http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194781755151/artikkeli/puheenaihe koiraa on turha alistaa .html
30 vuotta itsellä ollut koiria ja samaa mieltä. Kun koira ei katso silmiin, se ei ole välinpitämätön tai haasta, vaan se on kohtelias. Muitakin hyviä pointteja artikkelissa. Jos vaan kiinnostaa, niin lue ihmeessä.
30 vuotta itsellä ollut koiria ja samaa mieltä. Kun koira ei katso silmiin, se ei ole välinpitämätön tai haasta, vaan se on kohtelias. Muitakin hyviä pointteja artikkelissa. Jos vaan kiinnostaa, niin lue ihmeessä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hyvä artikkeli...
Kiva että toit asiaa esille. Samaa on luettu monet kerrat, mutta nyt poimin "helmen" joka tiivistää ainakin oman kannan, ja sen mitä ei ole osannut tuoda esille riittävän tiivistettynä...Tämä on ydin koirassa koiranpidossa:
"koiran koko oleminen ja ajattelu on niin tiiviissä yhteydessä ihmiseen, että koiran tutkiminen erillisenä on jopa ongelmallista.."...olipas hienosti tiivistetty Eero Ojanen
Samaa mieltä. Siksi olen ottanut kantaa noihin "johtajuus" keskusteluihin. Kun meillä ei ole koskaan ollut (koiria ollut useita, ihan lapsesta asti) mitään johtajuutta. Nykyisen koirankin kanssa saatetaan syödä yhtäaikaa, ei siis niin että minä ensin ja sitten koira. Aina on koirat olleet hyvätapaisia, ja väliin taitaa lukea ajatuksetkin (mikä on muuten tutkittu, että koirilla on telepaattisia kykyjä), mutta jos tai kun edes ajattelen "mitä kaupasta pitää hakea", ei tämä päästä silmistään ja tulee syliin nukkumaan, vaikken todellakaan ole vielä lähdössä mihinkään.
Jes, kiitos kun toit tuon esiin. Toivottavasti moni lukee sen. Itse kun luin Tuire Kaimion kirjan Koirista, niin sekin avarsi tosi paljon lisää tietämystä. Itselläni on pari rekkua, tosin toinen vielä pentu, mutta jo nyt on kivaa ja antoisaa seurata senkin kehitystä ja kuinka se oivaltaa asioita sekä ottaa oppia niin minulta kuin ennenkaikkea vanhemmalta koiraltamme. En kyllä ole koskaan fyysisesti rangaissut eläimiäni. Pelkkä äänen muutos saa jo aikaan hyväksyttävää käytöstä. Ja tässä pari kuukautta taakse päin olin tutussa metsässä vähän hakoteilla ja sanoin vanhemmalle koiralleni aivan vain jutustellen, että vieppä kotiin ja niin tuo sitten ohjasikin oikealle tutulle polulle. Nukkuvat vieressä jos haluavat jne. Taidanpa lukea kaikki koirakirjani uudelleen ja poimia sieltä ne itseäni miellyttävät asia ja kokeilla. KIITOS!
Hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli!
Oma nuorempi koira, n. 9-vuotias eläinsuojelun kautta tullut, pelkää kovia ääniä. Se piiloutuu silloin makkarin sängylle. Sen kautta olen oppinut miettimään murinaa. Se nimittäin murisee, kun yritän saada sitä pois turvapaikastaan uloslähtöä varten. Muulloin voin käskeä sen pois sängystä ilman reaktiota.
Koska kysessä on iso uros, joka on tullut minulle aikuisena, en ole edes harkinnut voiman käyttöä. Sosiaalinen ja lempeä poika ei koskaan muulloin murise.
Mietinkin, että se on aivan kuin se sanoisi: "älä pakota minua tähän! Näethän että minä pelkään".
Kun joskus kuitenkin on pakko mennä ulos, pelosta huolimatta, teenkin niin että otan kaulapannan ja taluttimen. Koira tulee mukaani vastustelematta. Siitä päädyinkin ajattelemaan, että kyseessä on pikemminkin mielipiteen ilmaisu, kuin tottelemattomuus.
Sinällään minusta on selvää että tulkitsemme koiria, kissoja tai mitä tahansa eläimiä väärin! Näemmehän asiat ihmisen silmin. Lähtökohtamme on oma näkemyksemme ja uskomuksemme.
Tärkeintä ehkä kuitenkin on, että pyrkii parhaimpaan mahdollisenn ja on rehellinen tavoitteissaan. Sekä itselleen että lemmikilleen.
... Ja niin helppoa on tehdä koirasta ihminen... Unohtaa koiran kuitenkin olevan eläin.
Se kultainen keskitie on kuitenkin ainakin minun mielestäni paras! Ei tarvitse mennä aina ääripäihin! :)
Edes kultaisella keskitiellä koira ole ihminen, ei edes osin.
Koira on eläin. Aina vaikka tekisi mitä. Eläintä on kohdeltava eläimenä, ei lapsena eikä tasavertaisena.
Koira ei ole ihminen, se ei ajattele kuin ihminen, se ei toimi kuin ihminen, eikä se tee mitään muutakaan kuin ihminen.
Koira on eläin.
Ihminenkin on eläin, mitäs siitä sanot ?
Jep ja siksi ihminenkin seuraa vahvempaansa.
Siksi koiran ja ihmisen tulisikin muodostaa lauma jossa on johtaja, monilla se tuntuu olevan koira..
Ps: Ihmisen tietoisuus on laajempi kuin koiran joka elää hetkessä.
Johtaminen ei liity mitenkään väkivaltaan, johtaminen on tietoista käytäytymistä ja johtajuus on myös olemuksessa, asenteissa.
Jotkut ihmiset vaan on niin heikkoja, etteivät kykene siihen, yleensä syynä jokin aiemmin tapahtunut. Koira taas alistuu luonnostaan vahvemmalle.
Samasta aiheesta löytyy toinen hyvä teksti Kennelliiton sivulla "Koiranomistajan peruskurssi". Melko hyödyllisen oloinen sivusto muutenkin, mutta etenkin tämä Tommy Wirenin kirjasta peräisin oleva teksti on hyvä: http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/fi/koiran-kayttaytyminen/sosiaalinen-kayttaytyminen/johtajuus-ja-laumakayttaytyminen
Tuo linkkisi kirjoitus oli hyvä! (Tommy Wirenin artikkeli.)
Hyvä artikkeli, nauratti vain kun jotenkin oli kirjoitettu samaan tyyliin kuin monet keskustelunaloitukset täällä! :D
Tuo on vain niin vaikea asia ihmiselle ymmärtää kun sille ei ole mitään käsitettä. Johtajuus jo sanana kertoo perusperiaatteeltaan millaisesta koulutuksesta on kyse ja se on siksi ehkä ihmisille helppo käsittää. Muutenkin perustekniikoiltaan ilmeisesti aika yksinkertaisista periaatteista kyse, joten monelle varmasti siksi helppo sisäistää.
Pitäisi jotenkin saada joku iskulause tms. jolla saisi muutamalla sanalla kiteytettyä millainen suhde ihmisellä pitäisi olla koiraan. Tuossa artikkelissa oli ihan hyvä se lapsi-vanhempi vertaus mutta itselläni ei ole lapsia joten ei tuo ehkä niin hyvin aukea ja sitten myös se pointti, että eivät monet vanhemmatkaan ole mitään unelmavanhempia vaan monella on tuo "johtajuus" käytössä lastenkin kasvatuksessa. Itsellä ei ainakaan sanainen arkku aukea tämän suhteen..
Lapsi-vanhempi suhde, on todellakin (neljän lapsen kokemuksella) huolto-ja hoitosuhde. Jos koira vinkuu eli itkee jostain syystä yöllä, ei varmaan ole montaa ihmistä, joka koiraa sitten kantelee ja laulelee sille useamman tunnin, niin kuin lasten kanssa tehdään. Ja lasta ei opeteta yksin oloon heti sen tultua synnytyslaitokselta kotiin, koira opetetaan kun tulee uuteen kotiinsa. Lasta pitää erilailla "hyysätä" kuin koiraa, ja lasten kanssa voi neuvotella ja tehdä valintoja, lapset ymmärtää esim. jos nyt siivoat huoneesi niin mennään elokuviin tms. Koiran kanssa tuollainen ei toimi, eli "kun opit oleen yksin syömättä kenkiä, mennään metsälenkille" jne.
Mutta toisaalta kummankin kanssa pitää olla johdonmukainen, eli ei lapsia eikä koiria voi antaa esim. tänään hyppiä sängyllä ja sohvilla, huomenna sitten kieltää. Koirien ja lasten kanssa on siis samaa, paljon on erilaisiakin asioita.
" lasten kanssa voi neuvotella ja tehdä valintoja, lapset ymmärtää esim. jos nyt siivoat huoneesi niin mennään elokuviin tms"...toki, mutta toisaalta, eikö koiran palkitseminen ole hieman sama juttu, noin toiminta periaatteeltaan. Keppi tai porkkana.
Periaatteessa on, mutta koira pitää palkita heti, lasta ei. Esim. opetat koiraa istumaan, kun istuu pitää palkinto saada heti, muuten ei yhdistä palkkiota istumiseen. Lapsi taas ymmärtää että myöhemmin ei heti siltä istumalta, elokuviin menohan voi olla vaikka huomenna....koiraa on myöhäistä palkita huomenna, jos se tänään tekee jotain mistä saa palkinnon.
Siinä oli paljon asiaakin. Sitä en kyllä allekirjoita, ettei koira ikinä pyrkisi pomoksi, eivätkä muka pomottaisi ihmistäkään, jos vaan huomaavat että se on mahdollista.
On koiria jotka pyrkivät hyvinkin aktiivisesti johtajan paikalle, eikä niitä hallita millään muulla kuin ottamalla itse se paikka.
Minkäänlaista väkivaltaa siihen ei saakaan käyttää, eikä tarvitsekaan kun auktoriteetti ja luottamus on kunnossa, mutta tuon kyllä kiistän ettei koira haluaisikaan olla johtaja.
Koiria on kolmenlaisia. Niitä jotka eivät ikinä yritäkään pomottaa, niitä jotka yrittävät mutta lopettavat sen "murkkuiän" jälkeen ja sitten niitä, jotka pyrkivät kokoajan Alfan asemaan. Se on niillä geeneissä .
Nämä alfahakuiset ovat yleensä älykkäimpiä, jopa niin että yrittävät kiertää kaikkia sääntöjä ja osaavat jopa huijata omistajiaan.
Tällaisista tuleekin sitten ikävä kyllä, usein ongelmakoiria jos ihminen ei tajua miten koiran kanssa pitää menetellä. Varsinkin jos koiran energiataso on korkea.
"On koiria jotka pyrkivät hyvinkin aktiivisesti johtajan paikalle,"...ihan mielenkiinnosta. Mitä koira saavuttaisi tällä "johtajan" paikalla, ja miten se pyörittäisi arkea? Tämä ajaus ei ole ikinä avautunut minulle.
Sen sijaan se tosiasia on havaittu, että on hyvin koulutettuja, keskeneräisiä, tai kouluttamattomia koiria..Ihaan ymmärrettävää ja yksikertaista.
Se on myös todettu, että koira minkä päivittäiset tarpeet täyttyvät, niin on varmasti varsin tyytyväinen osaansa ja miksi siis tätä asetelmaa kannattaisi koiran näkökulmasta katsoen muuttaa?
"jotka pyrkivät kokoajan Alfan asemaan. Se on niillä geeneissä . "...eikö tämä nyt liity puhtaasti lisääntymiseen..?
No koirat ovat ihmisen kanssa eläneet vuosituhansia, että meinaatko etteivät ole kehittyneet yhtään. Ei ole olemassa mitään "tahtoo johtajaksi" geeniä. Vaikka koiralla on 90 %: samat geenit kuin sudella, vertaukseksi ihmisen ja simpanssin geenit on 96% samanalaisia.
Sitäpaitsi ei susilaumassakaan, jos sitä vanhentunutta tietoa vielä haluaa käyttää, johtajan paikkaa yritetä viedä. Joten voisitko keksiä jonkun muun selityksen ? Minä voin, tuollaiset koirat saavat liikuntaa liian vähän ja koulutus on ollut epäjohdonmukaista.
En tiedä "tahtoo johtajaksi"-geenistä, mutta itse kiinnittäisin asiaan liittyen huomiota koiriin, jotka alkaa ohjailemaan perheen elämää omistajan puolesta, koska he eivät kykene sitä vastuuta kantamaan. Samaa tilannetta voidaan kuvata myös sanomalla, että koira on huonosti tai väärin koulutettu = sama lopputulos.
Koira on huonosti kasvatettu, koulutettu, ohjattu, "johdettu".
Suuremmissa laumoissa ja eri koirien kanssa kyllä huomaa, että toiset koirat tarvitsevat "ohjausta" enemmän kuin toiset ja jos näin ei syystä tai toisesta käy, vaikka ohjaaja kuinka hyvin muuten koiran hoitaisi, tulee vakaviakin ongelmia.
Alfalla on oikeus puuttua toisten käytökseen ja osoittaa mikä on sallittua ja mikä ei. Jos homma on väärinpäin, ihmetellään perheessä miksi vaikka lapselta tai itseltä lähti nenä päästä, kun koira ilmoittaa ettei heillä ole oikeutta siihen toimintaa jota tekivät, kuten vaikka rapsuttamiseen väärässä tilanteessa.
Puuttumatta cesariin itseensä, nekin ohjelmat on pullollaan koiria jotka komentelevat perheenjäseniä ja kyllä, silloin koulutus on epäonnistunut tai puutteellista, mutta samalla myös koira on ottanut hoidettavakseen tehtäviä jotka ei sille kuuluisi ja joita se ei kykene hoitamaan "oikein".
Musta oli ongelmakoira-aikoinani ihan järkyttävää, minkälaisiin ongelmiin ihmiset voivatkaan koirien kanssa joutua (ei pääse esim tiettyyn huoneeseen enää tai sieltä pois tai koirat pitää ulkoiluttaa kello 4 yöllä jossain puskassa) ja toisiaan sen puutteellisen koulutuksen lisäksi he eivät osanneet kasvattaa, ohjata ja johtaa hommaa vaan koirat tekivät sen heidän puolestaan.
Nykytilanteeseen en osaa verrata henk.koht., mutta olen käsittänyt ettei ongelmat ainakaan vähentyneet ole...
"Fyysisen voiman käyttö alentaa siis arvoasi koiran silmissä. Jos statukseltaan korkein kontrolloi ensisijaisesti resursseja, ihmisen tehtävä on pitää huolta siitä, että koira saavuttaa haluamansa resurssin käyttäytymällä ihmisen toivomalla tavalla."...Tämän kuin ihmiset sisäistäisivät, niin hyvä olisi: Resurssi/t, niiden jakaminen ja hallinta.
"Jos koira ei tee mitä vaadit, se ei ole ilkeä, vaan koulutuksesi on vielä kesken. Toistoja ei ole tehty riittävästi rutiinin tai jopa vaistomaisen tottelemisen muodostumiseksi."...Anna koiralle mahdollisuus ja aikaa oppia. (yksilö)
Oli kyllä täyslaidallinen soopaa ja totaalista POTASKAA koko artikkeli aamulehdessä.
Ei ihme, että Suomessa on varmasti eniten maailmassa ongelmakoiria, kun täällä ei osata kasvattaa eikä kouluttaa koiria, ja uskotaan tuollaista höpöhöpöä. Tätä lietsovat Suomessa etenkin monet ns. höpö-mamit.
Koirat ovat täällä ihmisten "kavereita" ja niiden ehdoilla mennään, no, täällähän joudutaan lopetaamaankin eniten koiria.
Koiraa ei saa pitää koskaan ihmiselle tasavertaisena, se kun ei onnistu !!!, Koska sellaista tilaa ei ole koiralle olemassa. Joko se johtaa ihmistä tai sitä johdetaan. Ei ole mitään vaihtoehtoja.
Jos koiralle yritetään väkisin syöttää tätä aamulehden kirjoittajan mallia, koira on epävarma koko ajan asemastaan. Voimakkaammat, dominoivat luonteet sitten "kokeilevat" monta kertaa isännän/emännän kanssa. Pehmeät herkät alistuvat luonteet sitten elävät jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa, koska kokevat, että heillä ei ole johtajaa, ja itse eivät siihen pysty.
Voitko antaa tilastoja kirjoituksesi tueksi? Siis siitä, että suomessa on poikkeuksellisen paljon ongelmakoiria ja lopetetaan poikkeuksellisen paljon koiria... Voisiko se johtua siitä, että Suomi on melkoinen takapajula ja esimerkiksi johtajuusteorioita on alettu meillä kumota aktiivisemmin kansan keskuudesta vasta 2000 luvulla?
Se "johtajuusteoria", johon itse aikanaan törmäsin ongelmakoirien omistajien kanssa (jos sellaisesta olivat edes kuulleet), oli jotain aivan älytöntä koiran kanssa painimista lattialla ns alistamisen merkeissä ja jotain ihme sekoilua. Siellä ne rakit sitten pötkötteli omistajansa alla ihan hoomoilasena sellasen viiden minuutin "leikin" jälkeen.
Sitä ennen vallalla tuntui olevan ainakin koulutusporukoissa koiran passiiviseksi pakottaminen kengänpohjia säästelemättä. Että kukkahattutädit erikseen.
Nyt ollaan oltu toisessa ääripäässä ja lakataan koiran varpaankynsiä ja työnnellään rattaissa "vauvaa".
Kullakin ns aikakaudella tuntuu olevan "överinsä" mutta parasta olisi vaan porskuttaa omaa hyväksi todettua (jos ei ongelmia ole) keskitietään ja käyttää metodeja jotka omaan koiraan ja itselle parhaiten sopii.
Mittari jokaisen tilanteeseen on se, miten koira käyttäytyy. Jos ongelmia on, vaihda taktiikkaa. Jos niitä on edelleen, vaihda uudelleen kunnes toimii. Aika yksinkertaista näiden elukoiden kanssa lopulta on.
Tuo on niin totta. Ihan järjetöntä tuollainen väkisin alistaminen, kun helpommallakin pääsee. Jos koiraa opettaa pennusta asti, ei tulekaan ongelmia. Ei koiralaumassakaan aleta painimaan ja väkisin alistamaan toisia. Ja kyllä koirat komentavat toisiaan, nuoret kakarat ymmärtää heti kun toinen koira ärähtää, istuvat justiinsa katselemaan eivätkä enää hypi ja rieku. Ja oman pennun kanssa olen saman huomannut, riittää kun sanoo, että nyt riittää, pistää makuulle tai istumaan ja katselee minua, ei siis alistu eikä korviaan luimistele, vaan ihan rauhassa katselee, että milles alettaisiin nyt sitten.
Ymmärrän kyllä jos ongelmia tulee, tai en mä tiedä, mutta ittelläni niitä varsinkin alkuun oli kovinkin paljon. En ollu seppä syntyessäni ja kaikkia mahdollisia "uskontojakin" tuli kokeiltua matkan varrella. Enää ei putkinäkö riitä.
Annan kyllä negatiiviseta palautetta, voimakkuus koirasta/tilanteesta riippuen, mutta se onkin mielestäni reilua koiraa kohtaan.
Huvittavinta musta niissä alistuksissa oli "alistukset", joissa painittiin sen koiran kanssa hulluna vaikka kuinka kauan ja sitten pideltiin sitä siellä kunnes "rahoittuu", lakia lukien ja ärräpäät lennellen, että periksi en anna. Koiralla ollut hajuakaan mistä kyse ja joskus sillä saatiin kunnon lisävaikeuksia aikaan.
Jos nyt sitä keinoa koulutuksessa käyttää, tekisin sen Cesarimaisesti ; rauhallisesti ja odottaisin että se koira oikeasti rauhoittuu, mutta siinä onkin takana ihan toisenlainen juttu ja eri tarina.
"Huvittavinta musta niissä alistuksissa oli "alistukset", joissa painittiin sen koiran kanssa hulluna vaikka kuinka kauan ja sitten pideltiin sitä siellä kunnes "rahoittuu", lakia lukien ja ärräpäät lennellen, että periksi en anna. Koiralla ollut hajuakaan mistä kyse ja joskus sillä saatiin kunnon lisävaikeuksia aikaan."
Itse muistan noista "alistuksista" eli painimatseista, kun joku poliisi kertoi telkkarissa koiransa koulutuksesta (oli tullut n. vuoden ikäisenä, ei mitenkään koulutettuna), heillä oli koiran kanssa todella painimatsit, koira taisteli vastaan ymmärtämättä mitä tämä on ja isäntä oli käsivarretkin verillä, kun "alisti" koiraansa. No koira sai painimatsinsa ja varmasti rauhoittuu lopulta, kun kymmenenkin minuuttia tosissaan painii.
Rauhottuuhan se aikanaan, ei sillä ;)
Voihan niitä tilanteita tulla, jossa koiran kanssa joutuu "matsiin", kuten menneen dobberini kanssa kun se kävi silloisen ukkoni päälle suoraan sängystä ja kaapinovet että kuivaustelineet vaan rytisi kun heräsin ihmettelemään mitä helkuttia täällä tapahtuu.
Siinä oli kuitenkin kyseessä erittäin ammattitaitoinen ja lahjakas kouluttaja, joka osasi hoitaa tilanteen oikein.
Mutta siihen aikaan palatakseni, silloin se oli joku muotijuttu, että jokaisen piti tyyliin tehdä tätä koiransa kanssa ja kattoa että homma on hanskassa. Se oli sitä aikaa kun mulla oli se dobberi, aloittelin "hommia" ja kuuntelin neuvoja, joten tuli itsekin sitä kokeiltua. Siellä se sitten makoili rauhallisena mutta ei mitenkään alistuneena vaan enemmänkin hämmentyneenä "että nyt mutsi haluaa jostain syystä mun makaavan tässä".
Koiran selättäminen tietyissä tilanteissa voi olla ainoa turvallinen keino tai tarpeellinenkin, mutta painimatsi ei ole oikea tapa vaan se pitäisi tapahtua sadasosasekunneissa ja koiran eleitä tulkiten jotta ei opeteta väärää käytösmallia. Siksi on täysin typerää neuvoa kenellekään sellaista, koska se vaatii ohjaajalta järjetöntä tietotasoa, lahjakkuutta ja onneakin.
Ei, koira ei ole kohtelias. Kohtelias on ihmisen käyttäytymiseen kuuluva piirre, jota ei esiinny millään elämellä. Jos tarkoitit, että koira kunnioittaa ylempää, olen samaa mieltä kanssasi.
On koira kohtelias, ja ujokin se voi nykymääritelmän mukaan olla.
Ja juttu on näin että ennen Tuire Kammion koulutusoppaita ja amerikkalaisia ihmeihmeisiä ei kukkaan osannut koiraansa kouluttaa pätkääkään. Ahistuneita ja epäluuloisia raukkoja olivat vuosikymmenestä toiseet, ja toinen toistaan rahanahneemmat ihmiset niitä kiusattavikseen ottivat.
Nyt on kaikki toisin. Namuja ja kehuja riittää, ja kirjasta luetaan lissää miten pidän koirani päivästä toiseen onnellisena. ja itseensä tyytyväisenä. Ja ihmiset kovasti kursseja käyvät kirjoja lukevat etteivät henkisesti loukkaa, saati kiusaa lemmikkejään.
Ironia piristää aina sopivassa määrin..=D
tää koira hömppä menee aivan yhtä naurettavaksi kun lasten kurinpito tänä pänä. lapset ovat omaksuneet johtajan aseman monessa asiassa ja niin on tehnyt myös koira. se on jopa korkeemmalla kuin lapsi joissakin perheissä. kyllä homma on niin että jos perheessä on arvojärjestys selkeä,koira ei hae johtajuutta. jos ei kukaan tiedä mistä komennetaan ja kuka komentaa ja komentaako kukaan,vahva koira ottaa sen bossin paikan. thats it.
Jos on selväpäinen omistaja ja koira, ( kumpikin voi olla hukassa nykyään ) ei elämä koiran kanssa ole jatkuvaa valtakamppailua, ja ovesta kulkujärjestyksen lukemista. Kun käsketään, koira tottelee, muuten saa olla kuin ellunkana. Näin minä olen koirani kanssa toiminut, ja mukavasti on molemmilla mennnyt. Irti saa olla lähes kaikki lenkit, pihassa olla miten mielii, perheen kanssa paikassa kuin paikassa. Minusta omistajan ja koiran kouluttamiseen kannattaa todella perehetyä, se tuo pitkästi hyvää mieltä ja hyviä hetkiä kummankin yhteiseen elämään.
Koiria on ollut kohta 25v ,joilla on kilpailtu erilajeissa ja töitäkin tehtyä( virkakoirana )
niin ulkomailla kuin Suomessakin ja hyvin olen pärjännyt tällä vanhalla ajatus mallilla jossa vaalitaan yhtenä arvona laumanjohtajuutta , se ei tarkoita koiran väkivaltaista kohtelua , se on rajojen asettamista ja vaatimista.
Myöskään se ei ole mitään arvoitus, on tehtäviä joita koira toteutaa saatuaan ohjaajan antaman käskyn, se ei ole valintatehtävä.
Yhtään ongelmakoiraa ei ole ollut tähän mennessä ollut, rotuja on ollut 3 eri sorttia sakemannia,rotikaa ja malia.
Uskokaa pois , vaikka kuinka vannotte että 2000 luvulla on keksitty uusiteoria joka kumoaa vanhan "johtajuuteen" perustuvan tavan niin en tule luopumaan siitä sen takia että se on kumottu ja vääräksi todettu.
Kehoittaisin tutustumaan asiaan yhtä avoimesti kuin naksuun,operantiin,tunne,vietti,eri värien,Kaimion,Wilanderin...ym mitä kaikkea sitä onkaan tarjolla koiran koulutukseen, saattaisi jokunen asia helpottaa.
Ilman pakoitteita en ole yhtään koiraa kouluttanut ja jokainen on seisonut vieressä korvat pystyssä ja iloisena tekemään asioita.
Harmmittaa tämä koirien ylen palttinen paapominen ja omaksi lapseksi luominen jolla on hirveesti tunteita ym...ei ole ,uskokaa pois.
Eniten kärsii koirat.
Tähän kirjoitukseen ei ole mitään lisättävää.
Siinä paapomisessa ei ole lopultakaan kyse koiran hyvinvoinnista, vaan omistajan täyttämättä jääneestä hellyydenkaipuusta. Koira ei koskaan voi täyttää ihmisen hellyydentarvetta, koiralla on omat tärkeät juttunsa, jotta se voi hyvin ja on onnellinen. Ihmisen halinallena oleminen ( pelkästään ) ei sitä ole.
Uusista aatteista voi ottaa jotain osviittaa, mutta kaiken entisen, koetellun ja hyväksi todetun , hylkääminen on silkkaa typeryyttä.