Läheisyyden pelko

Niin siis jäi sanomatta, että minulla on myös korkean paikan kammo ja reaktio on naisten kanssa suunnilleen sama. Eli kyse ei ole siitä että vaan vähän jännittää, vaan tekee mieli juosta 100 metriä ennätysajassa. Esitysten pitäminen ihmisten edessä jännittää, mutta niitä olen kyennyt ilman ongelmia pitämään. Läheisyys naisten kanssa siis pelottaa, ei jännitä.

Minulla on samanlainen pelko. Vielä jokin aika sitten en uskaltanut edes jutella naisille. En ole vieläkään täysin itsevarma jutellessani, mutta olen kehittynyt kohdattua pelkoni.

Minua ei läheisyydessä ja seksissä oikeastaan kammoita kuin se, että a) olenko riittävä b) osaanko tehdä asiat "oikein".

En usko, että pelosta pääsee eroon muutoin kun tekemällä sen päätöksen, että nyt vittu teen sen kaikesta pelosta huolimatta. Noin sain tehtyä elämäni ensimmäisen aloitteen. Se ei ole helppoa, mutta se on ainut tie. Sinun tilanteesi näyttää olevan aika helppo, koska monta naista on ilmaissut kiinnostuksensa sinua kohtaan ja ainakin yksi jopa tehnyt suoria seksiehdotuksia. Kaikki on siis kiinni vain ja ainoastaan sinusta. Sano itsellesi aggressiivisella tavalla, että nyt teen sen ja hiljennän kaikki vastaan sanovat äänet päässäni.

Mulla on ihan samanlainen tilanne. Naiset tuntuu ulkonäköni vuoksi kiinnostuvan minusta aika helposti, joten vastaavia tilanteita on tullut vastaan useaan otteeseen vuosien saatossa. Itsellenikään naisten kanssa jutteleminen ja kaveraaminen ei tuota suurempia ongelmia, mutta heti kun aavistan jotain "vakavampaa" (eli nainen flirttailee selvästi ja ilmoittaa esim. baari-illan päätteeksi haluavansa lähteä mukaani) menen totaalisesti paniikkiin ja alan keksimään jotain hyviä selityksiä, että pääsisin pinteestä.

Nuo kaikki kuvailemasi oireet kuulostavat erittäin tutulta. Mulla ennen alkoholi rentoutti jonkin verran kyseisissä tilanteissa, mutta nykyisin siitä ei tunnu olevan muuta kuin harmia: verenpaine nousee entisestään ja ei pysty ajattelemaan järkevästi.

V*ittumainen tilanne, ei voi muuta sanoa. Pakko kai se on joskus vain kerätä rohkeutensa ja altistettava itsenä pelottaville tilanteille. Ihmisiä ne naisetkin vain loppujen lopuksi on ja muutenkin pitäisi ajatella, että mikä tahansa lopputulos on parempi, kuin ei yrittäisi ollenkaan.

Minullakin samanlaisia ongelmia. Tavallaan kaipaankin sitä läheisyyttä oikeasti todella paljon, mutta sitten kun siihen tulee mahdollisuus niin mä juoksen aina karkuun! :/ Muakin jotenkin jännällä tavalla pelottaa, enkä todellakaan tiedä miksi. Ei mulla mitään lapsuuden traumojakaan ole. Taidan olla vain niin ylitsepääsemättömän arka.

Oletko varma, että olet naisista kiinnostunut seksuaalisesti? Jos miesten läheisyys ei pelota, mutta naisten läheisyys pelottaa.

Jos nyt kuitenkin pidät enemmän naisista niin ehkä sulle olis parempi, että kun tapaat naisen niin teet heti alussa selväksi ettei sua kiinnosta seksi tai ettet sen takia ole liikenteessä ja panostat teidän ystävyyteen. Sitten kun rakastutte niin luulisi ettei sua niin paljon pelota kun tiedät ettei toinen odota mitään seksiin liittyvää sulta. Ja jos tämä nainen olisi itsekin sellainen joka arvostaa kumppanuutta ja olisi myös ujo niin lopulta hänkin rentoutuisi niin että voisitte olla rennommin yhdessä ja opetella yhdessä ujoudesta parantumista ainakin toistenne seurassa. Ja ainakin ensin puheen tasolla. Kärpäsistä tulee härkäsiä jos niistä ei puhuta vaan hävetään. Olisi pienempi kynnys kun molemmat tietäisi mikä on homman nimi. Voisitte puhua siitä mikä pelottaa ja miksi. Olisitte näin lähempänä pelon voittamista. Voisitte sitten vaikka yhdessä mennä pariterapiaan käsittelemään asiaa.

Itse oon jo kohta 24-vuotias eikä tästä ongelmasta tunnu pääsevän koskaan eroon. Pahemmaksi vain menee jos tälle ei jotain tee hyvissä ajoin. Mun tapauksessa on jo varmasti myöhäistä. Joku totaalinen ihme pitäis tapahtua että asiat muuttuis.

Te sentään saatte huomiota ja ehdotuksia naisilta, en usko, että itsellä olisi läheisyysongelmaa, mutta kun ei naiset tunnu kiinnostuvan :d

Pakkonosto nyt.

Voin kompata 100%:sti. Kaveeraus ja hetulan heitto onnistuu milloin vain, mutta jos pikkuisenkaan olisi saumaa johonkin niin puolitahallaan sabotoidaan itse koko homma.

Tämäkin on jännä, kun toisaalta läheisyyttä kaipaa, mutta toisaalta sitä suorastaan kammoaa ja karttaa kuin ruttoa. On niitä muutama nainen nyt ollut mitä tapaillut kerran tai useammin, mutta oikeastaan aina sama homma: mennään jatkoille ja jo siinä vaiheessa jännittää aivan helvetisti, itse asiaan päästessä ei tiedä enää kuinka päin olisi ja suorastaan odottaa, että pääsee naisesta eroon.

Nytkin pitäisi lauantaina mennä eräälle naiselle illalla. Perusmieshän odottaisi jo innosta pinkeänä, mutta itse hyvä ettei kauhusta tärise. Pystyn kyllä feikkaamaan jotenkuten olevani tilanteesta innostunut, mutta mitä enemmän feikkaan sitä enemmän tekee vain mieli liueta paikalta. Ei mitään hajua mistä tämä pelko kumpuaa.

Ja kaiken lisäksi mm. tämä on aiheuttanut HOCD:tä (homoksi tulemisen pelko), eikä yhtään auta, kun suoraan päin naamaa kysellään olenko homo. Siinä, kun katselet jotain alastonta naista ja mietit vain veruketta millä liueta paikalta, niin en ihmettele jos "normaalit" miehet alkavat kyseenalaistamaan asian laitaa. En tiedä millä tilannetta parantaa, kun yrityksestä huolimatta pelko ja häpeä on niin murskaava, että se peittää kaiken muun ajattelun päästä. Nyt voin jo sanoa, että mie romahan!

Ja pliis älkää nyt alkako kyseenalaistamaan sitä seksuaalista suuntautumista... Sitä kyseenalaistetaan ihan tarpeeksi IRL ja se on hetero ja sillä sipuli.

Oletteko ihan varmoja ettette ole aseksuaaleja? Jos kaikki muu sujuu siihen asti kunnes pitäisi harrastaa seksiä. Kuulostaa ihmiseltä joka ei halua harrastaa seksiä toisen kanssa.

Joo samat sävelet ja siksi tällanen päälle 30v mies joka ei ole koskaan edes seurustellut. Ei vaan jotenkin uskalla alkaa syvällisempiä kanssakäymisiä naisten kanssa. Saatan hyvinkin ihastua ja kiinnostua naisesta mutta se oman kiinnostuksen esilletuonti jotenkin ahdistaa ja pelottaa. Siinä missä normaali mies hakeutuisi naisen lähelle juttelemaan jne. niin minä teen aivan päinvastaisesti ja yritän loitontua koko naisesta. Jos nainen taas yrittää lähestyä minua niin minuun iskee joku paniikkireaktio ja alan tylyksi naista kohtaan kai siinä toivossa että tämän kiinnostus lopahtaisi. Silti en voi olla katselematta ihastustani jostain kauempaa, ei varmaan nainen voi olla moista sekoilua huomaamatta ja ajattelee varmaan että mikähän ihmeen hämy tuokin.

Kaikki juontunee siitä kun aikoinaan treffailin akiivisesti ja toin kiinnostustani hyvinkin avoimesti esille mutta tyttöjä ei koskaan livenä kiinnostanut ja sain jatkuvaa hyljeksintää, kerran tyttö jopa häipyi treffipaikalta minut nähtyään. Ryyppyporukassakin tytöt saattoi olla ihan häpeilemättä että "hyi taas tuo" minua kohtaan. Kolahti itsetuntoon ihan kivasti.

Tässä parisen vuotta sitten kuitenkin kerran baari-illan päätteeksi päädyin tilanteeseen että (kaverin ansiosta) kämpilläni oli nainen jota mun sitten "joutui" alkaa pussailemaan ja silleen, paneskeluihin asti ei kuitenkaan menty. Nolotti ihan äärettömästi kun en osannut edes suudella ja naisen piti siinä alkaa opettamaan. Oli se vaan suuri helpotus kun aamulla se häipyi liukkaasti hiljaisin äänin.

Enpä tiedä, miettinyt että ehkä sitten olen niitä jotka tulee kuolemaan ikuisena poikamiehenä, kun tuota murskattua itsetuntoa ja luottamusta naisiin ei tunnu enää saavan mistään kasaan.

Mulla on sama vaiva, mutta yhteisen harrastuksen kautta rakastuin yhteen naiseen. Se harrastus rentoutti minut ja ei tuottanut ongelmaa olla kyseistä naista lähellä :) Myöhemmin kyllä *itutti, kun opetti tuon kamalan tuntee minulle xDDDD Luulisi tuosta neuvosta olevan apua muillekkin samasta vaivasta kärsiville. Mutta muuten olen ollut semmoinen, että jos nainen ehdottaa esim. sekstailua niin on ollut pakko lähteä karkuun :,D Mutta jos oikeasti tykkää jostain sitä ei tule, tai voi tulla , mutta sen saa kierrettyä helpommin :D

Hyvä ettet lähtenyt naisen mukaan. Olisivatpa kaikki miehet samanlaisia, niin saataisi vähän nykynaisten seksuaalista valtaa alaspäin ja enemmän potentiaalisia kumppaneita pitkäaikaiseen suhteeseen. En pysty luottamaan ollenkaan naiseen, joka on heti seksin perässä.

Sama ongelma ja luulenpa että sen juuret on lapsuudessa kun alle kouluikäisenä jouduin kestämään seksuaalisesti aktiivisten vanhempieni touhuja. Seinän läpi harva se ilta kuului panemisen äänet ja yritin vaan saada nukuttua tyyny pään ympärillä. Sitten yksi kerta kun nukuin vanhempien kanssa samassa sängyssä niin heräsin yöllä siihen kun äitini puristi kättäni ja siinähän ne saakeli taas paneskeli vieressä, teeskentelin sitten nukkuvaa koko sen ajan. Että kaipa siitä jotain traumoja sitten jäänyt.