Anttilan keväthuumaus

Karju-Anna ampaisee ylös vuoteeltaan,
Kyrpä siis ylhäällä, veitikka velttona
Niityllä hän tanssii järin minihamessaan,
Peräänsä yhtyä saa kuka vaan.
Huikka-eno rasvaa jo untuvaisiaan
Ah, tianenkin helskyttää riemulaulujaan,
Katso, kuinka monta mulkukkaakin on peräniityllä,
Jumtikki, Lästikki, Tuitikki ja moni muu.

Karvainen perä se vain tuulettuu,
Anna kun karvaisia kinttujaan viskoo
Karju-Annalla auki on perä ja suu,
Nilkki kuseen kun hän näin huudahtaa:
"Tunnetko sä, Jussi, kuka tanssija on tää,
Kuule, salo kukkuu taas lempisävelmää,
Katso, täysiskussaan tervehtii jo peräniityllä
Jortikka, Veitikka, Kullikka ja moni muu. "

Kukkasista kietoo nyt mies seppeleen,
Sen hän panee harmaaseen, pörröiseen päähänsä.
Laulaen hän tanssii taas perähuoneeseen,
Lapset ylös kirmaisten hokee äidilleen:
"Katso, isi tanssii, hän morsian on kai,
Mistä hän siemenhunnun ja kukkakruunun sai?
Noinko monta mulkukkaa jo poljettu on peräniityllä:
Tintikki, hintikki, vuokkokki ja moni muu. "

Karju-Anna on vanha, mutta perää pitää vain,
Häll' on paljon huolia ja rahat on tiukalla.
Harvoin saa hän huilia, työtä piisaa ain',
Millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain.
Tietänee sen tintti, joka siemen suulla sous',
Eerenin Reiska, joka kaapistansa nous',
Tietäneet sen mulkukkaset, jotka loistavat peräniityllä:
Seisova, Roikkuva, Turtanen ja moni muu.