Ei ymmärrä erästä mieshenkilöä, en itseäni enkä tätä tilannetta, eihän näin olisi saanut kumpikaan tuntea tilanteessamme, niin silti kävi, hullaannuimme ja vuoden päivät meni melko tiiviisti tutustuen toisiimme hyvin pitkälti platonisesti koko ajan hänen aloitteesta, läsnä oli aina muitakin, salaisia tapaamisia ei esiintynyt tms. Mitään ei tapahtunut, jotain pientä vain ja molemmille oli selvää, että kyseessä on vain tunne, vetovoima, ihastus, mikä ei johda mihinkään eikä johtanutkaan. Tässä on ollut hiljaista jo toiset vuoden päivät hänen toiveesta koska tunne alkoi lähteä ns.käsistä ainakin osittain se alkoi näyttää siltä, nyt nähdään milloin missäkin kissanristiäisissä ja niin, huomaan miehen taas lähentyvän, leikittelevän, huomioivan minua eri tavalla kuin välillä, ja huomaan miten se minussa näkyy, miten alan taas tuntemaan. Olin päässyt raiteilleni, hänen näkeminen ei enää aiheuttanut sydäriä tai mutismia kuten aiemmin, tunne on kuitenkin ollut koko ajan olemassa, hiljaa sisimmissäni. En pidä tästä tunteesta itsessäni, en arvosta itseäni ja haluaisin kaiken pysyvän ennallaan, tunne vain on ja pysyy. Onko kukaan vastaavaa kokenut päässyt irtaantumaan tälläisestä? Ja miksi mies taas lähenee, miehet, miten te koette, kokisitte tässä nimenomaisessa tilanteessa? Itse tunnen välillä olevani lähes tahdoton hänen edessä jos näin karkeasti voisi tätä tilannetta värittää.
Neuvoja vailla
Jo aikuinen n
9647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä sama tilanne. Tismalleen. Voihan olla, että mieskin on epävarma etenemisestä..varsinkin jos olette molemmat tai toinen jo varattuja. Sen takia itse ainakaan EN tee mitään ratkaisevaa askelta, ennen kuin valo ns. vihreä toiselta osapuolelta..ja siihenhän voi mennä vaikka 5 vuotta...jos koskaan...kärvistelen itsekseni ja nautin hänen seurastaan sen minkä "luvallisesti" voin. Siksi tulee noita hiljaisia ja väsyneitäkin aikoja...turhauttavaa. Ja samanlaiset voivat olla tunteet sinunkin "miehelläsi". Tsemppiä.
Meni kylmät väreet kun luin aloittajan tekstiä. Ihan kuin oma kertomukseni :)
Olen miettinyt aivan samaa, samalla tavalla elänyt omien tunteideni kanssa. Toinen vuosi alkaa meidän kohdalla tämän elon kanssa. Itse olen myös koittanut tukahduttaa tunteet, muttei ne mihkään häviä. Täytyy vissiin opetella elämään tämän tunteen kanssa ja antaa ajan näyttää onko tästä mihinkään.
Itse en tiedä irtaannunko koskaan hänestä, haluanko sitä edes. Mutta joskus miettii jääkö jotain elämättä ja kokematta kun on niin tässä tunteessa.
Olen myös miettinyt onko tämä joku peli miesten maailmassa kun huomaavat että ovat saaneet naisen pauloihinsa. Mutta toisaalta , meidän elämässä on niin paljon muutakin kuin vain ns peli.
Mutta jotenkin lohduttavaa kuulla että täällä on muitakin jotka elävät samanlaisessa tilanteessa. En koe olevani outo tai yksin tämän tianteeni kanssa :)
On kuitenkin ihanaa elää tässä hetkessä ja tunteessa, vaikka se myös syö todella paljon ja vie voimavaroja kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus....
Sinä ajattelet kuin minä, naisena. Täysin samat ajatukset.
Toivon, että miehet jotka ovat eksyneet tänne palstalle voisivat kommentoida omia kokemuksia, tuntemuksia asiasta jos ovat saman kokeneet.. Se ei tarkoita sitä että kyseinen mies ajattelisi samoin tms, se antaisi minulle (ja samoin tunteville naisille ylensäkin) jotain osviittaa miten mies tuntee.
Edellinen mies kirjoittaja jo vähän valoitti asiaa miesnäkökulmasta, kiitos kaunis sinulle siitä. Kärvistelyä? sitäkö se on? Olen ajatellut miesten olevan niin paljon vahvempia kaiken edessä, voiman ja tahdonlujuuden voimalla he jaksavat kun naiset taas jos ei kituvat kaipuussa, tuntevat syvällisesti tunteen ja koittavat saada vastauksen, vaikka pienenkin tunteen huomion toiselta joka sitten kantaa kauas minne saakka vain. Miksei miehetkin?
Tämä on ehdottomasti väärä paikka, valtaosa on yksinäisiä. Täten todistan, että täällä on ne jotka vähiten toista sukupuolta ymmärtävät.
Myönnän kaikille kuuluvani tähän ryhmään, joten irvistelyt silleen voi jättää pois.
Miehet ja heidän ajatukset ovat kuin ulkoavaruutta. Miehille tuntuu olevan geeneissä pelinpito, soutaa ja huopaa.
Otan osaa ja tervetuloa joukkoomme.
Omaalla kohdalla tein ratkaisun, katson sen viimeisen kortin ensiviikolla ja ratkaisen asian sitten. Välillä tuntuu miehen kiinnostuksen olevan aitoa ja välillä tunnen kun se sitä ei olisi. Tiedostan itse miehen saavan toimimaan vastoin normaalia, se tekee levottomaksi. En tunne itseäni. En ole oma looginen itseni.
Otan osaa jos tilannetta on jo vuoden päivät käyty, itsellä paljon lyhyempi ja tulen jo nyt hulluksi kun en osaa sanoa pitäisikö jatkaa vai lopettaa. En halua alkaa tuntemaan mitään syvällisempää ellei mies osaa edes päättää kannataako katsoa tulisiko tästä mitään. Kait se on se miehelle luontainen tapa. Metsästys on kivaa mutta kun saalis on lähellä mielenkiinto katoaa.
Kiva huomata aikuisen ihmisen olevan näin perkeleen hullu
Hei haloo siellä!
" Miehet ja heidän ajatukset ovat kuin ulkoavaruutta. Miehille tuntuu olevan geeneissä pelinpito, soutaa ja huopaa. " Minäpä luulen, TIEDÄN, naisten harrastavan tätä miehiä enemmän.
"Kait se on se miehelle luontainen tapa. Metsästys on kivaa mutta kun saalis on lähellä mielenkiinto katoaa. " Mies kyllä metsästää, mutta kun saalis on lähellä, niin olisi se kiva, jos nainenkin tässä vaiheessa jotain merkkiä näyttäisi. Naisessakin täytyy olla SÄRMÄÄ, ei pelkkä ulkonäkö vie pitkälle. Itseasiassa ulkonäkö ei ole kriteerinä edes kolmen ensimmäisen joukossa. Älkää nyt arvon naiset luulko, että mies jaksaa pelkästään hyvää hyvyyttään jahdata teitä. Täytyy hänelle antaa pientä "porkkanaakin" matkan varrella, muuten innostus lopahtaa helpostikin. Mieskin luulee aivan yhtä helposti, että toinen ei ole kiinnostunut, jos naien leikkii välinpitämätöntä esim. Eikä tartte olla mitään fyysistä pokkanaa vaan niitä kuuluisia naisellisia tehokeinoja....
Tiedän näitä valitettavasti löytyvän molemmista.
Vähän on arka paikka juuri nyt, siksi sellainen. En oikein ymmärrä leikkimistä kummaltakaan.
Mutta jos minä naisena annan niitä porkkanoita, teen aloitteita, näytän vihreää valoa. Välillä säikähdän tunteiden virtaa ja otan askeleen taaksepäin ja kuulostelen, mutten hylkää tai pidä itsestäänselvyytenä. Miksi sitten miehet tekee tätä samaa, kun luulet ja ajattelet että nyt mennään samaan suuntaan, lähteekin hän erkanemaan. Kun annat hieman mennä ja kuulostella tunteitaan ja itse pääset taas kärryille missä mennään, tulee tämä ja nykäisee takaisin.
Montaa kertaa ei naisena eikä varmasti miehenäkään viitsi tälläistä jojoilua katsoa, vaikka molemmat tietää että tunne on sama. Ainakin sillä yhteisellä suoralla.
Totta kai elämäntilanteet vaikuttaa, mutten ymmärrä jos molemmat vapaita, valmiita hyväksymään toisen elämäntyylin ei olla valmiita antautumaan sille tunteelle ja teoille. Siihen sotkekaan mukaan yksi jos toinenkin.
Ja käy myös miehiin tämä että särmää pitää olla. Kuorella ei tee mitään jos sisin on tyhjää ja arvaamatonta. MIehessä pitää olla luonnetta, omaa tahtoa, lujuutta. Mutta ripaus ymmärtäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja kunnioitusta olis iso bonus. Se sitten miten kuori on pakattu on murheista pienin.Vanhetessa kuori muuttuu, mutta sisin paranee kuin viini vanhetessaan.
AP:n Kirjoitus voisi olla omasta suustani. Huojentavaa, että on muitakin, vaikka tämä raastaa ja repii.. olen kai rakastanut häntä aikojen alusta ja hän tuli elämääni väärään aikaan.. ja kaikki tietävät, että mikä tapahtuu sen on määrä tapahtua.. se on liian suurta, mutta minä oon liian pieni.. ihminen on. En todellakaan arvoasta itseäni sen takia, mitä teen, mutta miksi rakkaus vähentäisi arvoani.. siksi, että on se "tahdon asia", on kaikki se mihin uskoin ja luotin joskus -itseeni ja avioliittooni.. moraali ja arvot ja hän, joka vie jalat altani, joka kolahti minuun kuin kirves pölkkyyn siitä ensimmäisestä kerrasta, kun katseeni häneen loin.. ja hän minuun. Hän ei siis ole se aviomieheni, tahdon asia hänkin toki on.. tahdon, tahdon toden totta.. enemmän kuin mitään kymmeneen vuoteen.
Nyt laulamaan yhdessä terapeuttisesti P.Koivunimen biisiä..Aikuinen nainen mä oon...:0