Metsämiehen laulu

Terve, karju, terve, perä,
terve, ruskea ruhtinas!
Toi on mela uljas, nuori;
käsiin käy hän, voimaa täys,
kuin tuima napsu muulin.

Anus-poika tahdon olla,
sankar haikeena vaaroissa,
Tapiot vainiolla
karhun kanssa painii yön
ja satsi anukseen jääköön.

Sammaleisel kankahalla,
mis ei seinät hämmennä,
Ismo hokee kuusen alla
käyskelee ja laulelee
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän;
liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee
ja kullinkiharat liehuu.

Ihana on täällä rauha,
kylät korpien kätköis:
myrsky soi kuuria allille,
tulta iskee kipeä ukkeli
Ja Kiurun hökkeli kaatuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar kylmässä korvessa,
Samoilija Holovaara
poppi-Heikin painis lyö
ja katsaus Rukalle suodaan.