Elämänohjetta pyytelen

Paalstalla on vamaan henkilöitä, jotka ovat saaneet jopa koulutusta vaikeuksista selviämiseen.

Lienee tärkeätä olla kietoutumatta omiin vaikeuksiin niitä yksin pohtimalla.

Hankkimalla asiatietoa lukemalla, keskustelemalla viisaiden henkilöiden kanssa, panemalla asiat päässän järjestykseen. Tietämättömyys ja turha pelko ovat pahoja, silloin en tiedä mitä vastaan taistelee.

aika vaikia sannoo yleispätevää neuvoo. jokainen ihminen ko on erilainen. joku saap tukea raamatusta toinen ko puhhuu ystävien kera,toinen ammatti ihmisten.

minul ko tuli munuaisen poisto,tulin aika epätoivoseks sillo aattelin että mite sitä täs iäs pärjää yhellä munuaisella joka on jo lähes 80 vuotta olt käytössä.

mie rupesin elämää ko viimistä päivää, lahjottelin tavaroita joista kovasti pidin, että jäävät varmasti ihmiselle jolle halusin.

avasin raamattuu harva se päivä, ja etsin vastauksii.kävin kylän pastorin juttusilla ja kirkossakin pari kertaa.

mutta mikkää ei rauhottanu mieltä.

sitte tein sen mitä ennekin tiukan paikan tullen.
mie mänin ko sivuun itsestä ja katsoin tilannettain ulkopuolelta, niinko vieras pohtis asiaa.

lääkäri oli sanonu että, pärjään yhellä munuaisella joka on terve. nyt uskoin siihe ja totesin ettei kannata murehtii asiaa eeltä, otan vastaa asian kerrallaa,mitä on tulossa.

eräs mietelausekii sannoo, että murehimme monast asioita joita ei koskaa tullukkaa.
minulle tehhoo järkeily, hyväksymmää asiat joita ei voi muuttaa.

sitte kuitenkii ko oli leikkauksee lähtö, sit mie aloin vast pelätä. sillon kirjotin tänne ja voi mite mie sain rohkasuu kirjottajilta, hyö ei osant arvatakkaa mite se rohkasi minnuu astumaa sairaalan ovest sissää. kiitos viellä kerran siitä, en unoha sitä koskaan.

sairaus, onnettomuuet,suru, syntymä ja kuolema on niin henkilökohtasii asioita, eikä toine ihminen voi tuntee samoja tunteita ko kärsijä. hää ei voi ottaa huolesta puolia. hää voi vain kuunnella ja lohduttaa.

sen voi vain sannoo, että kannattaa puhhuu ihmisille tunteistaa, puhuminen helpottaa aina.

ja jos ei ole läheisii eläväs elämässä, niin ko sillon minulla ei ollut, rohkasin mielen,itkin ja haastoin pelkoin tänne.

se on totta,tietokone maailmassaki voi ihminen tulla toisen lähelle, todistaa lyyli