Lehden pääkirjoittaja ja päätoimittaja alanurkassaan on jäänyt jankkaamaan samaa asiaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kirjoittaja antaa ymmärtää että Suomi on taloudellisesti niin kurjassa jamassa ettei toivoa enää ole, jos ihmiset eivät suostu palkkojensa leikkaamiseen.
Kyllähän tosiasiat pitää tietysti tunnustaa, muttei kirjoituksesta toiseen jatkuva maailman lopusta jankuttaminen johda varsinaisesti mihinkään positiiviseen. Kun ihmisille syötetään jatkuvasti nonstoppina pelkkää mustuutta, alkavat palkansaajat herkästi siirtää kaupan kassan sijasta varojaan sukan varteen. Ja kun ihmiset eivät kuluta, alkaa tietenkin alamäki ja työttömyyden nousu. Ennustus alkaa ruokkimaan itseään ja kierre on valmis.
Jatkuvan voivottelun sijaan kuluttajia tulisi nyt rohkaista elämään normaalia elämää ja vahvistamaan kotimarkkinoita ostoskoriaan täyttämällä. Tämä on erityisen tärkeää siksi että taantuma Suomessa ei ole niinkään kotikutuoinen. Kun tärkeimmät vientimaat eivät osta, ei vaaluuttavirrasta ole tähän hätään apua.
Taantumia tulee ja taantumia menee - niin 100% varmuudella nytkin. Niin kauan kuin vienti ei vedä, on kotimarkkinoiden elinvoimaisuudella erityisen suuri merkitys, että taantuman yli päästäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. Ihmisiä tulisi rohkaista ostamaan hyödykkeitä ja käyttämään kotimaisia palveluita mahdollisimman rohkeasti oman kantokykynsä rajoissa tietenkin.
Veikkaan että vuoden päästä vienti alkaa vetää ja Euroopan talouden pyörät pyörivät jo ihan eri tahtiin. Suursijoittaja Soroksen arvio siitä että Euroopan velkaongelma alkaa olla nyt hallittavissa, antaa omalta osaltaan viitteitä paremmasta. Kannattaa muistaa sekin että Suomen suurimmat vientimaat; Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät ryve taloudeltaan pahnan pohjimmaisina.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille palstalaisille ja valoa pimeään.
Kyllähän tosiasiat pitää tietysti tunnustaa, muttei kirjoituksesta toiseen jatkuva maailman lopusta jankuttaminen johda varsinaisesti mihinkään positiiviseen. Kun ihmisille syötetään jatkuvasti nonstoppina pelkkää mustuutta, alkavat palkansaajat herkästi siirtää kaupan kassan sijasta varojaan sukan varteen. Ja kun ihmiset eivät kuluta, alkaa tietenkin alamäki ja työttömyyden nousu. Ennustus alkaa ruokkimaan itseään ja kierre on valmis.
Jatkuvan voivottelun sijaan kuluttajia tulisi nyt rohkaista elämään normaalia elämää ja vahvistamaan kotimarkkinoita ostoskoriaan täyttämällä. Tämä on erityisen tärkeää siksi että taantuma Suomessa ei ole niinkään kotikutuoinen. Kun tärkeimmät vientimaat eivät osta, ei vaaluuttavirrasta ole tähän hätään apua.
Taantumia tulee ja taantumia menee - niin 100% varmuudella nytkin. Niin kauan kuin vienti ei vedä, on kotimarkkinoiden elinvoimaisuudella erityisen suuri merkitys, että taantuman yli päästäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. Ihmisiä tulisi rohkaista ostamaan hyödykkeitä ja käyttämään kotimaisia palveluita mahdollisimman rohkeasti oman kantokykynsä rajoissa tietenkin.
Veikkaan että vuoden päästä vienti alkaa vetää ja Euroopan talouden pyörät pyörivät jo ihan eri tahtiin. Suursijoittaja Soroksen arvio siitä että Euroopan velkaongelma alkaa olla nyt hallittavissa, antaa omalta osaltaan viitteitä paremmasta. Kannattaa muistaa sekin että Suomen suurimmat vientimaat; Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät ryve taloudeltaan pahnan pohjimmaisina.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille palstalaisille ja valoa pimeään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen huomannut saman. On tietysti helppoa jankuttaa samaa päivästä toiseen. Ei tarvitse miettiä eikä ottaa selvää sen syvällisemmin asioista. Ja kuvaan tietysti kuuluu että toimituksen mukaan muuta keinoa ei ole kun palkkojen laskeminen - EK:ta kun kompataan.
Mitä lehteä mahdatte lukea? Hämeensanomien netissä on ainakin kirjotus jossa sanotaan, ettei palkkojen lasku ole mahdollista.
Pauli Uusi-Kilponen on kahdessa alanurkassaan huutanut palkkojen leikkaamisen puolesta ja yhdessä pääkirjoituksessa käsiteltiin ns. sisäistä devalvaatiota, kustannusten eli palkkojen leikkaamista talouden pelastamisen keinovalikoiman ykkösasiana. Että tällaista lehteä minä ainakin olen lukenut.
Täytyi tarkistaa kinan kohde ja itse löysin vain tämän http://www.hameensanomat.fi/paakirjoitukset/222252-palkka-ale-jaanee-haaveeksi
Että et sitten löytänyt tätä:
Kilpailukyky pakko palauttaa nopeasti
Hämeen Sanomat
Pääkirjoitus
|
Julkaistu: 02.12.2012
(Päivitetty: 05.12.2012 15:29)
3
Suomen pitäisi palauttaa nopeasti kilpailukykynsä. Ennen se hoidettiin valuutan ulkoista arvoa alentamalla eli devalvaatiolla. Jos nyt aiotaan päästä yhtä nopeisiin tuloksiin kuin ennen, pitäisi käyttää sisäistä devalvaatiota eli alentaa kustannuksia.
Käytännössä sisäinen devalvaatio merkitsisi kustannusten leikkaamista, eritoten palkkojen alentamista.
Jälki ei olisi kaunista katseltavaa, koska ostovoiman lasku heikentäisi kotimarkkinoiden vetoa. Työttömyys kasvaisi ja etuisuuksiin olisi pakko kajota.
Vastapainona sitten hintakilpailukykyänsä parantaneet suomalaiset tuotteet menisivät maailmalla paremmin kaupaksi ja vienti vetäisi koko talouden kasvuun, kauppa- sekä vaihtotasekin kääntyisivät taas positiivisiksi.
Sisäisen devalvaation ovat jo toteuttaneet muun muassa Baltian maat ja Irlanti. Kylmän kyydin jälkeen maiden taloustilanne on parantunut huimasti. Kreikassa resepti on sama. Julkisella puolella palkanalennusprosentit ovat jopa kaksinumeroisia.
Espanjassa ja Portugalissakin kustannustasoa ajetaan alas, mutta paljon Kreikkaa hillitymmin.
Suomessa sisäinen devalvaatio ei ole uusi asia. Sitä yritti Suomen Pankin johtaja Kalevi Sorsa (sd.) 1990-luvun alussa. Sorsa valjastettiin operaatioon, koska hankkeen taakse haluttiin myös oppositiossa silloin ollut SDP ja ay-liike. Pääministeri Esko Aho (kesk.) ja Iiro Viinanen (kok.) joutuivat kuitenkin pettymään.
Sorsa ei saanut puoluetovereitaan vakuutettua, kuten ei myöskään ay-liikettä. Suomi ajautui hankkeen takia lähes yleislakkoon.
Kun sisäinen devalvaatio ei maistunut, tuli ulkoinen. Suomi ajautui pakkodevalvaatioon, ja myöhemmin markka piti laittaa kellumaan. Markan arvosta katosi neljännes.
Jälki oli silloinkin karua mutta matokuurin jälkeen Suomen talous kääntyi vahvaan vientivetoiseen kasvuun, koska devalvaatiota ei pyritty kompensoimaan palkankorotuksilla.
Nähtiin Suomen oloissa ainutlaatuinen tilanne. Devalvaatiosta huolimatta inflaatio pysyi aisoissa, koska työmarkkinoilla tyydyttiin pitkään nollakorotuksin. Kansalaisten ostovoiman menetyksellä ostettiin viennin menestys.
Suomessa ei juuri ole puhuttu sisäisen devalvaation mahdollisuudesta. Ainoastaan muutamat ekonomistit ja kolumnistit ovat tarttuneet aiheeseen. Poliitikot eivät ole lausuneet asiasta puolta sanaa. Muistissa ovat Sorsan haparoivat ja tuloksettomat yritykset.
Parhaimmillaankin Suomessa voidaan päästä siihen, että vakava taloustilanne ajaa jonkinlaiseen laajaan sopimukseen, jossa sovitaan ehkä palkkojen jäädyttämisestä ja vientiteollisuuden rasitteiden keventämisestä. Juuri muuhun on vaikea uskoa.
Siksi vähäistä vielä on suomalaisten yleinen kriisitietous, eli sen tosiasia toteaminen, että Suomi on itse asiassa pahemmassa tilanteessa kuin 1990-luvun laman alkaessa. Julkinen puoli oli lähes velaton ja huoltosuhde kunnossa.
EK:n asialla lehti on. Palkansaajista ja vähäosaisista viis veisaa häsa
Jokos Uusi-Kilponen ja miksei myös toimittajat ovat ilmoittaneet omista palkanalennuksistaan ?
Siitä olisi hyvä jatkaa .
Mitähän H:linna siitä hyötyy, että suuripalkkaiset maksavat veroja vähemmän palkanalennusten myötä etenkin yksityisten firmojen suuripalkkaisten ansioista?