Erosimme mieheni kanssa puolivuotta sitten, mies jätti minut. Vielä 2 kk sitten mies sanoi rakastavansa minua, muttei voivansa luottaa. ja tiedän että rakasti. Nyt sanoo, ettei rakasta tippaakaan, eikä siksi voi ajatella enää yhteistä elämää. Meillä pieni vauva. voiko rakkaus kuolla näin äkkiä? en vaan ymmärrä häntä, sanoo nykyään, että ei voi sietää seuraani on luonamme vain lapsen takia.
Rakastan aina
Sinna
5223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pieni vauva on aina koettelemus parisuhteelle. Tällöin tarvitaan selkeitä ajatuksia, voimaa, päättäväisyyttä, rakkautta, hellyyttäkin, sekä luottamus tulevaisuutta kohtaan. Täytyy nähdä se ns. yhteinen hyvä. Kuulostaa siltä että miehesi "etsii" itseään.. kenties omaa asemaansa elämässään.
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Jos on paljon valvottuja tunteja, stressiä.. niin ei välttämättä näe asioita kovinkaan selvästi? Olisiko sinulla mahdollisesti joku kenen kanssa voisit keskustella tilanteestasi? Mieluiten tietenkin joku kokeneempi, elämää nähnyt. Se antaa oikeanlaista syvyyttä ja näkökulmia tilanteeseen. Sekä ihan arkipäivän apu lastenhoidossakin voisi auttaa näkemään tilanteen selkeämmin.
Jos minun pitäisi asettua miehesi asemaan ja miettiä miksi joku sanoisi tuollaisia asioita noin suoraan.. niin ehkä hän kaipaa hieman etäisyyttä selkeyttääkseen omia ajatuksiaan? Luulen että Rakkaus voi kokea äkkikuoleman ainakin mikäli olet loukannut toista jollakin hyvin epämiellyttävällä tavalla. Sellaisella, mikä on esim. vahvasti toisen arvomaailman vastaista. Pettäminen.. Valehtelu, täysi Välinpitämättömyys. Agressiivisuus. Suoranainen Viha. Nuo edellämainitut asiat ovat ainakin niin vahvoja asioita, että kuka Aidosti Rakastava ihminen toiselle tällaista tekisi? Jolloinka toisella olisi hyvä syy pohtia kumppaninsa aikeiden rehellisyyttä sekä aitoutta.
Mutta jos olet varma ettei syy löydy ainakaan omasta toiminnastasi. Niin mieti tarkkaan mitä olet valmis "sietämään". Sinulla on kuitenkin kaunis, pieni lapsi.. niin avuton ja viaton, osa sinua. Riippuvainen sinunkin terveydestäsi. Niin fyysisen kuin henkisenkin.
Uskon että pieni taukokin tekee joissakin tapauksissa hyvää. Kunhan molemmat pystyvät selviytymään arkielämästä ja voivat hyvin. Pidä lapsesi aina sijalla 1. Se on kuitenkin nyt se ihminen, kuka elämässäsi on ja pysyy. Luo hyvä suhde.
Voimia ja jaksamista pikkuisesi kanssa, ja usko että kyllä ne asiat järjestyvät. Joskus vain tulee aikoja, jolloin vaaditaan enemmän voimaa ja päättäväisyyttä. Kyllä se vielä helpottaa ♥ Voimahaleja. Ja muista, että jos omat voimasi ehtyvät.. niin meitä auttavia ihmisiä kyllä löytyy ♥
Meillä suhde päättyi kun olin 4 kk raskaana. isä ollut täällä luonani välillä hoitamassa lasta ja välillä 1 yö hänen luonaan, välillä sanoo että ei voi olla täällä koska häntä inhottaa seurani niin paljon tahtoo olla vaan vauvan ei minun lähellä, mutta silti kun hän on täällä hän on iloinen ja nauramme yhdessä, teemme ruokaa ja katsomme elokuvia...en ymmärrä? Ex-mies sanoo että ei ole alkamassa vielä aikoihin uuteen suhteeseen, mutta silti tiedän hänen hakemalla hakevan ihmistä elämäänsä :( kuulemma välitti minusta ja välittää yhä, ja sitten sanoo ettei rakasta tippaakaan, eikä siksi voi antaa minulle enää mahdollisuutta. eromme johtui siitä että minulla peliriippuvuus josta hän tiesi kun aloimme 2 vuotta sitten olla yhdessä. ratkesin pelaamaan ja miehelle asia selvisi siinä vaiheessa kun 2 vuokraa oli menossa ulosottoon, sai kuitenkin ne maksettua ja asia hoitui. mutta luottamus minuun meni. olen ollut nyt puolivuotta pelaamatta joka minulle todella suuri asia.mies ei koskaan suostunut puhumaan asiasta kanssani, ei halunnut edes ymmärtää mitä on elää peliriippuvuuden kanssa ja sitä miksi valehtelin. kaikesta huolimatta2 kk sitten sanoi rakastavansa ja nyt ei enää, erosta on se puolivuotta.
toinen.
Kuulostaa kyllä siltä että saattaa olla uusi nainen. Tai sitten ei vain ole kypsä perhe-elämään, ns. vastuunluistaja.:( Mutta pärjäätkö itse vauvan kanssa hyvin? Se on nyt tärkeintä, Sinä ja vauva♥ Jos lapsen isää ei kiinnosta olla tekemisissä niin te kaksi olette sitten pieni perhe. Toivon että sinulla olisi lähipiiriä apuna tai rupea käymään vaikkapa kunnan järjestämissä perhekerhoissa. Siis jos kaipaat samanhenkistä seuraa.
Halauksia ja Voimia♥
Sen verran tiedän, että uuden naisen haku on kovasti päällä, mutta tällä hetkellä uutta/toista ei ole. Mies minua 7 vuotta nuorempi joten kai se vaan on lopultakin todettava että se ikäero sitten oli lopulta liikaa, itse olen 30 ja minulla jo edellisestä liitosta kaksi lasta. Lastaan kyllä on hoitanut ja haluaa hoitaa tai ainakin sanoo hoitavansa ainakun pystyy töiltään. On kyllä välillä alkanut tuntumaan, että olisikko tämä ihminen oikeasti edes kyennyt koskaan elämää ehjän perheen arkea, koska lapsi aina läsnä,ei siinä silloin mennä muualle jos aikainen herätys tai pitkä työpäivä edessä. olen pyytänyt silti häneltä edes jonkin näköistä mahdollisuutta näyttää että voisi olla kanssamme onnellinen,että saisi pitää vapautensa etten vaatisi mitään vaan ei sanoo vaan ettei rakasta ja että hän on antanut jo tarpeeksi mahdollisuuksia, toinen ei vaan suostu ymmärtämään että on pikkuisen eri asia tänä päivänä kun on tuo rakas pikku vauva ja pelaamattakin olen ollut erosta lähtien, olin kuitenkin todella syvällä sen pelaamisenkin kanssa. Lasten kanssa meillä asiat tosi hyvin. vaikkakin kovin yksin olemme, ehkä tällä viikolla olisi jo otettava itseään niskasta kiinni ja mentävä sinne srk kerhoon, jos sieltä löytyisi tähän arkeen edes joku kenelle voisi puhua. Terapeutti minulle käy kerran viikossa kotona, mutta no sekin sanoo sitä että anna tuommoisen olla. Mies on niin jäärä että pysyy päätösessään, tuntuu vaan niin kurjalta ettei vaan voi antaa sitä yhtä mahdollisuutta hänelläkin pitkä elämä vielä edessä eikä voi katsoa tätä yhtä tilaisuutta edes lapsen vuoksi. entäs jos olisikkin onnellinen, pelänneenkö sitten että näin oikeasti voisi olla ja jäisikkin luoksemme kun se sinkkuus nyt on niin ihanaa...