Ethän loukkaantunut tai harmistunut.. Minä ehkä olisin samassa tilanteessa voinutkin harmistua.
Mutta voin kertoa, että tällä hetkellä olet ykkönen, vaikka et edes ole! Eikä itseasiassa samalla tavalla kakkosta edes ole.
Ystävä on, mutta ei sitä sydänystävää.. sillä tavalla. Tai siis sydänystävä on, mutta ei kumppanimielessä.
Mutta voin kertoa, että tällä hetkellä olet ykkönen, vaikka et edes ole! Eikä itseasiassa samalla tavalla kakkosta edes ole.
Ystävä on, mutta ei sitä sydänystävää.. sillä tavalla. Tai siis sydänystävä on, mutta ei kumppanimielessä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiesinkin et olen vain
Hän ei ole vain.. hän on!
juu niin sydänystävä... en oo ykkönen
No, en tiedä sinusta.. mutta hän on ykkönen!
Ja toivon, ettei hän loukkaantunut ystävästäni.
onko tai olisiko tai eikö ole
se on sun oma olettamus ,en laita ketään numerojärjestykseen
Vaikka kävi mitä kävi, en voi harmistua sinulle. En edes tässä tilanteessa.
Olet tärkeä minulle. Jouduin nyt sinusta luopumaan... se on niin suuri vääryys...
Ikävöin kaikkea sinussa.
Parasta on sinut nyt unohtaa, niinhän itse halusit. Se on ainoa oikea tapa. Millä ihmeen logiikalla tämän voi selittää, että meidät on lopullisesti erotettu?
Tais mennä ohi -samanlailla voin sanoa, et piti unohtaa (en kyl muista kumpi halus -minäkin pikaistuksissa varmaan...) Mut en silti usko et tälläi mua kaipais. (En sano, ettenkö toivois...)
Logiikkaa ei ole
Sen ystävän kanssako ne "treffit" oli tänään?
Ystävä oli vähän tyly. Onneksi olet mukavampi.
loukkaantunut. Jos ei siis kummallakaan ole romanttisessa mielessä mitään aikomuksia.... Sitten harmistuisin, jos olisi... Mutta älä sinä myös harmistu, jos minulla on jotain vastaavaa.
Tärkeintä minulle on, että ollaan toisillemme ne ykköset :)
Kumpa se päivä koittaisi, että voisin sanoa sinulle, että olet se ykkönen. Nyt olet ykkönen minun sisimmässäni.
Jos kertoisit kiertäen kaartaen, niin et toinen ymmärtäis...
Ehkä pitää sinutkin sydänmessään
mikä sinua estää kertomasta sitä minulle nyt?Ja en tarkoita, että täällä vain kirjoitat. Enhän muuten sitä voi tietää (oikeasti!) ja nyt onkin vähän hassu fiilis, kun tavallaan sen vaistoan, mutta kuitenkin sitä vahvasti epäilen.
Kas kummaa,kun ei tunnu yhtään,että olisin ykkönen..
en onneksi kakkosnelonen ;-D.
Ei kiinnosta leikkimiset ja varsinkaan sellaiset jotka haluavat vain leikkiä; jos oikeasti välittää ja pitää toisesta niin silloin ei leikitä eikä edes tarvitse ajatella sellaista. Jotain voi myös menettää koska toinen ei ymmärrä mitään eikä tarvitsekaan ymmärtää jos on käyttäytynyt todella huonosti. Itselläni ei kävisi mielessänikään sellainen, siitä tulisi jo niin paha olla ja olo olisi todella tukala...omatuntoni ei siihen pystyisi millään, aivan liian kiltti kun olen ja paljon vahvempi tahtoisin minäkin olla, puolustaa itseäni ja arvostaa... tai olla joskus edes vähäsen "omaa etua tavoitteleva", mutta kun ei.
Tämä on ikävä tosiasia mutta niin tosi ja liittyneeköhän tämä edes aloitukseen millään tavalla mutta tuli vain mieleen.
Oi Janne, kaipaan sua niin.