Rakastuin

Arka rakastunut ei useinkaan kerro heti tuntemuksiaan, vaikka ympäristö huomaa tilanteen jo edenneen pitkälle. . . olethan kertonut kumppanillesi vakavista aikeistasi - joku voi toiveikkaana odottaa sanojasi kiintymyksestä. . . ja tulee luoksesi kun vain pyydät. Vain epätietoinen voi pettyä . . .

Tärkeät sanat kirjoitti:

Arka rakastunut ei useinkaan kerro heti tuntemuksiaan, vaikka ympäristö huomaa tilanteen jo edenneen pitkälle. . . olethan kertonut kumppanillesi vakavista aikeistasi - joku voi toiveikkaana odottaa sanojasi kiintymyksestä. . . ja tulee luoksesi kun vain pyydät. Vain epätietoinen voi pettyä . . .

sanoa nuo sanat, mutta kun ei uskalla......

Et ehkä vastaavaa, mutta jotain erilaista ja omalla tavalla hyvää ja parasta. Jokainen aika ja ihminen tuo omat rakkausjuttunsa, joita ei voi verrata edellisiin ja jokaisessa on sitä jotakin, joka koetaan vain kerran elämässä sen ihmisen kanssa. Rakastua voi koko elämänsä aikana aina uudelleen ja uudelleen, mikään ei ole lopullista, ainoastaan ainutkertaista.

lottamari<3 kirjoitti:

Et ehkä vastaavaa, mutta jotain erilaista ja omalla tavalla hyvää ja parasta. Jokainen aika ja ihminen tuo omat rakkausjuttunsa, joita ei voi verrata edellisiin ja jokaisessa on sitä jotakin, joka koetaan vain kerran elämässä sen ihmisen kanssa. Rakastua voi koko elämänsä aikana aina uudelleen ja uudelleen, mikään ei ole lopullista, ainoastaan ainutkertaista.

Mä olen erimieltä. Tiedän itseni, mutta se ei tarkoita etteikö hän saisi kokea tuota mitä kirjoitit.

Kokemuksista ihminen oppii, itsetuntemus lisääntyy. Aina, jokainen päivä, hän mielessäni. ajatuksissani, alitajunnassani. AINA.

Vai onko se sitä, mikä jäi kokematta? Voi olla. Mutta se itsetuntemus. Ammatillisen kasvun myötä voi ainakin sanoa sen vahvistuvan.

4 eetä kirjoitti:

Mä olen erimieltä. Tiedän itseni, mutta se ei tarkoita etteikö hän saisi kokea tuota mitä kirjoitit.

Kokemuksista ihminen oppii, itsetuntemus lisääntyy. Aina, jokainen päivä, hän mielessäni. ajatuksissani, alitajunnassani. AINA.

Vai onko se sitä, mikä jäi kokematta? Voi olla. Mutta se itsetuntemus. Ammatillisen kasvun myötä voi ainakin sanoa sen vahvistuvan.

Kun tapaa hyvän tyypin, sellaisen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja jonka kanssa on hyvä olla ja joka säväyttää omalla olemuksellaan ja persoonallaan, niin häntä jää väkisinkin kaipaamaan ja uskoo, että ei koskaan tapaa ketään hänen kaltaistaan. Tuon ihmisen jättämä jälki jää pysyvänä sieluumme, mutta se ei tarkoita sitä etteikö jotain uutta ja toisenlaista rakkautta voisi kokea jonkun muun kanssa.

Aika yleensä kultaa muistot ja saa näkemään asiat aina kullattuina, mutta kukaan ihminen ei ole korvaamaton, kukaan ei ole se ainut oikea, eikä kenekään pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi muistojen varassa ja niiden kautta elämään. Mieli pyrkii romantisoimaan tapahtumat ja näkemään kaipaamamme ihminen tuon oman romantisoituneen mielemme kautta. Totuus on kuitenkin aina se, että tuo ihminen oli yksi merkityksellinen ja rakas kohtaamamme ihminen, jonka kautta saimme kokea sitä mitä syvällä sydämessämme kaipaamme - rakkautta ja hellyyttä ja itsemme tärkeäksi tuntemista. Sitä voi antaa joku toinenkin, kun vaan sallimme sen tapahtua.

lottamari<3 kirjoitti:

Kun tapaa hyvän tyypin, sellaisen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja jonka kanssa on hyvä olla ja joka säväyttää omalla olemuksellaan ja persoonallaan, niin häntä jää väkisinkin kaipaamaan ja uskoo, että ei koskaan tapaa ketään hänen kaltaistaan. Tuon ihmisen jättämä jälki jää pysyvänä sieluumme, mutta se ei tarkoita sitä etteikö jotain uutta ja toisenlaista rakkautta voisi kokea jonkun muun kanssa.

Aika yleensä kultaa muistot ja saa näkemään asiat aina kullattuina, mutta kukaan ihminen ei ole korvaamaton, kukaan ei ole se ainut oikea, eikä kenekään pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi muistojen varassa ja niiden kautta elämään. Mieli pyrkii romantisoimaan tapahtumat ja näkemään kaipaamamme ihminen tuon oman romantisoituneen mielemme kautta. Totuus on kuitenkin aina se, että tuo ihminen oli yksi merkityksellinen ja rakas kohtaamamme ihminen, jonka kautta saimme kokea sitä mitä syvällä sydämessämme kaipaamme - rakkautta ja hellyyttä ja itsemme tärkeäksi tuntemista. Sitä voi antaa joku toinenkin, kun vaan sallimme sen tapahtua.

Kiitos vastauksestasi, viisas olet ;). Nyt on hieman mutkikkaampi tilanne kyseessä. Mä olen tuhonnut kaikki yhteydet häneen omasta halustani, enkä saa enää yhteyttä vaikka kuinka haluaisin. Ehkä mä nyt opin. En saa koskaan kokea, tuntea, enkä rakastaa. Olla kokonainen.

Tarjokkaita olisi, kaikki on hyvin, mutta koska pilasin kaiken, minä elän vailla tunnetta :)

Naurattaa jo koko skeida. Olisimpa jo ysikymmpinen :) Olisi tasan kaksi huolta.

4 eetä kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi, viisas olet ;). Nyt on hieman mutkikkaampi tilanne kyseessä. Mä olen tuhonnut kaikki yhteydet häneen omasta halustani, enkä saa enää yhteyttä vaikka kuinka haluaisin. Ehkä mä nyt opin. En saa koskaan kokea, tuntea, enkä rakastaa. Olla kokonainen.

Tarjokkaita olisi, kaikki on hyvin, mutta koska pilasin kaiken, minä elän vailla tunnetta :)

Naurattaa jo koko skeida. Olisimpa jo ysikymmpinen :) Olisi tasan kaksi huolta.

Joskus tarvitaan paljonkin aikaa ennen kuin asiat alkavat näyttämään toisenlaisilta miltä ne nyt näyttävät. Anna itsellesi aikaa ja "viisastu" kokemuksesi kautta. Lupaan, että vielä tulet näkemään miten elämässä kaikki voi muuttua, miten ajatus ja mielikin ajan myötä muuttuu. Kyllä sinä vielä rakkautta saat tuntea ja tunteita, mutta jotain täytyy sinussa itsessäkin sisällä tapahtua ja oppia tavallaan heittäytymään elämän vietäväksi, mutta ei heiteltäväksi.

Kokonaiseksi kasvetaan pikkuhiljaa ja kokonaiseksi kasvaminen vaatii aina pettymyksiä, mutta myöskin kannustavia kokemuksia, jotta ihminen voi muuttua siksi millaiseksi hänen kuuluukin..rakastavaksi itseään ja toisia kohtaan.

Oma tieni on ollut helvetillinen oppi ja silti en koskaan ole luopunut toivosta.

lottamari<3 kirjoitti:

Joskus tarvitaan paljonkin aikaa ennen kuin asiat alkavat näyttämään toisenlaisilta miltä ne nyt näyttävät. Anna itsellesi aikaa ja "viisastu" kokemuksesi kautta. Lupaan, että vielä tulet näkemään miten elämässä kaikki voi muuttua, miten ajatus ja mielikin ajan myötä muuttuu. Kyllä sinä vielä rakkautta saat tuntea ja tunteita, mutta jotain täytyy sinussa itsessäkin sisällä tapahtua ja oppia tavallaan heittäytymään elämän vietäväksi, mutta ei heiteltäväksi.

Kokonaiseksi kasvetaan pikkuhiljaa ja kokonaiseksi kasvaminen vaatii aina pettymyksiä, mutta myöskin kannustavia kokemuksia, jotta ihminen voi muuttua siksi millaiseksi hänen kuuluukin..rakastavaksi itseään ja toisia kohtaan.

Oma tieni on ollut helvetillinen oppi ja silti en koskaan ole luopunut toivosta.

Onnea sinulle kasvussasi. Sinusta tulee hieno ihminen.

lottamari<3 kirjoitti:

Et ehkä vastaavaa, mutta jotain erilaista ja omalla tavalla hyvää ja parasta. Jokainen aika ja ihminen tuo omat rakkausjuttunsa, joita ei voi verrata edellisiin ja jokaisessa on sitä jotakin, joka koetaan vain kerran elämässä sen ihmisen kanssa. Rakastua voi koko elämänsä aikana aina uudelleen ja uudelleen, mikään ei ole lopullista, ainoastaan ainutkertaista.

Sinä siis rakastat vain rakastumisen tunnetta. Toisille se on tutkitusti huumetta. Tästä aiheesta on paljon kirjallisuutta. Et pysty kestäviin ihmissuhteisiin.
Pahoitteluni, mutta tämä on facta.

lottamari<3 kirjoitti:

Kun tapaa hyvän tyypin, sellaisen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja jonka kanssa on hyvä olla ja joka säväyttää omalla olemuksellaan ja persoonallaan, niin häntä jää väkisinkin kaipaamaan ja uskoo, että ei koskaan tapaa ketään hänen kaltaistaan. Tuon ihmisen jättämä jälki jää pysyvänä sieluumme, mutta se ei tarkoita sitä etteikö jotain uutta ja toisenlaista rakkautta voisi kokea jonkun muun kanssa.

Aika yleensä kultaa muistot ja saa näkemään asiat aina kullattuina, mutta kukaan ihminen ei ole korvaamaton, kukaan ei ole se ainut oikea, eikä kenekään pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi muistojen varassa ja niiden kautta elämään. Mieli pyrkii romantisoimaan tapahtumat ja näkemään kaipaamamme ihminen tuon oman romantisoituneen mielemme kautta. Totuus on kuitenkin aina se, että tuo ihminen oli yksi merkityksellinen ja rakas kohtaamamme ihminen, jonka kautta saimme kokea sitä mitä syvällä sydämessämme kaipaamme - rakkautta ja hellyyttä ja itsemme tärkeäksi tuntemista. Sitä voi antaa joku toinenkin, kun vaan sallimme sen tapahtua.

Ota sä vaan sen oman rakkaas tilalle joku korvike, mutta älä käy muita neuvomaan. He tietävät itse parhaiten, mikä ja kuka on heille parasta.

F. Acta kirjoitti:

Sinä siis rakastat vain rakastumisen tunnetta. Toisille se on tutkitusti huumetta. Tästä aiheesta on paljon kirjallisuutta. Et pysty kestäviin ihmissuhteisiin.
Pahoitteluni, mutta tämä on facta.

rohkeasti heittelet tuntematta ihmistä

puhu itestäs kirjoitti:

rohkeasti heittelet tuntematta ihmistä

En ole sellainen ihminen, että kun nyt olen rakastunut, että voisin syrjäyttää hänet ja ottaa jonkun toisen, jonka kanssa kokea sitten ihan muuta. Voihan olla, että sitä toista ei tule, tai sitten vasta kun se seuraava päivä voi olla kuolinpäivä, Pitäisi osata olla tässä ja nyt rakastaa sitä tän hetkistä rakkauden kohdetta ja toivoa, että se rakkaus kestää kaiken. 1 kor. 13.

F. Acta kirjoitti:

En ole sellainen ihminen, että kun nyt olen rakastunut, että voisin syrjäyttää hänet ja ottaa jonkun toisen, jonka kanssa kokea sitten ihan muuta. Voihan olla, että sitä toista ei tule, tai sitten vasta kun se seuraava päivä voi olla kuolinpäivä, Pitäisi osata olla tässä ja nyt rakastaa sitä tän hetkistä rakkauden kohdetta ja toivoa, että se rakkaus kestää kaiken. 1 kor. 13.

Lisään vielä, että tunteita ei voi napista painaa ON/OF, päälle ja pois päältä miten haluaa. Tiedän tapauksia, jotka eivät ole sen ainoan rakkauden kohdattuaan ja sen menettäneenä pystyneet muihin rakkaussuhteisiin tai mihinkään muuhunkaan läheiseen suhteeseen, koska tunteet ovat voimakkaat koko iäisyyden sitä kohtaan, jota rakasti palavasti ja jonka menetti jostain syystä, kuolema jne.

samat tekstit sulle....

Ihan kaikki kirjoitti:

samat tekstit sulle....

Olen kyllä sitä mieltä että jos on rakastunut.
Siinä tilanteessa ei voi todeta että "kukaan ei ole korvaamaton"
Ei siinä tilanteessa sille rakastuneelle ole muita kuin se yksi ja ainoa.
Ei rakkaus ja rakastaminen ole mikään järkeily asia vaan aito tunne.
Jos kaksi aikuista ihmistä rakastuu, miksi eivät kuuluisi silloin toisilleen.
Sehän olisi muuten "rakkauden haaskausta"
Tekeekö se muka ihmisen onnelliseksi jos
järki syistä valitsee jonkun muun kuin ketä oikeasti rakastaa.
Sehän olisi taas väärin kaikkia kohtaan.
Ei rakastuminen tai rakkaus ole mikään peli.
Eikä mitään romantisoitua kuvitelmaa.
Se on sitä tunnetta syvintä,että halutaan
jakaa elämä sen toisen kanssa.

Että halutaan tehdä se toinen onnelliseksi
ja sitä kautta tulla itsekin onnelliseksi.

Ihan kaikki kirjoitti:

samat tekstit sulle....

No herranjestas jos kaks aikuista rakastuu ni eiköhän ne kuulu silloin yhteen.
Turha ruveta järkeistään rakkautta.

rakkaudesta vielä kirjoitti:

Olen kyllä sitä mieltä että jos on rakastunut.
Siinä tilanteessa ei voi todeta että "kukaan ei ole korvaamaton"
Ei siinä tilanteessa sille rakastuneelle ole muita kuin se yksi ja ainoa.
Ei rakkaus ja rakastaminen ole mikään järkeily asia vaan aito tunne.
Jos kaksi aikuista ihmistä rakastuu, miksi eivät kuuluisi silloin toisilleen.
Sehän olisi muuten "rakkauden haaskausta"
Tekeekö se muka ihmisen onnelliseksi jos
järki syistä valitsee jonkun muun kuin ketä oikeasti rakastaa.
Sehän olisi taas väärin kaikkia kohtaan.
Ei rakastuminen tai rakkaus ole mikään peli.
Eikä mitään romantisoitua kuvitelmaa.
Se on sitä tunnetta syvintä,että halutaan
jakaa elämä sen toisen kanssa.

Että halutaan tehdä se toinen onnelliseksi
ja sitä kautta tulla itsekin onnelliseksi.

Järkevä ihminen saa ideoita ja ihmeellisistä työhalua sekä aktiviteettia, kun mieltyy toiseen persoonaan.. Toisessa tapauksessa tapahtuu jotakin ikävää ja päinvastaista...


Lumosit minut monellakin tapaa. Yksi niistä oli hellä huultesi kosketus kaulalleni kauan sitten illalla. Sinä osaat miellyttää ja viehättää. Nyt ymmärrän sen merkityksen paremmin kuin silloin
parempina aikoina.

Epävarmuudessani torjuin opittujen mallien mukaan. Hyvin vähän todellista kokemusta omaavana en kyennyt reagoimaan kuten olisit toivonut ja mitä olisin itsekin toivonut.
Nyt olen vihdoinki vapaa ajatuskahleista.Mikään suuntaus ja ryhmä ei saa minua määrätä. Oma sydämeni ja omatuntoni ja itsekunnioitukseni kertoo sen mitä saan kokea ja tehdä. Olenhan itse vastuussa itsestäni ja henkilöstä, josta pidän.
En johdata itseäni harhaan enkä kieltäydy ihmissuhteesta, joka näyttäisi toimivan. Minulla ei ole varaa tuomita eikä arvostella.
En ole parempi kuin kukaan muukaan. Virheitä on sattunut menneisyydessä. Niitä en voi korjata. Tämä hetki on tässä ja nyt.
Omat tunteeni ovat tasapainossa, Pidän sinusta ja haluan kunnioittaa elämäsi suuntaa...
Miten osaisin tehdä aloitteen sovinnon tekemiseen ja milloin olisi se oikea hetki?

Olet ainutlaatuinen!

Sinua hyvällä ajatteleva aikuinen nainen

Anna joku vihje? millä aikavälillä tämä tapahtui? Oletko oikeasti menettänyt, onko toinen sanonut niin vai oletatko vain jostain syystä niin?

Samoin Häntä..
Voisipa toiveet toteutua..
Alusta kaiken aloittaa..
Sinut tahtoisin elämääni,
Tekisit sinut onnelliseksi
Mitään muuta toivois en.
Rakkauden kanssasi jakamaan.

Tämä viesti miehelle sinne kauas jonnekkin.

bhugyf kirjoitti:

Anna joku vihje? millä aikavälillä tämä tapahtui? Oletko oikeasti menettänyt, onko toinen sanonut niin vai oletatko vain jostain syystä niin?

En ole tuo henkilö, mutta olisin voinut kirjoittaa aivan samanlaisen tekstin. Tosin aiemmin luulin vain ihastuneeni, mutta sitten vasta ihan lähiaikoina tajusin sen olleenkin rakkautta ja tänään repesin itkuun kun totuus löi silmille, että olen todellakin rakastunut ja se tieto, etten ehkä näe sinua ja olen ehkä menettänyt sinut sattui niin, että pidättelin kyyneleitä kotimatkalla ja kotona sitten repesin itkemään.
Ensin kielsin tunteeni, kun heti tuli sinusta niin mukava vaikutelma. Miksi? Pelko itsensä satuttamisesta. Miksi? Menneisyys... Aloin luottaa pikkuhiljaa. Välillä etenin, välillä peräännyin. Ja sitten olit lähtenytkin sieltä missä tapasimme. Nyt olen ihan rikki, "hajalla". Koskee.