siis, haluan kirjoittaa oman tarinani.
silloin kun olin lapsi, äitini joi. muistan kun koulusta päästyäni tulin kotiin , äiti oli humalassa.
kun olin nuori, muistan kun kaikki kaverini puhuivat äitinsä kanssa kaikesta.. minä en puhunut.
nyt kun olen aikuinen, haluan omia lapsia. haluan antaa heille turvaa, rakkautta, hellyyttä sekä huolenpitoa. kaikkea sitä mitä en kotonani saanut.
olen kokenut abortin ja keskenmenon, ja pelkään että en saa enää omia lapsia.
mutta jos sellainen ihme tapahtuu, rakastan lastani paljon!
vaikka äitini oli millainen oli, rakastan häntä silti ja hän oli maailman paras äiti.
en haluan tällä tarinalla sääliä, halusin vain kirjoittaa miltä minusta tuntuu.
silloin kun olin lapsi, äitini joi. muistan kun koulusta päästyäni tulin kotiin , äiti oli humalassa.
kun olin nuori, muistan kun kaikki kaverini puhuivat äitinsä kanssa kaikesta.. minä en puhunut.
nyt kun olen aikuinen, haluan omia lapsia. haluan antaa heille turvaa, rakkautta, hellyyttä sekä huolenpitoa. kaikkea sitä mitä en kotonani saanut.
olen kokenut abortin ja keskenmenon, ja pelkään että en saa enää omia lapsia.
mutta jos sellainen ihme tapahtuu, rakastan lastani paljon!
vaikka äitini oli millainen oli, rakastan häntä silti ja hän oli maailman paras äiti.
en haluan tällä tarinalla sääliä, halusin vain kirjoittaa miltä minusta tuntuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoit kauniisti äidistäsi.. vaikka koit lapsena sitä mitä et olisi halunnut kokea.. Siinä on sinulla elävä muistutus miten et itse tulisi koskaan tekemään..
Onnea matkaan toivon sinulle paljon lapsia.. ja ihanaa vanhuutta heidän kanssaan.
Itse saman kokeneena, rankan lapsuuden alkoholistiperheessä eläneenä tunnen syvää myötätuntoa....
Jo ennen kuin itselläni oli lapsia, päätin, että jos joskus heitä saan, he saavat ainakin rakkautta ja huolenpitoa yllin kyllin. He saavat olla lapsia niin kauan kuin lapsia ovat. Heidän ei tarvitse ottaa aikuisten taakkoja kannettavakseen. Itse jouduin jo 7-vuotiaana käytännössä huolehtimaan itsestäni, sisaruksistani ja alkoholisoituneesta äidistäni. Liian aikaisin jouduin kantamaan aikuiselle kuuluvan vastuun, se vastuu oli liian suuri pienelle tytölle. Kaipasin turvaa, rakkautta ja normaalia lapsen elämää. Häpesin suunnattomasti. Elämä on kasvattanut, asioita läpikäyneenä tiedän, että elämässä tärkeintä on rakkaus. Sitä rakkautta ja huolenpitoa saan tänäpäivänä antaa kolmelle omalle lapselleni. Heistä olen suunnattoman kiitollinen.
Uskon, että jos sinulle vielä lapsia suodaan (sitä toivon), niin voit kääntää omat lapsuuden kokemuksesi voimavaraksi ja voit antaa lapsillesi sitä rakkautta ja huolenpitoa mitä vaille itse lapsena jäit.
ONNEA elämään!