Tomi (osa 1)

Oli maanantai aamu ja olin matkalla kouluun. Normaalisti tähän aikaan viikosta olin masentunut mukavan viikonlopun jälkeen, mutta nyt olin innoissani. Näkisin hänet taas. Tomin.
Vihasin itseäni, kun olin yllättäen ihastunut tähän viime kuussa paikkakunnalle muuttaneeseen minun rinnakkaisluokalleni tulleesseen poikaan.
En ollut ikinä tykännyt pojista näin, mutta tässä oli vaan jotain ihmeellistä. Ruskeat, silmille ylettyvät hiukset, hyvä kroppa ja komea naamasta.
Ongelma oli, etten ollut ikinä edes puhunut Tomille, joten minulla ei ollut mahdollisuuksia häneen.

Kaksi ensimmäistä tuntia olisi liikuntaa, jossa Tomikin olisi mukana. Pääasiassa odotin liikunnan jälkeistä suihkua, jossa tapasin tiirailla salaa Tomin kaunista alastonta kroppaa, hänen hyvää persettään ja aika isoa kalua. Riski kiinnijäämisestä oli suuri, mutten pystynyt olla ihailematta häntä.

Liikuntahalli näkyi jo, kun alkoi sataa. Oli toukokuun loppu ja tämä oli viimeinen viikko koulua. Odotin lomaa, mutta silti olin haikeana, koska en varmasti näkisi Tomia koko kesänä.
Pistin juoksuksi. Liikuntahallin takana kulkevalla polulla huomasin jonkun polttamassa tupakkaa hallin nurkalla. Ohittaessani häntä huomasin, että se oli Tomi. En pitänyt tupakasta ollenkaan, mutta saadakseni puhua hänelle, sanoin; "Anna yks imu".
Tomi selvästikin yllättyi kuullessaan minun puhuvan hänelle, mutta ojensi heti puoliksi poltetun tupakan minulle.
"Saat sen kokonaan. Mä en oikeastaan ees polta." Tomi sanoi söpö virne huulillaan.
"Et polta, mutta poltat silti?" kysyin vähän hämilläni pitäen tupakkaa edelleen mahdollisimman kaukana itsestäni, sillä sen savu oksetti minua.
"Ääh, löysin askin maasta, jossa oli yksi jäljellä. Ajattelin vaan kokeilla, mutta toi ei oo mun juttu." Tomi sanoi.
"No, eksä haluukaan sitä imuu?" hän kysyi minun vieläkin pitäen tupakkaa vain kädessäni. Mulla tuli mieleen aivan jotkut muut imut mieleen ja koko tilanne oli aiheuttanut minulle puoliseisokin.
"En mäkään polta... Ajattelin kokeilla vaan itsekin" sanoin naurahtaen.
Sitten mieleeni juolahti:"Tässä on muuten todella vaarallista olla tupakilla, sillä liikunnanope, Petri, pyöräilee just tästä töihin.." en saanut edes lausetta loppuun, kun kuulin pyörän ääntä takaani.
En ehtinyt edes heittää röökiä pois, vaan olin se edelleen kädessäni Petrin pyrähtäessä viereeni jarrut ulvoen. Tomi näytti kauhistuneelta. Hän pärjäsi hyvin koulussa, eikä varmasti ollut ikinä kuvitellutkaan jäävänsä tupakista kiinni, kuten en minäkään.
Petri näytti raivoisalta.
"Eikö teidän yhdeksäsluokkalaisina pitäisi jo tietää, että minä kuljen tätä reittiä töihin? Ainakin sinun pitäisi tietää, Joonas" hän sanoi vihaisesti katsoen minua. "En tarkoittanut aivan tätä, kun kehotin teitä ottamaan Tomin mukaan tekemisiinne" hän jatkoi edelleen silmät tiukasti silmissäni. En pystynyt katsomaan hänen silmiinsä, vaan pidin katseeni jaloissani.
"Tupakoimisesta kaksi tuntia jälki-istuntoa molemmille ja tämän liikuntatunnin te siivoatte varastoani, ettekä pääse pesikseen." Petri sanoi. Minua ei pesis kiinnostanut, kuten ei Tomiakaan hänen ilmeestään päätellen.
"Ja tietenkin vanhempanne kuulevat tästä pikemmiten."
"Ei! Et saa kertoa tästä vanhemmilleni!" Tomi huusi pelästyen. Petrin kasvoille nousi voitonriemuinen hymy.
Olin aivan hiljaa, vaikka minuakin kauhistutti vanhempieni reaktio, sillä hekin olivat tupakkaa vastaan, kuten minäkin.
"Minä saatan teidät varastolle, niin saatte aloittaa urakkanne." Petri kertoi edelleen hymyillen. Lähdimme seuraamaan Petriä kohti liikuntatarvikevarastoa, joka oli sisällä liikuntasalien vieressä. Se oli suuri huone, jossa oli kaikenlaisia tarvikkeita sählypalloista puolapuihin pitkin ja poikin huonetta, ilman minkäänlaista järjestystä.
"Kun tulen takaisin, kaikki tavarat ovat lajiteltu järjestykseen ja lattiat ovat putsattu pölystä" Petri murisi viskaten harjan käteeni. Hän poistui lyöden oven perässään kiinni.
Olimme kaksin ihastukseni kanssa siivoamassa varastoa.
Nyt ei ollut hyvä hetki, mutta minulla seisoi.