Todellinen työttömien määrä, ns. laaja työttömyys on tälläkin hetkellä yli 400 000 henkilöä vaikka EU-malliset tilastot näyttävät puolta pienempiä lukuja. Lisäksi työssä olevista jo lähes puolet tekee pätkätöitä.
Yleensä jotakin tautia hoidettaessa on tärkeää löytää taudin aiheuttaja ja puuttua siihen. Oireiden hoitaminen ei tautia paranna. Työttömyyden tautiin tarjotaan viralliselta taholta jatkuvasti samaa lääkettä: kasvua. Meille kerrotaan, että talouskasvu on se lääke, jolla työttömyys voitetaan. Se kuulostaa uskottavalta. Ja on helppo huomata, että ainakin tuotannon vähentäminen lisää työttömyyttä.
Suomen teollisista työpaikoista 20 000 hävisi v. 2003. Tänä vuonna niitä arvioidaan häviävän 15 000 lisää. Tuotannon arvo ei viime vuonna kuitenkaan supistunut, kasvua oli. Virallinen vastaus lienee, että kasvua oli liian vähän.
Tosiasia kuitenkin on, että automaatio, tuottavuuden kasvu ja tuotantomenetelmien kehittyminen ovat johtaneet siihen, että tuotannon lisääminen vähentää ihmistyövoiman tarvetta eikä suinkaan lisää sitä. Ilmiö on levinnyt teollisuudesta palvelualoille. Tuoreita esimerkkejä ovat vaikkapa teleyhtiö Elisan ja monien pankkien tekemät irtisanomiset. Yritysjohtajista tehokkaimpina pidetään niitä, jotka vähentävät eniten työvoimaa. Heidän johtamisensa myös palkitaan pörsseissä yritysten kurssien nousuna.
Jos ja kun tunnustetaan, että talouskasvu ei poista työttömyyttä, on tehtävä muitakin tunnustuksia. On väärin, että ihmistyötä rangaistaan erilaisilla sivukuluilla mutta koneiden tekemää työtä ei. Vapaan Suomen Liitto on ehdottanut, että työllistämistä helpotettaisiin korvaamalla nykyiset työn sivukulut tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä tuotantoverolla. Tämä parantaisi ihmistyön kilpailuasemaa suhteessa automatisoituun työhön ja helpottaisi erityisesti pienten työvoimavaltaisten yritysten toimintaa. On mielenkiintoista, että tätä ehdotusta ei ole julkisuudessa käsitelty. Voisi kuvitella, että edes ay-liike olisi kiinnostunut työllisyyttä parantavista ehdotuksista varsinkin kun niillä ei pyritä heikentämään työntekijän asemaa. Onko kuitenkin niin, että nykyinen valtarakenne, johon myös ay-liike kuuluu, on yksimielisesti suurten pääomien omistajien etuja ajavan politiikan takana?
Suuren pääoman omistajien etuihin puuttuminen on välttämätöntä jos halutaan turvata julkiset peruspalvelut. Ennen EU-ratkaisua v.1994 meille kerrottiin, että EU-jäsenyys tuo sijoituksia Suomeen. Kuinka on käynyt? Kymmenessä vuodessa Suomesta on viety pääomia satoja miljardeja markkoja enemmän kuin tänne on tuotu. Veronmaksajat maksavat velkaannutetun valtion velkojen korkoja yli 20 miljardia markkaa vuodessa.
EU:n perussopimus kieltää jäsenmaita puuttumasta pääomien liikkeisiin. Pääomien kasaaminen ja niillä keinottelu yli rajojen ovat vallanpitäjien erityisessä suojeluksessa. Pääomien vapaus merkitsee myös sitä, että suuri pääoma tuhoaa ja valtaa pienen pääoman. Äärimmilleen vietynä "vapaa" kilpailu lopettaa kilpailun, kun kilpailijat on ostettu markkinoilta.
Europolitiikan jäljet ovat jokaisen nähtävissä: peruspalvelujen alasajo, rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen. Nämä ja suurtyöttömyys tulevat nykymenolla jatkumaan.
Ihmisläheisempi vaihtoehto EU-politiikalle on kuitenkin olemassa. Lisäksi se löytyy läheltä. Säännelty markkinatalous mahdollistaa oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan ja pohjoismaisen hyvinvointimallin kehittämisen. Kaksi asiaa tarvitaan kuitenkin ensin: Lainsäädäntövallan palauttaminen EU:lta Suomen eduskunnalle ja sitä ennen suomalaisten herääminen "mitään ei voida" -harhaunesta.
Yleensä jotakin tautia hoidettaessa on tärkeää löytää taudin aiheuttaja ja puuttua siihen. Oireiden hoitaminen ei tautia paranna. Työttömyyden tautiin tarjotaan viralliselta taholta jatkuvasti samaa lääkettä: kasvua. Meille kerrotaan, että talouskasvu on se lääke, jolla työttömyys voitetaan. Se kuulostaa uskottavalta. Ja on helppo huomata, että ainakin tuotannon vähentäminen lisää työttömyyttä.
Suomen teollisista työpaikoista 20 000 hävisi v. 2003. Tänä vuonna niitä arvioidaan häviävän 15 000 lisää. Tuotannon arvo ei viime vuonna kuitenkaan supistunut, kasvua oli. Virallinen vastaus lienee, että kasvua oli liian vähän.
Tosiasia kuitenkin on, että automaatio, tuottavuuden kasvu ja tuotantomenetelmien kehittyminen ovat johtaneet siihen, että tuotannon lisääminen vähentää ihmistyövoiman tarvetta eikä suinkaan lisää sitä. Ilmiö on levinnyt teollisuudesta palvelualoille. Tuoreita esimerkkejä ovat vaikkapa teleyhtiö Elisan ja monien pankkien tekemät irtisanomiset. Yritysjohtajista tehokkaimpina pidetään niitä, jotka vähentävät eniten työvoimaa. Heidän johtamisensa myös palkitaan pörsseissä yritysten kurssien nousuna.
Jos ja kun tunnustetaan, että talouskasvu ei poista työttömyyttä, on tehtävä muitakin tunnustuksia. On väärin, että ihmistyötä rangaistaan erilaisilla sivukuluilla mutta koneiden tekemää työtä ei. Vapaan Suomen Liitto on ehdottanut, että työllistämistä helpotettaisiin korvaamalla nykyiset työn sivukulut tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä tuotantoverolla. Tämä parantaisi ihmistyön kilpailuasemaa suhteessa automatisoituun työhön ja helpottaisi erityisesti pienten työvoimavaltaisten yritysten toimintaa. On mielenkiintoista, että tätä ehdotusta ei ole julkisuudessa käsitelty. Voisi kuvitella, että edes ay-liike olisi kiinnostunut työllisyyttä parantavista ehdotuksista varsinkin kun niillä ei pyritä heikentämään työntekijän asemaa. Onko kuitenkin niin, että nykyinen valtarakenne, johon myös ay-liike kuuluu, on yksimielisesti suurten pääomien omistajien etuja ajavan politiikan takana?
Suuren pääoman omistajien etuihin puuttuminen on välttämätöntä jos halutaan turvata julkiset peruspalvelut. Ennen EU-ratkaisua v.1994 meille kerrottiin, että EU-jäsenyys tuo sijoituksia Suomeen. Kuinka on käynyt? Kymmenessä vuodessa Suomesta on viety pääomia satoja miljardeja markkoja enemmän kuin tänne on tuotu. Veronmaksajat maksavat velkaannutetun valtion velkojen korkoja yli 20 miljardia markkaa vuodessa.
EU:n perussopimus kieltää jäsenmaita puuttumasta pääomien liikkeisiin. Pääomien kasaaminen ja niillä keinottelu yli rajojen ovat vallanpitäjien erityisessä suojeluksessa. Pääomien vapaus merkitsee myös sitä, että suuri pääoma tuhoaa ja valtaa pienen pääoman. Äärimmilleen vietynä "vapaa" kilpailu lopettaa kilpailun, kun kilpailijat on ostettu markkinoilta.
Europolitiikan jäljet ovat jokaisen nähtävissä: peruspalvelujen alasajo, rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen. Nämä ja suurtyöttömyys tulevat nykymenolla jatkumaan.
Ihmisläheisempi vaihtoehto EU-politiikalle on kuitenkin olemassa. Lisäksi se löytyy läheltä. Säännelty markkinatalous mahdollistaa oikeudenmukaisen yhteiskuntapolitiikan ja pohjoismaisen hyvinvointimallin kehittämisen. Kaksi asiaa tarvitaan kuitenkin ensin: Lainsäädäntövallan palauttaminen EU:lta Suomen eduskunnalle ja sitä ennen suomalaisten herääminen "mitään ei voida" -harhaunesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ulkomaisen työvoiman tuloon varauduttava
Suomen ulkomaalaispolitiikka makaa edelleen vanhoissa juoksuhaudoissa. Se mielletään ensisijaisesti pakolaispolitiikaksi. Poliittista keskustelua hallitsee väittely siitä, onko Suomeen pakolaisena pääseminen liian helppoa vai liian vaikeaa. Pakolaispolitiikka on kuitenkin vain pieni osa ulkomaalaiskysymystä. Sen varjoon on jäänyt se, että Suomen on varauduttava ulkomaisen työvoiman laajamittaiseen maahanmuuttoon.
Akateemisissa tutkimuksissa on selkeästi osoitettu nopea tarve ulkomaalaisen työvoiman lisäämiseen.
Sitran 2015-ryhmän julkaisemassa tutkimuksessa esitetään Suomen tarvitsevan jopa 25 000–50 000 maahanmuuttajaa vuosittain paikkaamaan ikääntymisestä heikkenevää huoltotasettamme.
Pekka Himasen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemän tulevaisuusselvityksen mukaan tarvitsemme 5 000 uutta ulkomaalaista työntekijää vuosittain.
Nämä luvut ovat suuntaa antavia, mutta niin suuria, että niiden toteutuminen ei ole mahdollista ilman johdonmukaista politiikkaa.
Joka tapauksessa on selvää, että me tarvitsemme merkittävän määrän ulkomaista työvoimaa maahamme, jotta meilläkin menisi hyvin.
Hyvinvointivaltion ylläpitäminen huoltotaseen nopeasti heikentyessä näyttää ilman laajamittaista maahanmuuttoa lähes mahdottomalta.
Euroopan unionin itälaajeneminen avaa Suomen työmarkkinat näillä näkymin uusien jäsenmaiden kansalaisille 1. 5. 2006. Toisin kuin SAK:ssa ja poliittisessa vasemmistossa on pelätty, virolaisten joukkomarssi Suomen työmarkkinoille ei tule toteutumaan.
Syitä on monia, osaajia kiinnostavat Suomea enemmän Keski-Euroopan mahdollisuudet ja Viron nopeasti nouseva elintaso pienentää palkkaeroja.
Itse asiassa pitämällä rajoja kiinni kaksi vuotta Suomi antaa kilpailuetua Ruotsille, joka päätti avata ovet uusien jäsenmaiden työvoimalle välittömästi. Suomessa poliittista tahtoa rajojen avaamiselle löytyi vain kokoomuksen ja vihreiden riveistä.
Viro ja muut Baltian maat eivät tule pelastamaan Suomen ulkomaalaisen työvoiman tarvetta, vaan maahanmuuttajia on etsittävä kauempaa.
Potentiaalisemmat alueet ovat entisen Neuvostoliiton maat ja Aasia. Näiden valtioiden kansalaisten kotouttaminen Suomeen ei tule olemaan ongelmatonta, vaan on yksi lähiajan suurimmista haasteistamme. Muuttajat on valittava työvoimapoliittisin perustein.
Helpointa on tukea Suomessa tutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden maahan jääntiä helpottamalla lupakäytäntöjä ja antamalla mahdollisuus etsiä työtä Suomesta valmistumisen jälkeen.
Tämä asia jäi ilman ratkaisua ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä, vaikka perustuslakivaliokuntakin kiinnitti asiaan huomiota.
Suomessa on nyt 8 000 Suomen verovaroilla koulutettavaa ulkomaalaista opiskelijaa, joista moni valitsee Suomen sijasta esimerkiksi anglosaksisen maan työpaikakseen, koska nykyinen lupakäytäntömme ajaa heidät valmistuttuaan maasta.
Kanada ja Uusi-Seelanti ovat positiivisia esimerkkejä maista, joissa on järjestelmällisesti harjoitettu valikoivaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Molemmissa maissa on pisteytysjärjestelmä, jonka perusteella maahan pyrkivät asetetaan järjestykseen.
Olennaista on valita hakijoiden joukosta sellaiset henkilöt, jotka kykenevät työllistämään itsensä ja kykenevät integroitumaan yhteiskuntaan. Pisteitä saa mm. koulutuksesta, työkokemuksesta ja kielitaidosta.
Myös sukulaisuussuhde ja aikaisempi työkokemus maassa ovat eduksi maahanmuutossa. Erityisesti Kanadassa on selvästi nähtävissä maahanmuuttajien myönteinen vaikutus maan taloudelliselle kehitykselle.
Poliittisena linjana on ollut valikoivalla maahanmuutolla ja monikulttuurisuudella lisätä oman maan kansalaisten hyvinvointia.
Valikoiva maahanmuutto ei huonoinakaan taloudellisina aikoina lisää työttömyyttä, sillä työperusteinen maahanmuutto tapahtuu avoimille työpaikoille ja tuo osaajia niille aloille, jotka toimivat talouden vetureina.
Suomessa on tulevaisuudessa tarve sekä huippuosaajista että teollisuuden ja palvelujen ammattilaisista.
Suomen ulkomaalaispolitiikan uusien linjojen määrittelyssä on mitä pikimmin siirryttävä tutkijankammioista poliittiseen päätöksentekoon.
Joka vuosi työelämästä poistuu 10 000 ihmistä enemmän eläkkeelle kuin uusia tulee työmarkkinoille. On epärealistista kuvitella, että nyt työttömänä olevat täyttäisivät kaikki aukeavat työpaikat.
Todelliset vaihtoehdot ovat rajojen avaaminen osaavalle ulkomaalaiselle työvoimalle tai töiden siirtyminen maan rajojen ulkopuolelle. Jälkimmäinen vaihtoehto on tuhoisa hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta.
Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
perustuslakivaliokunnan jäsen
Vammala
malli
http://www.bryggare.net/tyoelama/UuSemalli.htm
työvoimapulasta
http://www.bryggare.net/tyoelama/ayliike.htm
"Akateeminen työttömyys rehottaa
Työvoimaministeriön työttömyystilastot ovat karua luettavaa Suomen akateemisesta työttömyydestä, joka on voimakkaasti lisääntynyt.
Esimerkiksi toukokuun 2001 lopusta toukokuun 2004 loppuun on kehitys ollut hyvin masentavaa.
- Insinöörejä oli työttömänä 2001 2662, nyt 2004 3852
- Diplomi-insinöörejä oli työttömänä 2001 745, nyt 2004 1257
- Kauppatieteen maistereita oli työttömänä 2001 726, nyt 2004 1216
- Tradenomeja oli työttömänä 2001 476, nyt 2004 1419
- Oikeustieteen kandidaatteja oli työttömänä 2001 296, nyt 2004 384 "
http://www.kaleva.fi/cf/keskustelu.cfm?expand=283881&start1=1&rows1=25&start2=1&rows2=15
Ranskan malli
http://www.kepa.fi/uutiset/ihmisoikeudet/2446
"Äärimmilleen vietynä "vapaa" kilpailu lopettaa kilpailun, kun kilpailijat on ostettu markkinoilta" - ja Marxin teoria käy toteen. Wunderbar! Vamos Companeros! Pääoman veri virratkoon vuolaana!
se on
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/MARK4298.HTM
http://www.helsinki.fi/jarj/rapi/korten.html
Menen tästä takapihalle istuttamaan porkkanoita ja annan muille hitot!