnut lähettää moneen otteeseen, mut kaveri sanoo aina: "Älä, älä" enkä mä enää tiedä, mitä tehdä. Miksei nekin vaan sano suoraan, että mä olen ruma eikä mulla ole mitään oikeutta tehdä aloitetta. "Satutat vain ittes tyttörukka, kun ei susta kukaan kuitenkaan voi kiinnostunut olla."
Vai pitäiskö mun sitten vaan unohtaa koko juttu? Mä en kyl usko, että mä voin unohtaa tätä poikaa ikinä. Mä en ole koskaan ennen tuntenut ketään kohtaan näin vahvasti enkä mä haluis antaa tän asian kadota noin vain, yrittämättä edes tehdä jotain...
Mä pyydän, rukoilen, auttakaa mua! Tästä tuli vähän pitkä selostus, mut mä olen epätoivoinen ja muhun sattuu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Musta sun kannattais kertoa suoraan tunteistas, koska mitä menetettävää sulla on ..Jos et mahdollisesti edes näe koko tyyppiä enää tän jälkeen?
Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän... :)
Äläkä murehdi ulkonäköä. se on sivuseikka, jos teillä muuten juttu luistaa.
Suosittelen yrittämään, jos oikeesti välität siitä tyypistä. Mitään et siinä menetä, voit vain saada :). Ainakin saat varmuuden toisen tunteista, eikä ainakaan myöhemmin tarvitse katua jotakin tekemätöntä asiaa!
Pyydä eka vaikka kahville ihan kaverina ja myöhemmin, jos oikeesti viihytte yhessä, niin voit kertoo, et oot ajatellu teitä muutenkin kuin vain ystävinä. Rohkeutta ja tsemiä sulle :).
No jaa, ei varmaan mitään pahempaa. :) Mä en vaan tiedä edes, onko se varattu vai vapaa ja tulis aika pahasti nenille, jos sillä oliskin jo tyttöystävä.
Ja sit jos se jatkaiskin töitä, siitä saattais olla kiusallista tietää, että mä olen siitä kiinnostunut, jos se ei vastaa tunteisiin millään tavalla.
Ja sitten vielä se, etten mä ole koskaan seurustellut. Pelkkä ajatuskin pelottaa niin hirveesti, etten mä usko saavani aikaseks yhtäkään järkevää lausetta, jos me jonnekin mentäisi vapaa-ajalla.
Mut kiitos vastauksista. Mä yritän vähän selventää ajatuksiani ja saada päätettyä mitä tehdä. Rohkaisuja oli ilo kuunnella, kun niitä ei todellakaan ole nyt tyrkyllä. :)
Hyvät kesän jatkot!
Pyydä siltä sen numero? Vaikka jotenkin tyyliin: "Hei saisinko mä sun numeron?"
Sit voisitte tekstailla, soitella jne, joskus jopa sopia tapaamisen.
Voimia! :)
luo vietteleviä pikku hymyjä :DD
ja kysy vaikka pojalta että onko tällä tunteita sua kohtaan... :)
Kun mä en uskalla. *puree alahuultaan* Mitä jos se vaan kiusaantuis ja alkais pitää etäisyyttä? Mä en haluu, että mulle käy taas niin...
Mitä te ajattelisitte, jos joku mitättömän näköinen, pyöreähkö tyttö tulis pyytämään teidän numeroo? En ehkä oo ihan hirveen ruma (kavereiden mielestä ainakaan) vaikka peilikuva sanoo niin jokaikinen kerta, kun katson siihen, mutten todellakaana mikään unelmatyttökään.
Mä en haluis, että sille tulee kiusallinen olo, kun se tietää mun tunteista.
Kun mä en tiedä yhtään, mitä se musta ajattelee. Miten pojat käyttäytyy kun on ihastuneita?