Isäni kuoli vuonna 1992. Silloin tehtiin perunkirjoitus, kuolinpesä jäi jakamattomaksi. Siihen kuului lähinnä yksi iso osakehuoneisto josta äitini sai puolet ja minä toisen puolen. Asunto on aika päiviä sitten myyty, äitini on ostanut uuden asunnon. Hänen omaisuutensa on tuosta ajasta huomattavasti karttunut. Olen jotain pientä sieltä saanut aina silloin tällöin ns. tiskin alta, mitään ei ole kirjoihin ja kansiin laitettu.
En ole kenellekään mitään velkaa. En kuitenkaan määrätyistä syistä tahdo äitini kuoltua edes sitä vuonna 1992 perittyä ja tuskin se missään näkyy vai näkyykö? Asunto jossa olin osakas on myyty, tuskin ketään kiinnostaa missä siitä saadut rahat ovat. Kun äitini testamenttaa koko omaisuutensa kahdella lapselleni on se siinä, asia selvä. En vaadi lakiosuutta, perintö menee lapsilleni.
En ole kenellekään mitään velkaa. En kuitenkaan määrätyistä syistä tahdo äitini kuoltua edes sitä vuonna 1992 perittyä ja tuskin se missään näkyy vai näkyykö? Asunto jossa olin osakas on myyty, tuskin ketään kiinnostaa missä siitä saadut rahat ovat. Kun äitini testamenttaa koko omaisuutensa kahdella lapselleni on se siinä, asia selvä. En vaadi lakiosuutta, perintö menee lapsilleni.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jollei isäsi ollut tehnyt testamenttia, olet perinyt hänet tuolloin 1992 ja maksanut siitä perintöverot. Isäsi kuolinpesän omaisuus on sinun omaasi. Olet siis saanut "tiskin alta" ihan omaa omaisuuttasi, joka verottajankin tietojen mukaan on sinun.
Voit toki lahjoittaa tuon isältä saamasi perinnön jäljellä olevan osuuden, jos niin haluat. Tällöin lahjansaaja maksaa saannostaan lahjaveron.
Äitisi voi tosiaan tehdä testamentin lapsillesi, eikä sinun tarvitse vaatia lakiosaasi.
Oleellista on siis erottaa nämä kaksi perintöä toisistaan. Aikanaan äitisi perukirjassa tulee luetella äitisi omaisuuden lisäksi kaikki isäsi kuolinpesän omaisuus sekä sinun saamasi perinnön ennakot. Verottaja tutkii tavanomaista tarkemmin juuri leskenä kuolleiden henkilöiden perukirjoja, koska niiden laatimisessa on niin paljon virheitä.
Isälläni ja äidilläni oli keskinäinen testamentti joten en perinyt kuin puolet isäni omaisuudesta, näin muistelen. Eihän verottaja tuosta enää mitään tiedä koska asunto josta omistin puolet on myyty jo 1990-luvulla. Miten sitä enää siitä erottelee paljonko sitä perintöä on jäljellä ja kiinnostaako se edes verottajaa, sehän saa enemmän perintöveroa kun kaikki menee kahdelle lapselleni eikä myös minulle.
Miten niin tulee erotella äitini kuolinpesä ja isäni, ei niistä ole mitään kirjaa pidetty. Eikö sen voi kaiken laittaa yhteen eli äitini kuolinpesään? Voi kai niitä ennakkolappuja jälkikäteen väsätä jos niitä joku tahtoo. En kyllä ymmärrä miksi kukaan tahtoisi nähdä.
Sitäpaitsi perintöhän on vuodelta 1992, rahanarvo on siitä ajasta merkittävästi laskenut ja laskee. Minkä mukaan sitä edes euroiksi alettaisiin muuttamaan, otettaisiinko inflaatio huomioon?
Meinaatko salata omaisuutta velkojilta? Hyvät ulosottomiehet osaa kyllä haistaa jakamattomat kuolinpesät ja tutkia onko osakkaana "asiakkaita". Äitisi testamentti lapsen lapsille ei estä sitä etteikö vouti voi vaatia ulosottoon sinun lakiosaa pesästä velkojien eduksi.
Omaisuuden hukkaaminen tiskin alle johtaa myös tuomioon.
Jos isäsi oli tehnyt testamentin äitisi hyväksi, et perinyt isäsi jälkeen mitään, paitsi jos vaadit lakiosasi.
Verottaja tietää mitä mahdollisesti olet perinyt, koska sillä on isäsi perukirja.
Vaikeahan sitä on erotella mikä omaisuus kummalleki kuuluu, kun aikaa on kulunut. Tämä on sitten lastesi ongelma jos jätät asian nyt hoitamatta. Mitään lappuja ei tarvitse väsätä, mutta ennakkosuoritukset on kirjattava perukirjaan. Markat muutetaan suoraan euroiksi, ei näissä asioissa tule mitään infaatiokorjauksia. Jos olet jo maksanut perintöveron isäsi jälkeen saamastasi perinnöstä, niin et kai halua, että lapset maksavat perintöveron samasta omaisuudesta uudestaan?
Täältä löytyy verohallinon ohje leskenä kuolleen henkilön jälkeen tehtävästä perunkirjoituksesta. Kannattanee tutustua:
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Perinto_ja_lahjaverotus/Perunkirjoituksesta_leskena_kuolleen_hen(17027)
Et sitten osaa lukea, aloituksessa kerroin etten ole kenellekään mitään velkaa joten aivan turhaa joillain tuomioilla ja sillä että vouti ottaa lakiosan uhkailet.
Lakiosan voi vaatia vain perillinen itse, eivät velkojat tai ulosottoviranomainen. Sen sijaan lakiosan vaatimatta jättäminen voi olla este esim. yksityishenkilön velkajärjestelyyn pääsemiselle.
Mutta aloittaja tosiaan kertoi, että velat eivät ole syy perinnön "vättelyyn". Olisikin mielenkiintoista kuulla, mikä se syy siis on. Onko se omaisuuden siirto verotehokkaasti yhden sukupolven yli vai jokin muu syy?
>>Isäni kuoli vuonna 1992. Silloin tehtiin perunkirjoitus, kuolinpesä jäi jakamattomaksi. Siihen kuului lähinnä yksi iso osakehuoneisto josta äitini sai puolet ja minä toisen puolen. Asunto on aika päiviä sitten myyty, äitini on ostanut uuden asunnon. // Olen jotain pientä sieltä saanut aina silloin tällöin ns. tiskin alta, mitään ei ole kirjoihin ja kansiin laitettu.
En ole mitään lakiosaa vaatinut, sain sen mikä rintaperilliselle kuuluu, olen ainoa lapsi. Vanhemillani oli keskinäinen testamentti.
Äitini on ostanut omiin nimiinsä asunnon, taidettiin minulta joku lupa asunnon myyntiin pyytää. Sillä ei ole väliä koska sellaisen luvan olisin joka tapauksessa antanut, ei minulla ole mitään riitaa äitini kanssa mistään.
Ei tässä kuviossa minun mielestäni mikään mätää. En ole vaatinut osuuttani, saanut siitä silloin tällöin jotain pientä. Vuosien varrella ehkä kymppitonnin nykyrahassa eli ei hirveästi 20 vuodessa.
Kuka tässä nyt on saanut lahjan ja keneltä? Äidilläni oli omaa varallisuutta ja se on kasvanut isäni kuoleman jälkeen huomattavasti.
Rintaperilliselle kuuluu lain mukaan koko perintö, eli puoliso ei peri mitään. Testamentilla voidaan sitten määrätä mitä vaan, mutta rintaperillinen voi aina vaatia lakiosansa, joka on puolet perintöosasta. Jos olet ainoa rintaperillinen, sinun lakiosasi on puolet isäsi jäämistöstä. Lakiosaa ei ole kuitenkaan pakko vaatia, eikä se tule mitenkään automaattisesti - paitsi jos testamentissa on nimenomaan määrätty, että saat lakiosan.
Jos haluat tarkempia, juuri sinun tilannettasi koskevia vastauksia, niin kerro
1. vanhempiesi testamentin sisältö ja onko testamentti lainvoimainen
2. oletko vaatinut lakiosan
3. miten perintöverotus on isäsi jälkeen toimitettu.
"Keskinäinen testamentti" ei siis kerro vielä yhtään mitään siitä, mitä testamentilla on määrätty. Se tarkoittaa vain sitä, että kaksi henkilöä on määrännyt toinen toisilleen JOTAKIN. Tämä jotakin voi olla esim. vain hallintaoikeus kaikkeen omaisuuteen, jolloin omistusoikeus isäsi omaisuuteen on tullut sinulle.
Jos olet perinyt isäsi, ja omaisuus onkin nyt siirretty äitisi nimiin, olet antanut äidillesi lahjan. Oma lukunsa on sitten se, onko verottaja huomannut tätä lahjoitusta. Aikanaan olet maksanut perintöverot isäsi perinnöstä ja äidin kuoltua lapsesi maksavat samasta omaisuudesta uudestaan perintöverot, jos isän omaisuutta ei pystytä erottelemaan äidin omaisuudesta. Ja lisäksi lapset maksavat tietysti verot äitisi omasta omaisuudesta.
Et vielä kertonut, mikä ajatus sinulla on koko tämän kyselyn takana. Mitä siis tavoittelet? Sen kertomalla saisit varmasti parempia vastauksiakin.
"En ole mitään lakiosaa vaatinut, sain sen mikä rintaperilliselle kuuluu, olen ainoa lapsi. Vanhemillani oli keskinäinen testamentti"
Nämä ovat keskenään ristiriitaiset lauseet. Jos vanhemmilasi oli keskinäinen tesramentti, et ilman lakiosan vaatimista olisi sanut mitään.
"Et vielä kertonut, mikä ajatus sinulla on koko tämän kyselyn takana. Mitä siis tavoittelet? Sen kertomalla saisit varmasti parempia vastauksiakin."
En tahdo euroakaan koska silloin joutuisin itse maksamaan vuokran ja muun elämisen, nyt sen maksaa yhteiskunta toimeentulotuen ja asumistuen muodossa. Lisäksi jos rahaa tulisi tuhlaisin ne aika nopeasti, fatasta en kuitenkaan saisi mitään, en edes vuokrarahaa. Tuloksena olisi että saisin häädön kaupungin asunnostani. Siksi tahdon että koko perintö menee lapsilleni.
Tämä on kyllä kovin ennenaikaista sillä äitini on vasta eläkkeelle päässyt ja hyväkuntoinen, lapsenikin vasta täysi-ikäisiä. Sitähän ei tosin tiedä kuka milloinkin kuolee. Jos minä kuolen ensiksi niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
Vai niin, en ole mitään lakiosaa vaatinut, silti perin muistaakseni puolet isäni omaisuudesta, tämäpä kummallista. Minulle kävisi vallan hyvin että en ole mitään perinyt mutta kun olen perinyt, sehän tässä on ongelma!
Helpoimmalla kai pääsee että jälkikäteen tehdään liput ja laput joilla todetaan että olen saanut koko perintöni jo 1990-luvulla. Minkäläinen lappu se pitää olla?
Verottajaa kiinnostaa vain ja ainostaan se että perintövero tulee maksettua. Kun kaikki menee lapsillesi eikä äitisi perinnöstä vähennetä sitä osuutta jonka olet jo aiemmin perinyt saa verottaja enemmän perintöveroa. Ei silloin aleta kyselemään perintösi perään.
Lapsesi voivat pimeästi antaa sinulle perintöä, säilytät kaikki yhteiskunnan tuet. Käteisenä joka kuukausi, ei näy missään. Näin moni on tehnyt ja tekee.
Ok, sis olet laiska kusipääloinen. Sinun kaltaistesi vuoksi pitäisi sossuntukeen laittaa jokin määräaika, tai laksea niiden tasoa reilusti.
Verottaja näkee sen ensiksi kuolleen puolison jälkeen saadun perinnön lesken perukirjasta. Ja jos perukirja on väärin laadittu (eli erottelematta ensiksi kuolleen puolison osuutta), niin verottaja näkee ensiksi kuolleen puolison perukirjasta mitä omaisuutta tällä kuollessaan oli.
Jos kerran perintö on jo jaettu, pitäisi tehdä ositussopimus ja toimittaa se verotoimistoon. Näin ei lesken kuoltua tarvitse enää selvitellä ensiksi kuolleen puolison kuolinpesän asioita.
Yhteiskunnan tuilla eläminen on aivan laillista joten moralisointisi on naurattavaa.
Nyt kun muistelen niin kyllä olen aikoinani perintöni saanut, siitä ei mitään papereita tahty, käteisenä sen sain. Millainen paperi pitää näin jälkikäteen väsätä, sen toimittaa verottajalle niin se on siinä?
Tämän palstan tarkoitus ei liene rikokseen neuvominen. "Muistelet" siis, että taisit aikanaan saada perintösi eli puolet ison asunnon kauppahinnasta - vaikka aluksi muistelit saaneesi vain jotain pientä silloin tällöin. Mikähän muistin noin virkisti?
Muisti palautuu pätkittäin niin kuin Uuno Turhapurolla. Mikäköhän rikos olisi, liian perintöveron maksaminen, mikä siitä on tuomiona?
Avustuspetos, sakko tai vankeutta enintään 2 vuotta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1990/19900769#e-30