että psykiatrin tekemä pikadiagnoosi 2-suuntaisesta meni oikein? Hirveä lääkitys päälle jo toisena sairaalaantulopäivänä.. lääkäri ei tiennyt taustojani, ei tunne minua persoonana jne.
Hän vain tuijottaa manuaalia, jossa yksi kaksisuuntaisen oire on masennus. Tämä oli elämäni ensimmäinen masennus. 42 vuotta elänyt normaalin elämän, saanut 4 lasta, ollut hyvä äiti ja hyvä työntekijä. 2-suuntaisen dg riitti, se että olin eronnut 2 vuotta sitten ja palanut mieheni luokse takaisin sekä se, että otin vakituisesta työstäni lopputilin.
Ei mitään kyselyjä siitä miksi sanouduin irti (työpaikkakiusaaminen oli syy, mutta tämä ei psykiatria kiinnostanut) Olen aina ollut hiljainen hissukka, arka ja syrjäänvetäytyvä persoona.
Lääkitykseni olisi rankka, jos kaikkia pillereitä söisin mitä on määrätty. Seroquel, Risperdal, Deprakine, Valdoxan
Söin kuitenkin Seroquelia 4 kk ja voin todella huonosti. Olin zombi, en jaksanut edes vuoteesta nousta, en muistanut mitään, elin huumattuna ja todellakin tulin mielisairaaksi lääkkeestä. Kun lopetin Seroquelin syömisen omalla luvalla, olen voinut aina vain paremmin. Nyt jaksan tehdä jo ajattelematta asioita, enää ei tarvitse ajatella esim täytä tiskikone nyt sen täyttää sen kummempia ajattelematta, ei ole enää tuskaisan työn takana esim imurointi kotona.
Lisäksi tämä homma sai jo pelleilyn mittasuhteet.. osastolla ollessani tein kotilomia ja aina olivat kyselemässä miten meni ja mitä teit kotona? Kerroin mm käyneeni lähikaupassa ja ostaneeni limsapullon ylimääräisenä ruokaostosten päälle; minulle sanottiin tuossa vaiheessa, että nyt meni hypomanian puolelle ja tarttis aloittaa mielialantasaaja välittömästi.
Ei helvata voi olla totta!!!! Siis limupullon ostaminen oli väärin ja liikaa??
En voi kuin kauhulla ajatella tuota aikaa. Onneksi minulla oli voimia vierottautua Seroquelista ja saada elämäni takaisin.
Masennus kuitenkin oli sen verran rankka ja uusi kokemus minulle, että vielä muutaman kuukauden lepään kotona ja kerään voimia sen jälkeen voisin etsiä töitä ja aloittaa normaalin elämän.
Taitaa olla joku muoti-ilmiö lätkiä tota bipo dg ja syöttää siihen Seroquelia. Ei kaikki mielialan heittelyt tai mielensairatumiset ole heti bipoa. Omalla kohdallani en siihen usko, koska mitään tuohon viittaavaa ei elämäni aikana ole koskaan ollut, eikä yhden masennuksen perusteella voi vielä sanoa varmasti mikä minulla oli/on. Vaarallista peliä psyk.puolella pelataan.
Aika villiä menoa.. masennusta sairastan ja vakavaa sellaista sitä en kiellä.
Hän vain tuijottaa manuaalia, jossa yksi kaksisuuntaisen oire on masennus. Tämä oli elämäni ensimmäinen masennus. 42 vuotta elänyt normaalin elämän, saanut 4 lasta, ollut hyvä äiti ja hyvä työntekijä. 2-suuntaisen dg riitti, se että olin eronnut 2 vuotta sitten ja palanut mieheni luokse takaisin sekä se, että otin vakituisesta työstäni lopputilin.
Ei mitään kyselyjä siitä miksi sanouduin irti (työpaikkakiusaaminen oli syy, mutta tämä ei psykiatria kiinnostanut) Olen aina ollut hiljainen hissukka, arka ja syrjäänvetäytyvä persoona.
Lääkitykseni olisi rankka, jos kaikkia pillereitä söisin mitä on määrätty. Seroquel, Risperdal, Deprakine, Valdoxan
Söin kuitenkin Seroquelia 4 kk ja voin todella huonosti. Olin zombi, en jaksanut edes vuoteesta nousta, en muistanut mitään, elin huumattuna ja todellakin tulin mielisairaaksi lääkkeestä. Kun lopetin Seroquelin syömisen omalla luvalla, olen voinut aina vain paremmin. Nyt jaksan tehdä jo ajattelematta asioita, enää ei tarvitse ajatella esim täytä tiskikone nyt sen täyttää sen kummempia ajattelematta, ei ole enää tuskaisan työn takana esim imurointi kotona.
Lisäksi tämä homma sai jo pelleilyn mittasuhteet.. osastolla ollessani tein kotilomia ja aina olivat kyselemässä miten meni ja mitä teit kotona? Kerroin mm käyneeni lähikaupassa ja ostaneeni limsapullon ylimääräisenä ruokaostosten päälle; minulle sanottiin tuossa vaiheessa, että nyt meni hypomanian puolelle ja tarttis aloittaa mielialantasaaja välittömästi.
Ei helvata voi olla totta!!!! Siis limupullon ostaminen oli väärin ja liikaa??
En voi kuin kauhulla ajatella tuota aikaa. Onneksi minulla oli voimia vierottautua Seroquelista ja saada elämäni takaisin.
Masennus kuitenkin oli sen verran rankka ja uusi kokemus minulle, että vielä muutaman kuukauden lepään kotona ja kerään voimia sen jälkeen voisin etsiä töitä ja aloittaa normaalin elämän.
Taitaa olla joku muoti-ilmiö lätkiä tota bipo dg ja syöttää siihen Seroquelia. Ei kaikki mielialan heittelyt tai mielensairatumiset ole heti bipoa. Omalla kohdallani en siihen usko, koska mitään tuohon viittaavaa ei elämäni aikana ole koskaan ollut, eikä yhden masennuksen perusteella voi vielä sanoa varmasti mikä minulla oli/on. Vaarallista peliä psyk.puolella pelataan.
Aika villiä menoa.. masennusta sairastan ja vakavaa sellaista sitä en kiellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla todettiin vakava masennus ja paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö toukokuussa jolloin sain myös niihin lääkkeet (Cipralex ja Mirtazapin). Oon kokeillu noi, Venlafaxinit, Ketipinorit jne kunnes nyt sain kuukaud sitten diagnoosin bipo2. Tällä hetkellä menee Seroquel Prolong 300mg illalla ja sen päälle Lito joka alotettiin viikko sit annoksella 2x300mg ja nostetaan tasasesti toivottuun. Mua harmittaa etten saanu jatkaa Melatoninilla joka autto uneen vaan piti vaihtaa tohon tainnuttavaan SP:hen. Se on inhottava kun vie ihan oikeesti toiselle planeetalla. Mies sanoo ettei aina tiiä oonko edes hengissä ku nukun niin sikeesti.
Mä oon ainakin tyytyväinen tähän diagnoosiin, kolme eri psykiatria sen yhdessä antoi. Toisaalta olisin voinu saada saman diagnoosin jo kymmenen vuotta sitte teini-ikäsenä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on ylidiagnosoitu tällä hetkellä. Oliko se niin et naisilla ylidiagnosoitu ja alkoholisti miehillä alidiagnosoitu. Jotenki tolleen psykin hoitsut sanoi ja psykiatri. Bipo, AD/HD, epävakaa persoona, pahat traumat on vaikea erottaa toisistaan. Sit vielä kilpirauhasongelmat sotkee pakkaa ku voi aiheuttaa kaksisuuntaisen tapaista oireilua ja sit idootit lääkärit antaa diagnoosin. Julkisella puolella ne ei ehdi eikä kai kiinnostaa ees tutkii kunnolla. Annetaan vaan diagnooseja ja kauhee arsenaali mömmöjä. Suomi on täynnä epäpäteviä lekureita.
Julkisella puolella diagnoosin sain ja oon ihan sitä mieltä että jos 3 psykiatria, oma perhe ja psykiatrinen sairaanhoitaja jonka luona käyn keskustelemassa kerran viikossa ovat sitä mieltä että tämä diagnoosi on oikea niin eiköhän se ole. Oma mielipiteeni on jo 15 vuotiaasta asti ollut että tän diagnoosin vois mulle antaa mutta teinille sitä ei ihan helpolla anneta.
Oon kyllä ihan samaa mieltä että kassuuntasen diagnoosin saa aika helposti. Yleinsäkkään ei tod paneuduta niihin syvemmällä oleviin ongelmiin,työnnetään kauheesti lääkkeitä mutta ihmetellään miten voi niin huonosti. Jos ihmisellä on taustalla vaikeita traumoja,esim raiskatuksi tuleminen,pahoinpitely,kyllä hemmetissä voi huonosti ja mielialat vaihtuu ja on ahdistunut. Kyllä tässä yhteiskunnassa on todella epä päteviäkin lääkäreitä,on myös hyviä asiantuntevia ja jotka kaivaa sitten ne ongelmatkin mitkä on. Ja tuo kilpirauhasen vajaatoiminta ja mm.ssa naisilla vaikeat pms oireet voidaan sekoittaa.
Voi olla et nykysin ylidignosoitu,mu mulla meni 1,5vuotta tutkimus- ja haastattelujaksoilla ennen kuin diagnoosini ja lääkityksen sain.Ohessa on ollut myös perhetapaamisia,joissa mm.vanhemmiltani(ovat ns.tukihenkilöitäni) on kyselty tapojani/mielialojani jne.Enkä koe,että diagnoosi olisi hatusta vedetty.
Ja kaikki tämä julkisella puolella.
Tottakai oikeitakin diagnooseja on paljon ja just julkisella puolella tehtyjä. 1 tyypin biposta ei ehkä niin paljon oo vääriä diagnooseja mutta 2 tyyppi onki sit vaikeampi erottaa monesta muusta jutusta. Tiiän muutamia jotka on saanu diagnoosin kertakäynnin jälkeen tai muutaman kuukauden jälkeen. Taustalla on ollu kuitenki paljon muuta joita lääkäreitä ei oo kiinnostanu tutkia. Julkisella puolella saattaa nähdä lääkäriä kerran puolessa vuodessa tai vaan lääkityksiä säädellessä ja sairauslomaa kirjoittaessa. Kilpirauhasen liikatoiminta voi taas muistuttaa maniaa.