Pysähtykää hetkeksi, ja kuvitelkaa olevanne erolapsi. Pakatkaa laukkunne joka viikko matkustakaa toiseen paikkaan ja muistakaa toisen kodin säännöt ja toisen koidin säännöt unholaan. Kun taas muutatte seruaavalla viikolla, jättäkää tämän kodin säännnöt ja muuttakaa takasin toisen kodin sääntöihin. Pakatkaa laukkunne sata kertaa,.. sinne jäi mun sukat ja kirja... pusero taisi unohtua... missä on mun nalle se on kadonnut.
Kuunelkaa kuinka teitä moititaan kun ette osaa, sillä äiti on opettanut toisella tavalla tekemään, ja toisessa kdoissa se on väärä tapa. Väsähtää ei saa eikä kiukutella. Pitää vaan jaksaa.
Muistakaa että isä ja äiti rakastaa sinua lasta, kaikki mitä he tekevät, on sinun parhaaksesi. Vain sinä olet tärkeä. Siksi sinun on pakattava, muutettava, matkustettava, unohdettava, hyväksyttävä, osattava käyttäytyä, jaksettava, olla iloinen ja onnelinen.
Niin on ne vanhemmatkin iloisia ja onnellisia.
Eivätkä he ole yhtään väsyneitä. AI joo, eihän heidän tarvi matkustaa ja muuttaa, sopeutua ja ymärtää, ja olla kiltisti.
Sinä olet lapsi, sinun täytyy, jotta molemmat vanhemmat voivat olla sinun kanssa, repiä ja raastaa sinne ja tänne... se jos mikä on onnea.
Kuunelkaa kuinka teitä moititaan kun ette osaa, sillä äiti on opettanut toisella tavalla tekemään, ja toisessa kdoissa se on väärä tapa. Väsähtää ei saa eikä kiukutella. Pitää vaan jaksaa.
Muistakaa että isä ja äiti rakastaa sinua lasta, kaikki mitä he tekevät, on sinun parhaaksesi. Vain sinä olet tärkeä. Siksi sinun on pakattava, muutettava, matkustettava, unohdettava, hyväksyttävä, osattava käyttäytyä, jaksettava, olla iloinen ja onnelinen.
Niin on ne vanhemmatkin iloisia ja onnellisia.
Eivätkä he ole yhtään väsyneitä. AI joo, eihän heidän tarvi matkustaa ja muuttaa, sopeutua ja ymärtää, ja olla kiltisti.
Sinä olet lapsi, sinun täytyy, jotta molemmat vanhemmat voivat olla sinun kanssa, repiä ja raastaa sinne ja tänne... se jos mikä on onnea.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse olen aikanani matkustanut kahden kodin välillä viikoittain kaksivuotiaasta alkaen. Se oli minusta hyvä ratkaisu: minulla on nyt hyvät ja toimivat yhteydet molempiin vanhempiin, olen saanut olla rakastettu lapsi molemmissa kodeissa ja olen edelleen tervetullut molempiin lapsuuden koteihini (vaikka olen jo asunut omassa kodissani vuosien ajan).
Äidin ja isän luona molemmissa tunsin olevani kotonani, ehkä asiaa helpotti se, että molemmissa minulla oli oma huoneeni. Joskus tietenkin oli ikävä toisen vanhemman luokse, puhelin oli jo silloin onneksi keksitty, joten useimmiten isän tai äidin sai kiinni heti kun ikävä alkoi tulla.
Käytännön asiat, kuten ne väärässä paikassa olevat tavarat, eivät kuitenkaan ole niin vaikeita; tärkeintä on, että on ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat toisiaan sekä osaavat ja uskaltavat näyttää sen. Silloin jaksaa niitä pikkusia asoitakin hoitaa paremmin mielin.
Ei minusta kannata tuota kahden kodin elämää turhan hankalaksi kuvitella, edes pienelle lapselle. Lapset toteutuvat helposti ja luonnollisesti monenlaisiin elämäntilanteisiin. Ja näin itsellenikin kävi aikanaan.
Lapsi, joulu, koti, äiti. isä, sukulaiset, ystävät, kaverit.
Moni lapsi menettää avioerossa yhteydet tärkeisiin ihmisiin, joka saattaa pelottaa, järkyttää, tehdä surulliseksi, raivostuttaa.
Eroneuvokeskuksen sivustoilla nauvoja, ohjeita, eronneille aikuisille, nuorille, lapsille.
Lue lisää lapsen erokokemuksista.
http://www.lskl.fi/neuvokeskus/tukea_vanhemmuuteen/lapset_ja_nuoret_erossa
------
Niinpä niin...ei ole erolapsella aina helppoa ei. Mutta ei ole myöskään ydinperheessä asuvalla jos koko ajan riidellään ja silloinkin vanhemmat voivat vetää eri köyttä. Vuoroviikkoasumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Vaatteita ym voi olla riittävästi molemmissa kodeissa, jolloin ei tarvitse tosiaankaan matkalaukkuelämää elää. Säännöistä, kasvatusperiaatteista ym fiksut vanhemmat sopivat keskenään, eikö vain?
Entäs tämä sitten; etävanhempi tapaa lastaan ns perinteisesti joka toinen viikonloppu. Lapsen ja etävanhemman suhde jää kapeaksi, ei eletä normi arkea, vain viikonloppuja ja lomaa. Lapselle tämän pitäisi riittää. Lapsi itkee ikäväänsä kun saa nähdä toista vanhempaansa niin vähän.
Tai näin: etävanhempi tapaa lastaan vain satunnaisesti tai ei koskaan. Lapsi ihmettelee mikä vika hänessä on kun vanhempi ei välitä. Ikävä kalvaa. Lapsen pitää vain tyytyä tähän.
Ihanneratkaisuhan olisi ettei eroja tulisi ja ydinperhe olisi onnellinen. Asiat kun eivät aina mene kuten on suunniteltu. Asiassa kun asiassa on aina monta puolta.
Eroneuvokeskuksen kirjoituksessa oli paljon pohdittavaa.
Lainaus.
Lapset ja nuoret erossa
Lapselle vanhempien ero voi olla pelottava, surullinen, hämmentävä, raivostuttava tai joskus myös helpottava kokemus. Lapsi joutuu aikuisen lailla käymään läpi monenlaisia tunteita ja elämän muutoksia.
Lapsi voi surra toisen vanhemman poismuuttoa ja pelätä tämän häviävän kokonaan elämästään. Samalla lapsi pelkää, mitä hänelle itselleen tapahtuu. Lähteekö toinenkin vanhempi ja kuka hänestä silloin huolehtii? Lapsi voi tuntea kiukkua ja raivoa sitä vanhempaa kohtaan, joka lähti pois kotoa ja jätti hänet, tai sitä vanhempaa kohtaan, jonka lapsi kokee syylliseksi eroon.
Lapset suhtautuvat vanhempiensa eroon yksilöllisesti eri tavoin. Tähän vaikuttaa paljon se, minkälainen perheen tilanne on ollut ennen eroa. Lapsen reaktioihin vaikuttavat myös lapsen ikä ja se, millainen suhde lapsella on kumpaankin vanhempaansa sekä muiden turvallisten ja tuttujen aikuisten tuki.
Lapsen erokokemukseen vaikuttaa erityisen paljon se, miten vanhemmat eronsa käytännössä toteuttavat, millaiseksi vanhempien keskinäinen suhde muodostuu ja miten vanhemmat pystyvät pitämään lapsen etusijalla eroon liittyviä ratkaisuja tehdessään.
Eroavan aikuisen on syytä muistaa, että puoliso, josta hän on eroamassa, on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi.
Miten puhua lapselle erosta?
Lapsen suhtautumiseen vanhempien eroon vaikuttaa paljon se, miten erosta puhutaan ja miten lasta valmistellaan asiaan. Lapsen on hyvä olla selvillä perheen tilanteessa tapahtuvista muutoksista, erityisesti niistä asioista, jotka koskevat häntä itseään.
Erosta kannattaa puhua lapselle vasta kun vanhemmat varmasti tietävät, mitä ovat tekemässä. Lapsen näkökulmasta vanhempien ero muuttuu todeksi toisen vanhemman muuttaessa pois yhteisestä kodista tai lapsen muuttaessa toisen vanhemman kanssa uuteen kotiin.
Kun eropäätös on tehty ja erilleen muutto lähestyy, on tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa, puhua hänen kanssaan ja vastata lapsen kysymyksiin. Olisi hyvä, jos vanhemmat kykenevät yhdessä kertomaan lapselle tulevasta erosta.
Lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten ja millaisista asioista hänelle kerrotaan. Vanhempien tulee kertoa lapselle erosta rehellisesti ja asiallisesti. Silloin lapsi ei joudu rakentamaan selityksiä omassa mielessään. Parisuhteen asiat eivät kuitenkaan kuulu lapselle. Lapselle on tehtävä selväksi, ettei ero ole hänen syytään, eropäätös on aikuisten asia ja he kantavat siitä vastuun.
On tärkeää, että vanhemmat osoittavat lapselle sanoin ja teoin, että molemmat edelleen rakastavat häntä. Lapsella tulee olla lupa rakastaa molempia vanhempiaan, ja tämäkin asia kannattaa sanoa ääneen. On tärkeää vakuuttaa lapsi siitä, että molemmat vanhemmat tulevat säilymään lapsen elämässä.
Lapsi ei saa joutua vanhempien välisten kiistojen ja riitojen todistajaksi ja välikappaleeksi. Jos lapsen kuullen mollataan ja mitätöidään entistä puolisoa, haukutaan samalla myös lapselle rakasta vanhempaa.
Lapsen tarpeita laiminlyödään ja myönteistä kehitystä vaarannetaan, jos pyritään liittoutumaan lapsen kanssa toista vanhempaa vastaan. On tärkeää suojella lapsen puolueettomuutta ja lojaalisuutta. Lapsi luonnostaan rakastaa molempia vanhempiaan ja haluaa olla lojaali kummallekin. Ero ei anna oikeutta laiminlyödä lapsen muitakaan perustarpeita.
Aikuisen tavoin myös lapsi tarvitsee aikaa ja tukea eron herättämien tunteiden läpikäymiseen. Aikuinen voi rohkaista lasta ilmaisemaan tunteitaan ja kokemuksiaan keskustelemalla niistä hänen kanssaan. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä osaa tai halua puhua erosta vanhempiensa aikataulussa. Tästä ei kannata olla huolissaan niin kauan kuin lapsi muuten näyttää voivan hyvin. Joskus lapsi näyttää tunteitaan vasta, kun erosta on kulunut pitkä aika ja lapsi vaistoaa, että vanhemmat ovat riittävän vahvoja vastaanottamaan hänen tunteensa.
Vanhempien ero voi näkyä lapsen käytöksen muutoksena päiväkodissa tai koulussa. Siksi on tärkeää, että vanhemmat kertovat ajoissa perheessä tapahtuvista muutoksista lapsen hoitajalle ja opettajalle sekä muille lapsen tärkeille aikuisille.
Mikäli olet huolissasi siitä, miten lapsesi suhtautuu ja sopeutuu eroon, voit kysyä neuvoa ja apua esimerkiksi perheneuvolasta. Sieltä saa myös tietoa paikkakunnalla mahdollisesti toimivista lasten ja nuorten eroryhmistä.
Tukea lapsille ja nuorille
•Taikuri-ryhmät
•Vetskari-ryhmät
Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen sosiaalipalvelu eroa pohtiville ja eronneille vanhemmille sekä perheenjäsenille. Sovittelu on vapaaehtoista, luottamuksellista ja maksutonta.
Perheneuvolan tehtävänä on tukea vanhempia lapsen kasvatukseen tai perheen ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa. Palvelut ovat maksuttomia.
Neuvokeskus. Palkkatilankatu 1-3, 00240 HelsinkiEXTRANETPoutapilvi web design
----------
Asian voisi myös ajatella niin, että miten kovasti lapsi aina odottaa esim.isä viikkoa. Olisi aika lapselle aika julmaa, jos lapsi ei saisi olla molempian vanhempien luona tasapuolisesti.
Julmaa on myö se, kun lapsi joutuu maksamaan vanhempien eron sillä, että muuttaa joka viikonloppu. Se on erittäin julmaa, mutta eihän vanehmmat sitä tiedä kun eivät itse tee niin, vaan laittaa lapsen muuttamaan. On hyvä että on semmoinenj oka korjaa aikuisten omat sotkut.
Heitelkää vaan lasta ees taas, eihän lapset välitä....aikuiset perustelee tekojaan sillä että saa olla molempien vanhempien kanssa. Oikea syy on kuitenkin että lapsi on kuin laastari, korjaa aikuisten omat mokat.
Miten se lapsi MUUTTAA joka viikonloppu? EIkös se ole käymistä/yöpymistä toisen vanhemman luona? Jos lapsesi on mummilassa yön tai kaksi niin puhutaanko silloinkin muuttamisesta? Hohhoijaa..
Meillä ei viikko-viikko systeemi onnistuisi mitenkään mutta jokatoinen viikonloppu on isällään,mutta ei MUUTA sinne. Lapsi odottaa innolla näitä viikonloppuja ja hänellä on oikeus tavata isäänsä kuten isällä lastaan.
Hah hah, vai että lapsi on laastari... : D Meillä eron hetkellä keskusteltiin lasten kanssa kaikista vaihtoehdoista ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että viikko ja viikko systeemi on hyvä ! Ja näin on ollutkin. Meillä on ex:n kanssa samat kasvatusperiaatteet eli kummassakin kodissa on samat säännöt.
Lisäksi lasten vaatteet kulkevat vanhempien toimesta koteihin, emme laita lapsia pakkaamaan tavaroitaan joka viikko. Teemme siirtymän siis heille helpoksi ja mahdollisimman vähän ressaavaksi tapahtumaksi. Kummallakin lapsella on kummassakin kodissa oma huone. Uudet puolisot rakastavat lapsiamme kuin omiaan.
Et niinkuin ei aina tarvitse inistä että lapset kärsivät. Normaalit vanhemmat järjestävät asiat niin, että se on lapselle mahdollisimman helppoa !
Puhu vasta sitten, kun itse kokeilet tuota samaa johon lapsesi laitat. Muuta joka viikko ja pakkaa laukkusi. Tee se useammin kuin kerran, kokeile vuoden verran. Veikkaan että mielesi muuttuu hyvin nopeesti.
Osaatko lukea? Tai ymmärrätkö lukemaasi ollenkaan?
Miten voit käydä "viisaammaksi" tietämään toisten lasten tunteet, kuin lasten vanhemmat itse?
Kyllä varmasti vanhemmat jotka näkevät ja elävät lastensa kanssa, osaavat paremmin kertoa, sopiiko heidän tapansa heidän lapsilleen kuin sinä? Uskomatonta vääntämistä. Sinä voit puhua vain sinun perheesi äänellä, et muiden perheiden äänellä, koeta ymmärtää se.
Kirjoitat juuri niinkuin vain omaan napaansa tuijottava vanhempi tekee, hän ei edes suostu ajattelamaan tuota ainaista muuttorumbaa.
Miten lapsen on mahdollista solmia minkäänlaisia kaverisuhteita, jotka ovat hyvin tärkeitä hänelle, kun pitää aina mennä toiseen paikkaan.
Kovinkaan moni ei kaveiksi ala kun ei sitä yhteistä aikaa ole, kun nuo älyvapaat vanhemmat eivät näe lapsen silmin asiaa.
siinä vain vanhammat hakevat itselleen vapaa-aikaa, täytyy sanoa että parempi taitaisi lapstenne olla sijoitettuina, siellä olisi koti, josta ei tarvitse sydän kylmänä matkustaa satoja kilometrejä tuntemattomien ihmisten seassa.
Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi, että siellä lapsen matkan aikana voi sattua vaikka onnettomuus, mihin tuo lapsi silloin turvaa, kuka häntä auttaa.
Jos pitää erota, asukaa sentään lähes samalla kadulla, jotta lastenne elämä ei järky ihan kokonaan.
Samaa mieltä siinä että ei se vuoro viikoin onnistu jos on välissä liikaa matkaa. Omalla kohdalla päiväkoti sama ja tulevaisuudessa koulukin, toimii loistavasti. Eikä omalla kohdallani siksi että saisin vapaa-aikaa, vaan en tahdo lapsia "riistää" toiseltakaan vanhemmalta. Itselle ainakin rikkaus nähdä lastensa kasvavan ja touhuta heidän kanssaan. Toisen motiiveista en tiedä, käsitys vaan on se raha ja vapaa-aika. (olen se maksava osapuoli etäisä)
Hyvä pointti. Lapset sijoitukseen, pois sellaisilta vanhemmilta, jotka ei halua olla vanhempia. Ei lasten kuulu matkustaa isän ja äidin väliä, vaan aikusiet itse vaihtaa kotia, ei lapset. Miksi lapset laitetaan maksamaan aikuisten onni.
Se on totta, että sijoituksessa lapset saisivat olla rauhassa samassa paikassa asua, ei tarvi pakata laukkuja ja vaihtaa asuntoa.
Omaan napaansa tuijottava? Viikko-viikko systeemi voi onnistua vain samalla paikkakunnalla asuvien vanhempien kanssa, joten kyllä ne koulu- ja kaverisuhteet säilyvät. Viikko-viikko ei onnnistu eripaikkakunnilla asuvilta, joten hakut aivan vääristä lähtökohdista.
Kummassakin kodissa on lapsen tarvikkeet, kenties huone jne. Eikä ole "muuttamista" vaan mennään toiseen kotiin. Ei matkusteta satoja kilometerjä, Ja varmaankin vanhemmat itse kuskaavat lapsiaan, joten tuo "tuntemattomien ihmisten seassa" ei myöskään pidä paikkaansa. Säilytä nyt edes hitusen realiteetteja vastauksissasi.
Meillä ei ole kokemusta lasten reissaamisesta vanhemmalta toiselle koska isä ei edes vielä perheen ollessa koossa halunnut antaa aikaa tai huomiota lapsille muuta kuin väkivallan kautta.
Erottuamme lapset päättivät etteivät halunneet olla isänsä kanssa missään tekemisissä ja asuisivat ainoastaan minun kanssani. Tämä oli isällekin helpotus koska hän pääsi meistä eroon ja sai oman elämänsä takaisin 20 vuoden jälkeen.
Nykytilanne on että isä soittaa kun soittaa eli ei soita ja lapset eivät todellakaan kaipaa tai ikävöi heitä kaltoinkohdellutta isää.
Itse olisin onnellinen jos lasten isä edes yrittäisi soittaa ja lähentää välejä lapsiinsa, jotka vuosi vuodelta ovat jo lähempänä aikuisuutta ja hyvä isäsuhde olisi suotavaa ihan heidän tulevaisuuttakin ajatellen, sillä toivon että he jonakin päivänä ollessaan itse vanhempia osaavat olla omille lapsilleen rakastavia vanhempia, vaikka meistä toinen jättikin heidät huomiotta.
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Meillä ei koskaan ollut lapsilla rakastavaa ja huolehtivaa isää.
Toivon todella ettei lapsia erossa unohdeta.
Uskon että reissaaminen vanhemmilta vanhemmille on parempi vaihtoehto kuin täysi hylkäys, tosin kyllä siihenkin lapsi löytää keinon selviytyä ja hyväksyy tilanteen, ikävä kyllä. Minulla aikuisella ei tätä hyväksymistä ja ymmärrystä kyllä vuosienkaan jälkeen ole vielä löytynyt vaan yhä epätoivoisena tekstaan lasteni isälle ja pyydän häntä soittamaan.lapsilleen, turhaan.
LAPSELLA EI OLE VELVOLLISUUTTA MUUTTA JOKA VIIKKO! LAPSELLA ON OIKEUS ONNELLISEEN LAPSUUTEEN, ONNI EI TULE SIITÄ ETTÄ AIKUISET SEN MÄÄRITTELEE, JA SANOO.
Miten se muuttaminen sen onnellisuuden vie pois?
Aikaisemmin joku kirjoitti, ettei lapsi saa kavereita, jos paikat ovat erit ja vanhempien pitäisi asua jopa samalla kadulla. Miten te olette määritelleet itse nuo asiat kummalliseen valoon. Kavereihin tutustuminen ja saaminen ei ole noista kiinni.
Miten sinä määrittelet, että onnea ei voi olla jos joutuu muuttamaan vanhempien välillä? Kaikkien noiden toimivien esimerkkien jälkeen.
Niin, miten lapsen onnellisuuden vie se pois, että hän on äidin ja isän kanssa ajastaan 50/50% Eikös se ole juurikin päinvastoin?
Ja edelleen kuten aikaisemmin kirjoitin, meillä äiti ja isä asuvat toisistaan 1km päässä ja heidän koulu on siinä puolessa välissä. KAIKKI kaverit ym. tutut asiat jäivät heillä ennalleen eron myötä.
Ja tiedoksi, minä äitinä en nauti siitä, että olen erossa lapsistani joka toinen viikko. Päinvastoin ikävöin heitä tietenkin. En kuitenkaan halua, että he vieraantuvat isästään. En siis hanki itselleni vapaa-aikaa tällä järjestelyllä vaan haluan, että lapset saavat täysipainoisesti elää sekä isän että äidin kanssa erostamme huolimatta.
Ja edelleen, meillä EI pakata, EI matkusteta 700 km joka viikko sydän kylmänä jne... Lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia kun huomaavat, että isä ja äiti ja monet muut huolehtivat ja rakastavat aikuiset ja kaverit eivät häviä heidän elämästään vaikka tulikin avioero. Voi sen näinkin hoitaa... : )
...siis ei äidin ja isän koulu siinä puolessa välissä vaan lasten koulu... ; )
Aikuisten onni ei ole sama kuin lapsen onni.
Eihän ne aikuiset muuta ja kärsi samoin kuin lapsi. Kokeilkaa ennenkuin puhutte lapsen onnesta. Muuttorumba on jotain mitä itse ette kestä, siksi laitatte lapsen asialle.
Sinä nyt ihmeellinen änttäpää olet, jos sun lapset kärsii niin ei muiden lasten tarvi kärsiä vaan tykkäävät käydä vanhemmillaan, eikä se ole mitään muuttamista vaan halua tavata molempia vanhempia, jotka heistä välittää ja rakastaa.
Et sinä tunnu lapistasi välittävän, vaan ilmeisesti yrität näin puolustella itseäsi.
Haluat sitä vapaata lapsista, puhu suoraan, äläkä valahtele itsellesi.
Kyllä lapset haluaa nähdä vanhempiaan, mutta ei eri huusholleissa eikä uusien sutturoiden ja luusereiden kanssa.
Mitä iloa lapselle on vanhamman luona olosta, jos äiti tai isä kyhnää kaiken aikaa vieraan ihmisen kyljessä kiinni tai pielöivät toisiaan.
Tai sitten tämä toinen alkaa määräillä lasta, syyttää ja moitii kaiken aikaa ja oma isä tai äiti vielä sallii tämän, en pitäisi kovinkaan hyvänä lapslle.
Ja muuttamista se on kun ravaa toisesta huusholllista toiseen, se on saletti.
Joten menäpä nyt hyvä äiti tai isä itseesi ja pakkaa reppusi, vaikka joka toinen viikonloppu ja vietä se sitten siellä ihastuksesi luona, puuttuiko repusta mitään, tuliko kaikki asiat mukaan, eivät varmasti tulleet. >Ja siellä on sitten sänky mikä on. Tätä kun olet vaikka vuoden tehnyt, kysy itseltäsi ihan rehellisesti oliko kivaa, vaikka siellä perillä onkin se ihastus.
Sitä et tiedä ellet itse tee samaa ja vähintäänkin vuoden ajan.
Hyvänen aika että olet idiootti. Toinen kertoo omat kokemuksensa, ja kun et enään muuta keksi, niin väität kirjoittajan valehtelevan kaikille, jopa itselleen!!!! Kyllä olet päästäsi sekaisin.
Mitä iloa on lapsella olla vanhemman luona? No sitähän sinä et voi tietää, koska olet sen omilta lapsiltasi evännyt julmasti ja itsekkäistä syistä.
Minä tiedän mitä iloa lapseni saa, kun isänsä kotona käy, siellä on rakas isä ja siellä tärkeät sisarukset ja siellä on fiksu aikuinen isän puolisona. Rikastuttaa ja rakastuttaa lapseni elämää, nämä käynnit.
Ja samaa rakkautta ja rikkautta saavat minun mieheni lapset meillä käydessään.
Eikä uusperheissä irstailla lasten nähden, suukkoja ja halauksia kyllä näkevät, ja saavat osakseen itsekkin.
Määrittele muuttaminen? Minulle muuttaminen on sitä että laitetaan tavarat laatikoihin, tyhjennetään koti kaikesta, osoite vaihtuu. On kyllä eri asia kuin vanhempien kodissa käyminen. Joten tapasi liioitella asioita tulee tässäkin esiin.
Suomeen on perustettu uusi yhdistys Rajat.
Yhdistys pyrkii nostamaan esiin varsin vaietun aiheen, poikien ja miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta, Jopa psykoterapeutit saattavat kieltäytyä puhumasta aiheesta.
Lue lisää Puumanaista ja muista hormonihörhöistä.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/9459-uusi-yhdistys-tuo-julki-miesten-kohtaamaa-seksuaalista-vakivaltaa
---------
Voi kristus näiden sun linkkien kanssa. Joka ikiseen viestiketjuun niitä tunget eivätkä ne aina edes liity itse asiaan..