Kiharoita pitää olla kun käy baarissa juhlistamassa itsenäisyyspäivää. Tulen tosin takaisin ennen kuin se pukukavalkadi telkusta alkaa. Tai sitten en.
Tässä vähän synkkiä mietteitä on ollut, mutta koska en eräille tapahtumille mitään voi, niin ajattelin käydä tuon kumppanin kanssa nappaamassa parit napanterit.
Mites muilla? Onko jotain erityistä illaksi suunniteltuna?
Tässä vähän synkkiä mietteitä on ollut, mutta koska en eräille tapahtumille mitään voi, niin ajattelin käydä tuon kumppanin kanssa nappaamassa parit napanterit.
Mites muilla? Onko jotain erityistä illaksi suunniteltuna?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei mitään erikoisempaa, linnan juhlia katsellaan ja pukuja ihastellaan ja ihmetellään.
Piristystä sinulle, kyllä kaikki vielä kirkastuu.
Eipäs mentykään baariin, koska se oli kiinni. Ei tiedetty siitä, mutta ei se mitään, käytiin pizzalla ihan siinä naapurissa ja täytyy sanoa, että paras pizza ikinä. Uusi omistaja näköjään siinäkin.
Piristyksestä nyt niin tiedä, kun kuulin jokunen päivä sitten kahden tuttavan (toinen läheisempi) sairastuneen syöpään. Alle kuuskymppisiä molemmat.
Elämä koettelee jokaista jollain tavalla, harva säästyy. Toivon jaksamista, tuttavasi tarvitsevat sinua.
Eivät he minua tarvitse, en niin läheinen kuitenkaan ole. Toinen näistä sairastuneista asuu ihan naapurissa ja hänen vaimonsa kanssa olen usein tekemisissä. Hänelle minä voimia toivon.
Toinen sairastunut taas ei asu enää näillä nurkilla. Näin hänet ohimennen muutama viikko sitten ja nyt kuulin, että kävelee nykyään jo kepin kanssa. Oli yhteiselle ystävällemme kertonut, ettei hän niitä syöpähoitoja halua aikä jaksa. Hän on sanojensa mukaan hyvän elämän elänyt, eli olkoon näin.
Joulukortteja tässä olen askarrellut.
Illalla katson linnanjuhlia
En omista ainuttakaan panpulaa, eikä ole mitään tarvetta mennä baariin, kotona hyvä.
Napanteriakaan ei tee mieli, olis mahdottoman kallista konjakkia, en saa korkkia auki, ranne on tänään niin huonolla tuulella.
Linnanjuhlat katselen, pizza tarpeet on kaapissa, teen aina itse, nyt ei ole nälkä. Syon marjarahkaa, itse poimituista, myöhemmin illalla.
Eikös olekin tylsää?
Papiljontteja en enää edes muista, milloin viimeksi oli päässä.
Napanderia imin juuri, kraanavettä.
Syöpä on tullut tutuksi, onneksi ei vielä omakohtaisesti.
Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle!
Huomenia. Siinä se meni itsenäisyyspäiväkin jälleen kerran. Tuli pukukavalkadikin taas katsottua. Kaikenlaista kolttua... upeaa ja suorastaan kamalaa ja kaikkea siltä väliltä.
Syöpä on tullut minullekin tutuksi. Kolme sukulaista on rintasyövän sairastanut, onneksi paranivat, neljä tuttavaa on erilaisiin syöpiin kuollut, kaksi ystävää on niistä parantunut.
Aika yleistä tuntuu syöpä nykyään olevan, mutta ovat hoidotkin parantuneet, niin että ei se enää ole välttämättä kuolemaksi.
Kolttua ol' siellä monenlaista...........
Tarjoilupöydän herkkuja olisin halunnut maistaa edes pikkiriikkisen palasen. Slurps!
Aloin katsomaan eilen linnan kutsuja kovin tomerana. Vähitellen kyllä jo koitti kisaväsymys.
Syöpä on niin pahalta kalskahtava jo sanana. Yhä enemmän siihen sairastutaan, mutta onneksi myös yhä useammin parannutaan.
Monesti miettinyt, miksei jostain vähemmän tärkeältä hankkeelta siirretä varoja sairauksien tutkimiseen ja hoitokeinojen kehittämiseen.
Mikä sitten onkin ja kenenkin mielestä tärkeää ja vähemmän tärkeää?
No päivästä toiseen mennään ja pian on joulu, uusivuosi ja juhannus. ;))
Parin viikon kuluttua alkaa taas valo voittamaan.
En minäkään kokonaan juhlamenoja katsellut. Välillä vaihdoin kanavaa jännityksen puolelle.
Joulut, vuodenvaihteet ja juhannukset tulevat ja menevät ihan siitä riipumatta olenko hengissä tai en. Enpä ole koskaan mitään juhlinut. Lapsena tietenkin oltiin juhlivinaan, kun vanhemmat hössöttivät (varsinkin äiti) kaikenlaista.
Minulla on sellainen käsitys, että Suomessa on sairauksien tutkiminen melko hyvällä mallilla, mutta pelkona on se, että jos lähdetään siihen, että rahoitus tulee yksityisistä lähteistä, niin rahoittajasta on kiinni mitä tutkitaan.
Kyllä monesti on menneet käpälät kyynärpäitä myöten ristiin, kun tietää, että ollaan Suomessa.
Hyvää hoitoa on saanut, kun sen tarpeessa on oltu.
Minä en ainakaan jaksa valittaa aina ja jokaisesta asiasta. Jos joku on hyvin, pitäisi sekin saada sanoa ääneen.
En tosiaankaan minäkään halua, että teettäjä määrää mitä ja miten tutkitaan.
Meillä on toivottavasti ihan tavallinen, rauhallinen joulu. En kaipaa pahemmin vaihtelua, kun se harvoin on plus-merkkistä.
Ihan totta se on, että Suomessa voi köyhäkin saada kunnollista hoitoa. Toisin on esimerkiksi USA:ssa yhä edelleen. Puhumattakaan kehitysmaista.