Missä vaiheessa ihminen vaipuu psykoosiin? Elämässä on ollut todella paljon stressiä,tuntuu ettei jaksa enää valehtelevia ihmisiä,kukaan ei vältä,kaikki tuntuu vaikeelta,ei pysty luottamaan. Epäilen vähän väliä kaikkia tai kyseenalaistan,tuntuu että kaikki on minua vastaan. Nyt eilen sitten aloin pelkäämään mieheni menetystä,pelkään ihmisiä. Vaivun välillä omiin ajatuksiini,minulla on suuria suunnitelmia jotka hetkessä muuttuu,jotenkin tuntuu että tajuan kuitenkin asiat. Mutta hetkittäin tuntuu etten ole täällä. Tänä aamuna kaikki tuntu todella oudolta,kaikista elämäni päivistä oudoin ja tuntuu etten jotenkin ole tässä hetkessä. Olo meni ohi ja nyt taas normaali. En kuule ääniä,enkä myöskään ole nähnyt mitään poikkeavaa. Jotenkin vaan tuntuu että todellisuuden taju hetkittäin kadoksissa...Minulla on kakssuuntanen tyyppi 2,nytköhän se sitten muuttuu tyyppi 1...
Harhat ?
oo-na1
3408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koin sen kerran. Ehkä suurimpana syynä on yksinäisyys ja epäluottamus ihmisiä kohtaan. Jos saan antaa ohjeen, niin ala etsiä tietoa henkisyydestä. Minusta olet vaan herkkä, kuten moni meistä. Nyt on tapahtumassa muutoksia ja herkimmät tuntevat sen kehossaan ja psyykessään. Lue vaikka tuolta...
http://www.luxonia.com/viestit/75-lee-harris/3249-1122012-joulukuun-energiaennuste-paeivaet-ennen-sitae-paeivaeae-
Itse saan lohtua näistä kanavoinneista.
Voin kertoa, että tänaän minäkin koin jotain outoa. Ehkä en sitten ollut ainoa ja syynä onkin korkeammat voimat. Minusta tuntui myös, että häviän paikalta kokonaan. Tein asioita, mutten ollut paikalla. Elämäni omituisin tunne!
Ittelläni tapahtu vaipuminen jonkinnäkoösee psykoottiseen masennukseen niin hiljaa ja varovasti ettei sitä huomannu ku vasta jälkeempäi, kesti about 3kk ja 2 kuukautta pikkuhiljaa siihen valuin
Edelläkirjoittajan mukainen stoori minullakin,pikku hiljaa valuin siihen hämärään eikä edes lähipiiri huomannut mitään vaikka parisen kuukautta siinä vierähti.Päivittäiset asiat hoidin,mutta silloinkin elin omassa maailmassa,kuin sumussa.Itse tiedostin ttilani vasta myöhemmin sairaalassa,jonne joudun lopulta itsettuhoisen käytöksen vuoksi.Ei kuulo- tai näköhäiriöitä ollut mullakaan,vain perusteettomia vainoharhoja.
Kuinka tavallista muuten on,että psykoosin jälkeen muistikuvat on hatarat? Itse en ainakaan keväästä,jolloin psykoosissa olin,paljoa muista?