Hyvää huomenta itsenäisyyspäivän aamuun! Yle 1 soittaa niin tunnelmallista musiikkia, kansanlauluja, ja päivä alkoi heti tuntumaan erikoisen juhlavalta.
Kahvihetki on meneillään ja ottaessani joululimpusta pari viipaletta, jo hurmaannuin sen tuoksusta :D Miten hyvin nuo mausteet sopivatkaan leipään, tehden siitä juhlavamman?
Piti ihan luntata pakkauksesta, fenkoli korianteri ja siirappi!
Niinpä ylistän kotimaisen joululimpun ihanuutta:D toivottaen hyviä aamiaishetkiä muillekin!
terveisin tex
Kahvihetki on meneillään ja ottaessani joululimpusta pari viipaletta, jo hurmaannuin sen tuoksusta :D Miten hyvin nuo mausteet sopivatkaan leipään, tehden siitä juhlavamman?
Piti ihan luntata pakkauksesta, fenkoli korianteri ja siirappi!
Niinpä ylistän kotimaisen joululimpun ihanuutta:D toivottaen hyviä aamiaishetkiä muillekin!
terveisin tex
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oman isäni muistolle laitan tämän soimaan! Ei sentään jäänyt tuntemattomaksi sotilaaksi, vaikka kentälle jäikin!
Kaikkia elossaolevia sotaveteraaneja kunnoittaen!
http://www.youtube.com/watch?v=RHfBscWCJzQ
Sodan aikana kansakoulussamme laulettiin tätä laulutunnilla, samoin marssia "On Pohjolan hangissa meill´ isänmaa". Pieni luokka, mutta laulu tuli voimallisena.
Muistan, että sankarivainajien siunaustilaisuudessa tätä laulua soitettiin hyvin usein saattomusiikkina.
Lapsena olin useissa kaatuneen sotilaan hautajaisissa. Se oli tuttua sen ajan ihmisille. Joka toisella vastaantulevalla naisella oli suruhuntu. Lapsi ei ihmettele eikä kauhistele, hän ottaa asian niin kuin se tulee.
meillä lauletaan
http://www.youtube.com/watch?v=N5PvOHAW-jI
Kaikki eivät palanneet terveinä!
http://www.youtube.com/watch?v=cMwPb0Es7uM
Tää on kyllä ihan liikuttava, täytyy sanoa laulun sanoin:
naurusta menin kyyneliin,...*on syvään sun kuvasi painunut* sitä sentään ikävöin,..
tex
Elinikäinen kammo maustettuun, makeaan leipään.
1964 Blekingessä, Sölvesborgin kaupoissa oli vain vaaleita leipiä.
Joulun alla ilmestyi puoteihin ruisleivän näköisiä lätkäreitä jollaisen ostin suurin odotuksin.
Pettymykseni oli sanoin kuvaamaton kun rehdin ruisleivän asemesta sain suuhuni maustettua, makeaa mössöä johon oli kaiken lisäksi sotkettu hedelmiäkin.
Ei koskaan enää!
laittaa sokeria, siirappia ja leipään sopimattomia mausteita, tärvelleet maku aistinsa.
Hyvää on limppu, on.
Mutta wanha kritisoi sydämmmensä pohjasta valmiiksi viipaloituja leipiä.
Kaikki näkemäni joululimput ovat valmiiksi viipaloituja.
Onko tämä sitä holhousyhteiskuntaa, että enää ei ole tarpeen omistaa keittiöveitsiä?
Epäileekö maan hallitus ja muut päättäjät, että suomalainen perheenemäntä on siksi varottava tapaus, ettei hänelle pidä sallia veistä käteen.
Ei kai nyt sentään. Jokin muu syy on läydettävä, ja kysynkin kolleegoilta, mikä!
Melkein järki sen sanoo, lapset saavat helpommin voileipänsä koulusta palattuaan kun leipä on viipaloitu.
Sen pituinen se.
Emme kuolleet nälkään vaikka niin helppoa ei ollutkaan.
Saimme vaikeuksitta leikattua siivut vielä muutaman päivän ikäisestäkin, kotona paistetusta ruisleivästä ilman traumoja tai vaurioita.
On se vaan kumma, että erilaiset työkalut ja terävätkin välineet ovat istuneet käteen!
Muistan nuoruudestani, että naapurin esikoisella oli koko kesän puukko vyöllä 5-vuotiaana, 60-luvun alussa.
Kuopukselle ei puukkoa annettu ennen 10. ikävuotta. Ihmettelin, miksi, ja äitinsä sanoi ihan vakavissan, ettei lapsille saa puukkoa antaa, vahingoittaa itseään sillä.
Mieli oli muuttunut tykkänään ja esikoisen puukko unohtunut.
Nämä lapset kuitenkin saivat rakentaa koijia metsiin ja perata kalaa puukolla. Tämän vuosituhannen lapsilta sellainen on kokonaan kielletty.
Leipäkin siis pitää olla jo leipomossa viipaloitu.
Samoin ennen kouluikää puukon kanssa metsässä ja pihalla.
Inhotti vain se, että minä sain perheen tylsimmän puukon.
Vielä 80-luvullakin, palatessamme marja- ja sienireisuilta, kävimme perheen kanssa taajamamme keskustan kahvilassa ja miulla oli puukkovyöllä vaikka se oli kai silloin jo jotenkin kiellettyä?
Puukko oli, ja on vieläkin, minulle monikäyttökalu.
Sanovat, että Suomessa ei ole yhtäkään miehenpuolta, jolla ei olisi puukon arpea vasemman käden nimettömän ja peukalon tuntumassa. Epäviralisen tutkimukseni mukaan ko. väittämä on oikea.
Katsokaapas kämmentänne, herrat!
Löytyy muutama pieni, vaalea mutta ne kalpenevat kahden suuremman rinnalla.
Vasurin peukalon päällä on komea arpi tussarin räjähdyksen jäljiltä.
Vasurin peukalon alapuoli halkesi aikuisena maanmiehen kanssa "seurustellessa".
Hups!
Menin metsään tämän joululimpun ylistämisen kanssa.
Siis, hyvää on!, Vaikka minä pidän siitä tummemmasta, jossa on kyllä siirappia, mutta ei fenkolia. Mikä lie mauste mukana siinä.
Anista siskoni käyttää joululimppuun, on hyvää vaikka hieman liian voimakas makuuni, Itselläni oli niin hyvä nälkä aamulla, kun olen vähemmällä syömisellä nyt ollut ennen joulua.
Nyt on jo päivällisen aika, koko 3-5 tuntia on karjalanpaisti ollut uunissa ja tuoksunut.
Pitää juhlapäivänä sentään syödä:D
Se leipä jäi aamulla tänne työhuoneeseen kun lunttasin mausteet, ja voi kun sitä etsin keittiöstä!
Ei sitä joka aamu tuo koko leipää tullessaan koneelle!
heippa
Itsetehty joululimppu maistuu..
Joululimppu
5 dl piimää
50 g hiivaa
1,5 dl siirappia
2 tl suolaa
2 tl pomeranssinkuorta
n. 6 dl ruisjauhoja
6-7 dl vehnäjauhoja
voiteluun 2 rkl siirappia
1/2 dl vettä
Valmistusaika 3 tuntia
Ohjeet
Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää joukkoon siirappi ja mausteet. Lisää tämän jälkeen ruisjauhot. Lopuksi alusta taikina vehnäjauhoilla. Kohota taikinaa noin tunnina verran liinan alla. Sitten leivo taikinasta kaksi pyöreää limppua ja laita ne uunipellille, jossa niitä kohotetaan liinan alla vielä 1/2-1 tuntia. Tämä vaihe on tärkeä, jotta limput eivät repeilisi paistettaessa.
Paista limppuja 45 minuuttia 175 asteessa. Sitten ota limput uunista ja voitele ne siirappivedellä. Tämän jälkeen limput on hyvä laittaa vielä noin 5 minuutiksi uuniin, minkä jälkeen ne ovat valmiita.
Tosi hyviä limppuja esim. jouluksi.
Huh ja hyh, inhoan joululimpun makeutta.
Ei maha mittään.
Samoin kuin jotain ihmeen pottulootaa, makeutettua.
Hyvä, jos joku tykkää, minä en.
Kiitos katleijanen, voiskin leipoa itse, olenkin leipunut vain hiivaleipiä ja sämpylöit. no kerran ruisleipiä kokeillut. Kopsasin tuon reseptin,..
Voi että ulkona oli kaunis illansini,..katot hohti valkoisina ja ikkunat tuikkivat valoa:D
Laitan linkin Vinter song, ihania kuvia luonnosta
Kevyen ruuan viikot on meilläkin meneillään. Otin syksyllä kirkkonummelaisesta Pokrovan ortodoksiluostarista ostamaani borssikeittoa pakasteesta , kaveriksi saman paikan kaalipiirakkaa. Illaksi olen kylläkin varannut kuohuviinin kera muutamia juustoja ja hedelmiä, keksien tilalla pieniä leipäpaloja, esim. Maalahden limpusta. Tumma saaristolaisleipä käy kahvileiväksikin pienen voisipaisun kera.
Meillä ei makea mausteinen joululeipä tee kauppaansa, minäkin vierastan aniksen, fenkolin, pomeranssinkuoren ja varsinkin kuminan makua leivässä, monissa on liikaa suolaakin. Joskus innostun leipomaan äitini tapaan hiivaleipää juureen, se on haluttu tuliainenkin. Meillä kaikki haluavat juuri tätä leipää kinkun alustaksi. Se on vähän pitempi projekti, mutta vaivan arvoinen.
Juuri:
½ l kylmää vettä
30 g hiivaa (2/3 pkt)
2 rkl siirappia
6 dl hiivaleipäjauhoja
Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin muhimaan yön yli.
Taikina:
2 tl suolaa
30 g juoksevaa margariinia tai öljyä
n. 8 dl hiivaleipäjauhoja
Valmista seuraavana päivänä leipätaikina lisäämällä juuritaikinaan suola, rasva ja vaivaa sekaan jauhoja niin, että taikinasta tulee sopivan leipoutuva.
Leivo taikinasta heti alustuksen jälkeen 3 isoa hiivaleipää. Kohota leivät kaksinkertaisiksi peitettynä.
Pistele tai koristele pinta viilloin. Paista hiivaleipiä 200 asteisen uunin alatasolla 20-25 min kauniin ruskeiksi.
Taikinaan voi osaksi käyttää siemeniä, rouheita ja leseitä sekä paistaa myös vuokaleiviksi.
Kiitos myös Ramoonalle, tuo hiivaleipä ihan vanhankansan tapaan juureen leivottuna on varmaan maukas. Ihan innostaa kokeilla, mikäs on kotoisampaa kuin leivänpaisto:D
Ihan tuliaisviemisinä ajattelinkin kun harva nuorista leipoo itse.
Vanhin tyttäreni kyllä poikien ollessa kotona, leipoi sämpylöitä pakastimeen, menekki kun oli kova!
Onhan lauhaa aamusta, täällä on nollassa asteet, kun ei nyt lumet sentään sulaisi pois,jaaa näkyy siellä hiljalleen satelevan uutta.
Olipa Jenny soman tyttömäinen Saulinsa rinnalla, ei paljastavaa kaula-aukkoa, vaan hienostuneen raikas olemus!
Monelle muullekin olisi sopinut hieman peittävämpi *decolte'.
Muutama ihastuttava pukuluomus hiveli silmää:D
Luin leivän historiaa tässä illanmittaan. Jo muinaisessa Egyptissä tunnettiin 49 eri reseptiä leipään. Lähi-idässä ei leipää leikattu vaan murrettiin palanen.
Sanonta leivän murtaminen yhdessä tarkoitti ateriaa. Kuolleillekin annettiin mukaan leipää ja olutta.
Tuo leivän murtaminen sakin yhdessä ateroidessa sakraalin merkityksen, puhutaan näkyleivistä joita oli 12 ja olivat vertauksena ettemme elä ainoastaan (aineellisesta) leivästä.
Lähetyssaarnaajat joutuivat eskimoille käyttämään sanontaa päivittäisestä rasvasta ja kiinassa riisistä, ameriikassa maissista symboloimaan hengen ravintoa.
Paljon sanontoja liittyy leipään, syödä maanpakolaisen katkeraa leipää, muistella makean leivän päiviä, käydä kiinni kuin leipään ja jo otti ohraleipä. Leipä miehen tiellä pitää tai ruista ranteeseen lienee kaikille tuttuja sanontoja.
Mummoni muistan olleen tarkka, ettei leipä jäänyt nurinpäin pöydälle,...leipä oli pyhä asia joya enkelit itkee nähdessään.
Paljon on muodostunut symbolimerkityksiä tuosta ihmiskuntaa ravinneesta leivästä, sen pitkän historian aikana.
Täss on sulle sitten oma leivontalaulu
http://www.youtube.com/watch?v=c8dQtJyXpsY
Kiitos ohjeista ja onnea elämälle.
Kiva leipäketju. Googeloin joululimppua, tää tuli vastaan.