ex-vl:lle kysymyksiä!

Sitä, että vl-hoitomies heitti Saa.tanan haltuun, ei tehnyt mieli enää mennä toljotettavaksi vl-seuroihin.

Usko tarkoittaa sitä samaa kuin ennenkin, uskon Jeesuksen omana Vapahtajanani ja syntieni sovittajana.

Miksi käytät sanaa "arvot" vl-liikkeen perinnäissäännöistä? Otin korvikset, en meikkaa, juo, tanssi, käy kapakoissa tms eli elän kutakuinkin vl-tyyliin.

Tottakai uskon Jumalaan, kun olen edelleen uskossa, mutta Jumalaa lähestytään vain Jeesuksen kautta. Ja en ole koskaan lakannut uskomasta. Miksi niin luulet?

Luen Raamattua, rukoilen useita kertoja päivässä, lähinnä kiitän siitä, mitä Jumala on minulle antanut (kohtuullisen terveyden, katon pään päälle, turvatun toimeentulon, ihanat omaiset jne).

Ihan viime aikoina en ole käynyt missään seurakunnassa. Ymmärrän toki, jo kauan sitten, etteivät vl:t ole ainoita oikeita uskovaisia ja vain hyvin pieni osa heistä on uskovaisia laisinkaan.

Vl:lle on mahdoton selittää se, eteivät he ole ainoita oikeita uskovaisia, sillä heidät on aivopesty siihen ajatukseen jo pikkulapsesta alkaen, sillä alla kouluikäisethän hiekkalaatikolla leikkiessään lällättävät toisille ei-vl-lapsille että "tepä ette pääse taivaaseen vaan joudutte tulimereen.."

Jos vl tajuaa, että muuallakin voi olla uskovaisia ihmnisiä, hän samalla lakkaa olemasta vl ja muuttuu kristuslaiseksi uskovaiseksi.

Lähdin pois herätysliikkeestä, jossa on omituisia pakotteita, kuten seuroissa käyminen ja epäraamatulliset säännöt. Vl-kielellä se on uskon kieltäminen, mutta puhun mieluummin poislähdöstä. Kukaan ei voi enää vaatia minua seuroihin eikä tähän "jumalan valtakunnan työhön" kahvikeittoon ja myyjäispullien paistoon, kun olen poistunut. Olen deletoinut itse itseni. Minua ei enää ole heille.

Jumala näkyy kaikessa luodussa. Uskovalla ihmisellä on Pyhä Henki, joka ohjaa pysymään oikealla tiellä. Jeesus on Jumalan poika ja Hänen jalajäljillään tunnen olevani Jumalayhteydessä. Uskon ihmeisiin ja Jeesuksen sanoihin, että teette samanlaisia ihmeitä. Uskon, että Jeesukseen turvautuen olen Jumalan lapsi ja ehkä taivaan perillinen.

Minusta nuo meikkaamiset ja musiikin kuuntelut eivät ole arvoja ollenkaan, vaan opetettuja sääntöjä joilla ei ole mitään pohjaa. Kuuntelen sellaista musaa josta tulee hyvä olo. En juo. En tuomitse avoliittoja, jokainen eläköön tavallaan. En tuomitse myöskään homoja, koska ovat myös Jumalan luomia ja Jumalan luomaahan ei pidä ihmisen lähteä väkisin muuttamaan. Se on tutkitustikin mahdotonta.

En ole lakannut kokonaan uskomasta. Jouduin vain tietyssä iässä tilanteeseen, jossa aloin punnita uskomista omalla kohdallani ja Raamatun valossa.

Epäkohdiksi koen ulkokultaisuuden ja esittämisen. On näytettävä olevansa sopiva tiettyyn muottiin, vaikka sydän huutaisi vapautta. Ehkä pahin asia on se, ettei voi valita mihin syntyy eikä uskoonkasvattamista vastaan ole mitään asetta pienenä lapsena. Joko lähdet seuroihin tai itket ja lähdet...

Luen joskus Raamattua ja myös muita hengellisiä kirjoja.

Rukoilen yleensä iltaisin ja joskus kun on vaikeaa.

Käyn ev.lut. kirkon tilaisuuksissa.

En ole aikoihinkaan uskonut, että vl:t olisi ainoita oikeita uskovia. En oikein usko, että he ovat edes oikeita uskovia. Liian kiivaasti tuomitsevat muita ja Jeesus nimenomaan kielsi tuomitsemisen.

En yritä enää selittää heille mitään. Minun selittäminen otetaan hyökkäyksenä heidän uskoaan kohtaan. En puhu uskomisesta mitään vl-ihmisille, koska tiedän heidän kantansa. He ovat itse polkunsa valinneet niinkuin minäkin.

mitä tarkoittaa lähteminen? (kun siitä on täällä ollut juttua joskus että lähdette pois vl:sta, niin mitä se käytännössä tarkoittaa, minne lähditte, miksi jne.)

- lähteminen tarkoittaa irtautumista vl-liikkeestä ja sen elämäntapanormeista. samalla "lähtee" usein myös vl-ystävät ja joskus myös vl-suku.

mitä usko tarkoittaa teille nykyään?

- kiinnostava asia sosiologiselta kannalta katsottuna

ovatko arvonne muuttuneet liikkeestä lähdettyänne? (esim.naiset käytättekö meikkiä, tanssitteko ja kuunteletteko maallista musaa, juotteko alkoholia, mitä ajattelette avoliitoista, homoista yms.)

- arvoni eivät ole muuttuneet, koska alun perinkin olin vl-liikkeessä vain sukuni pakottamana. Käytän meikkiä, tanssin, rakastan "maallista musaa", juon alkoholia silloin tällöin - kohtuudella. avoliitot ovat suositeltavia ennen avioliittoa, homoilla pitäisi olla samat oikeudet kuin heteroilla, yms.

mitä ajattelette Jumalasta?(oletan teidän olevan uskossa,siis uskotte jumalaan)

- en ole uskonut Jumalaan oikeastaan koskaan. Merkityksetön minulle.

minkä ikäisenä lakkasit olemasta uskomassa?

- en ole oikeasti ollut vl koskaan, vaikka olen kasvanut lestaperheessä, ja lähisukuni on vieläkin vl-uskossa

mitkä koet vl-liikkeen epäkohdiksi nykypäivänä?(huom.ei mitään 70-luvun hoitokokouksia yms.)

- olen lähtenyt liikkeestä yli 10 v. sitten, mutta sivusta seuratenkin ongelmat ovat samat mitä aina: ilkeä juoruilu, vaikeus olla rehellinen (esim. SRK), kyttääminen ja pakottaminen, naisten alistaminen

luetko raamattua?

- en

rukoiletko?

- en

käytkö jossain seurakunnassa? (muu kuin vl)

- en

ymmärrätkö nyt etteivät vl:t ole ainoita oikeita uskovia?

- ymmärrän, että usko tuo ihmisille turvallisuutta, eikä tätä seikkaa voi laittaa mihinkään "oikeellisuusjärjestykseen". Vl:t saavat turvaa ajatuksesta, että ovat löytäneen "ainoan oikean uskon".

miten selittäisit sen heille?

- en tiedä onko järkevää selittää vl:en uskoa vääräksi ihmiselle, joka on ollut koko ikänsä uskovainen ja elänyt vl-elämäntapanormien mukaan. Olisiko liian raakaa saada ihminen tajuamaan, että kaikki on ollut täysin turhaa? Oman kantani tietenkin kysyttäessä selitän, minkä vl-suku tietenkin päättelee olevan sielunvihollisen tekosia. :)

Kovinpa vaikutat kyselyikäiseltä. Koetan vastata riittävän lyhyesti joka kysymykseesi.

>mitä tarkoittaa lähteminen? (kun siitä on täällä ollut juttua joskus että lähdette pois vl:sta, niin mitä se käytännössä tarkoittaa, minne lähditte, miksi jne.)

Lähteminen on fyysisesti sitä, että pistää ry:n toimitalon oven ulkopuolelta viimeistä kertaa kiinni. Henkisesti kyse on siitä, ettei enää pidä vl-tapakulttuuriin liittyviä touhuja arvossa. Erityistä kohdetta minulla ei ole, uskon, että Jeesuksen sana hänen läsnäolostaan siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään, on totisinta totta. En kaipaa erityisesti vl-liikkeelle mieluisia massatapahtumia.


mitä usko tarkoittaa teille nykyään?

Lujaa luottamusta Jumalaan.


>ovatko arvonne muuttuneet liikkeestä lähdettyänne? (esim.naiset käytättekö meikkiä, tanssitteko ja kuunteletteko maallista musaa, juotteko alkoholia, mitä ajattelette avoliitoista, homoista yms.)

Meikki- tai tanssitarvetta ei ole tullut. Musasta en määrittele sen maallisuutta tai taivaallisuutta, juon alkoholia, minulle riittää avioliitto, homoja en erikseen ajattele.


>mitä ajattelette Jumalasta?(oletan teidän olevan uskossa,siis uskotte jumalaan)

Aika mahdoton vastattava (siis lyhyesti). En kuitenkaan ajattele samaa ajatusta kokoaikaisesti.


>minkä ikäisenä lakkasit olemasta uskomassa?

Kysymyksesi tarkoittaa varmaan vl-uskon harjoittamisen lopettamisikää. Se oli 37 vuotta.


>mitkä koet vl-liikkeen epäkohdiksi nykypäivänä?(huom.ei mitään 70-luvun hoitokokouksia yms.)

Itsekeskeisen vain me -opin ja johdon suoranaisen valehtelun.


>luetko raamattua?

Useita eri raamattuja, myös Raamattua, kun se ei ole enää liki kiellettyä.


>rukoiletko?

Aivan varmasti!


>käytkö jossain seurakunnassa? (muu kuin vl)

Käyn mitään ylenkatsomatta.


>ymmärrätkö nyt etteivät vl:t ole ainoita oikeita uskovia?

Erinomaisesti, asia on lähtöni jälkeen todella kristallisoitunut.


>miten selittäisit sen heille?

Minkä? Keille?

Jos vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisen tunteet kiinnostavat, niin tässä on pari linkkiä, jota suosittelisin:

Hakomajassa on 2000 luvulla irtaantuneen artikkeli siitä, millaisia tunteita irtaantuva kokee:
http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet

Tässä ketjussa hahmotellaan suhdetta vl-uskoon nelikentän avulla:
http://www.hakomaja.net/keskustelu/ex-vl-foorumi/12815-vl-nelikenttae-usko-oppiin--elaemaentapa#12815

Se mitä irtaantuminen vl-liikkeestä tarkoittaa ja "minne" menee on hyvin yksilöllistä. Vanhoillislestadiolaisuudessa omantunnon on korvannut "seurakunnan yhteistunto". Opetetaan jopa, että jos omatunto ja seurakunta on ristiriidassa, niin on parempi kuunnella seurakuntaa. Tämä johtaa siihen, että yksilöllinen omatunto oikeasta ja väärästä surkastuu. Mikä on hyvää ja oikein? Mikä on pahaa ja väärin? Näitä kysymyksiä joutuu kaikista tiukista uskonyhteisöistä irtaantunut pohtimaan ja on luonnollista, että he päätyvät henkilökohtaisissa ratkaisuissaan hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.

Olen itse usein aikaisemminkin todennut, että vl:iä on moneen junaan. Ex-vl:iä on sitäkin useampaan. Irtaantua voi hyvin monesta eri syystä - jopa vastakkaisista syistä. Joillakin loppuu usko Jumalaan, eivätkä he enää jaksa näytellä. Toinen voi puolestaan löytää Jumalan ja ei siksi voi jäädä mielestään valheelliseen uskonyhteisöön. Joku ex-vl voi edelleen uskoa vl-oppiin, mutta kokee että ei jaksa elää seurakunnan määräämien sääntöjen mukaan.

Itse uskon Jumalaan / ihmisiä suurempiin voimiin. Se sitten, että mikä tai millainen on Jumala? Se on oma laaja aiheensa ja uskon, että eri ihmiset kokevat käsitteen Jumala hyvin monin eri tavoin.

Vl-opin Raamatunvastaisuuden huomasin murrosiässä, eikä itselläni ole ollut siitä sen jälkeen epäilystäkään.

Olen lukenut Raamatun useampaan kertaan. Viime-aikoina sitä on tullut luettua harvemmin - lähinnä kun olen tarkistanut joitain muistikuvia. Olen lukenut myös Bhagavad Gitaa, Dhammapadaa, jne. Koraani on lukematta ja sen puutteen olen ajatellut korjata jo vuosia, mutta eipä ole ullut sopivaa aikaa.

Rukoilen epäsäännöllisen säännöllisesti. En ole minkään seurakunnan jäsen, enkä käy säännöllisesti minkään joukon seuroissa tai kirkossa. Tosin, voin hyvin käydä lähes missä vaan. Olen miettinyt käydä saman viikon aikana vl-seuroissa, el-seuroissa ja rs-seuroissa, sekä tehdä niistä "vertailevaa tutkimusta", mutta sekin on ajan puutteen johdosta jäänyt.

On selvää, että mikään inhimillinen seurakunta tai uskonnollinen liike ei ole "ainoa oikea". Useammassakin uskonnollisessa liikkeessä elää vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Tähän on hyvin vaikea vaikuttaa, jos ja kun tällaisen uskonyhteisön jäsenellä ei ole halua vastakkaisia argumentteja kuunnella. Usein vastakkaiset argumentit opetetaan "sielunvihollisen kuiskutteluksi", jonka tarkoitus on nimenomaan estää seurakunnan jäseniä huomioimasta heidän uskoaan kritisoivia argumentteja ja tehdä "ainoan oikean" vääräksi selittäminen mahdottomaksi.

Mielestäni ainoa mahdollinen tapa vaikuttaa, on mielestäni ystävällinen ja toista osapuolta kunnioittava dialogi, jossa puolin ja toisin pyritään kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen näkemyksiä. Toinen tärkeä seikka on pysyä totuudessa. Valehtelu ja liioittelu, herjauksista puhumattakaan, ovat keinoja varmistaa, että toinen ihminen varmasti pysyy "ainoassa oikeassa uskossaan".

Lähteminen on hyvästelemistä. Ovi menee kiinni ja uusi aukeaa. :)

Usko on henkilökohtaista, se on minun oma kanavani ylöspäin, jota kukaan muu ei ole valmiiksi määritellyt. Tämä on minun tieni ja olen ylpeä siitä. :)

Kyllä, arvoni ovat muuttuneet, koska ne ovat minun omiani. Ajattelen, että minun uskoni kestää sen, että joku arvioi minua ulkonäköni ja olemukseni perusteella, minun oskoni ei siitä horju; se ei ole niin pinnallista enää.
Avioliitto on kaunis asia, siihen on hyvä päätyä lopulta, jos toista rakastaa; tosin ilman sitä on aivan yhtä arvokas ihminen minun silmissäni.

Meikkaan, koska olen aina pitänyt siitä. Korostan sillä sitä, mitä olen lahjaksi saanut. Se on minun lahjani takaisin.
Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Arvostan lauluntekijöitä, joiden kappaleissa on sanomaa ja kappaleita, jotka tuovat iloisen mielen. :) Myös ihania muistoja on yhtäkuin ihania kappaleita. Musiikki on elämän ehdoton eliksiiri.

Homoista sen verran, että minä olen ulkoistanut siitä itseni. Rakastan myös heitä ja jätän kaiken muun Jumalalle. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka edustavat tätä vähemmistöä, enkä ole koskaan tuominnut myöskään heitä.

Jumala on minulle korkeampi voima. Joku, jonka käsissä lepää tämä kaikki ja hyvä niin, itse en kykenisi moiseen, joten annan elämäni mielellään Hänen käsiinsä.

Lestadiolaisuuden jätin noin kuusitoistavuotiaana. En ikinä ole lakannut uskomasta. Tosin se ei ole ketään vanhoillislestadiolaista kiinnostanut sen jälkeen, kun liikkeestä lähdin, mutta en koe sen olevan paha asia, päinvastoin. Aarre on minulla. :)

En tykkää kritisoida erityisesti ketään uskontokuntaa; päinvastoin; toivon heille kaikkea hyvää. Monet aisat varmasti voisivat olla paremmin, mutta jos he eivät itse koe haluavansa muuttaa niitä, tuskimpa se minun tehtäväni on..?

Luen raamattua todella harvoin.

Rukoilen melkein päivittäin,

En erityisesti käy missään seurakunnassa.

Minun tehtäväni ei ole tuomita ihmisiä, eikä päättää, ketkä ovat oikeita uskovia; jätän kaiken Jumalalle; hän on parempi siinä. :) Uskon, että kaikki tiet Jumalan luokse ovat todellakin yhtä hyviä.

Minun ei tarvitse selittää mitään. Olen onnellinen omana itsenäni ja keskityn omaan tieheni. Minulla on rauha ja toivon sitä aivan jokaiselle.